Lauri Miettinen
Yle
Henkilöautojen todellinen kulutus ylittää valmistajien mittauttamat luvut jo noin kolmanneksella. Haamukulutus aiheuttaa 9000 euron lisälaskun uuden auton ostajalle. Taustalla on tuotekehitys ja lainsäädännön porsaanreiät, joita autonvalmistajat hyödyntävät häpeilemättä.
Media on metelöinyt Volkswagenin päästöhuijauksesta. Samaan aikaan kaikki autovalmistajat voivat käyttää lukuisia laillisia manipulointikeinoja kaunistellakseen polttoaineen kulutuslukuja.
Kuningaskuluttaja pureutui ongelmaan tutkimalla todellisen ja ”virallisen” polttoaineen kulutuksen eroja pistoolikokeella: Tankki täyteen koeajon lopuksi ja aluksi.
Koeajetut Nissan Micra ja Skoda Octavia hörppäsivät maantieajossa selvästi enemmän kuin mitä valmistaja ilmoittaa – taajamassa ero olisi ollut todennäköisesti vielä isompi.
| Kulutus l / 100 km, maantie * | EU-lukema | tankkauskoe |
| Nissan Micra 1,2 vm 2013 | 4,3 | 5,5 |
| Skoda Octavia 1,4 vm 2012 | 5,3 | 6,0 |
Tankkausmittaukseen liittyy virhemahdollisuuksia, joten tulos on suuntaa antava.
Mutta heitot eivät yllätä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi vielä suurempia eroja todellisen ja luvatun kulutuksen välillä monilla automerkeillä.
Eurooppalaisen ympäristöjärjestö Transport and Environmentin mukaan Saksassa uusien henkilöautojen viralliset ja todelliset hiilidioksipäästöt ovat erkaantuneet vuosi vuodelta kauemmas toisistaan.
Todelliset päästöt ovat kyllä vähentyneet - mutta paljon hitaammin kuin viralliset luvut antavat ymmärtää.
Tutkimusjärjestö ICCT:n mukaan vuonna 2014 uusien yksityisautojen todelliset hiilidioksipäästöt olivat 36 prosenttia suuremmat kuin valmistajien antamat päästöluvut.
Hiilidioksidipäästö on suoraan verrannollinen polttoaineen kulutukseen.
Iso lisälasku
Kulutusheitoissa on kyse isoista summista. Suomessa uutta bensa-autoa tankataan noin 24000 euron arvosta auton elinkaaren aikana, kun juomalasku ynnätään keskimääräisillä luvuilla.
Kolmanneksen heitto tietää tällöin 9000 haamueuron lisälaskua!
Todellisen ja virallisen kulutuksen erojen taustalla on monia syitä. Virallinen kulutuslukema tulee henkilöauton tyyppihyväksyntään nivoutuvasta mittauksesta, josta on säädetty EY-direktiivissä.
Virallinen EU-kulutus mitataan laboratoriossa, jossa autoa ajetaan dynamometrin päällä. Tosielämän suurempi kulutus johtuu osin lainsäätäjästä.
Laboratoriossa ajetaan esimerkiksi ilman ajovaloja, lämmitintä, ilmastointia, radiota eikä nastarenkaitakaan käytetä. Myös pakkanen ja sohjo puuttuvat. Kaikki nämä tekijät nostavat kulutusta suomalaisen autoilijan arjessa.
Tuotekehitystä testin ehdoilla
Johtava tutkija Juhani Laurikko VTT:ltä arvioi, että autojen valmistajat tekevät tuotekehitystä pitkälti testiajon ehdoilla.
Tällöin voidaan ottaa käyttöön teknisiä ratkaisuja, joiden edut nostavat päätään kulutusmittauksessa ja hyöty jää vähemmäksi tosielämässä.
- Testissä esimerkiksi joutokäynnin osuus on kohtuullisen iso. Sammutusautomatiikka, joka pysäyttää moottorin, toimii silloin kohtuullisen hyvin. Normaalissa ajossa pysähdyksiä ei välttämättä tule yhtä paljon, sanoo Laurikko.
Pakottaville määräyksille ei autonvalmistaja tietenkään voi mitään. Pykälät jättävät kuitenkin kulutuksen mittaukseen vapauksia ja tulkinnanvaraisuuksia.
Ympäristöjärjestö Transport and Environmentin mukaan autonvalmistajat ovat vuosien varrella käyttäneet sumeilematta hyväkseen porsaanreikiä ajovastuskokeessa, jonka arvot vaikuttavat kulutusmittauksen tulokseen laboratoriossa.
Auton kulutusta on saatu pienennettyä laillisesti mm. vähentämällä ilmanvastusta teippaamalla auton rakoja umpeen ja rengaspainetta nostamalla. Käytetyt kikat ovat monin osin täysin mahdottomia normaaliajossa.
Juhani Laurikon mukaan ajovastuskokeen optimoinnilla ja porsaanreikien käytöllä voidaan saada jopa 15 – 20 prosentin vähennys kulutusmittauksessa.
Mittausuudistus korjaa kaunisteltuja lukuja
EU-kulutusmittaukseen on suunniteltu uudistusta, jonka myötä uusien autojen lukemat vastaavat paremmin arkikokemusta ja vippaskonstit mittauksessa vähenevät. Viralliset kulutusluvut voivat harpata jopa noin kolmanneksen uuden mittaustavan takia.
Sen jälkeenkin käytetyn auton ostaja saa kuitenkin pärjätä vielä vuosia vanhoilla alakanttiin osuvilla luvuilla. Jos auton myyjä ei tiedä edes auton virallista kulutuslukemaa, sen voi tarkastaa Trafin palvelusta.
Auton todellista kulutusta voi selvittää nettipalstojen avulla. Esimerkiksi saksalainen Spritmonitor tarjoaa satojen tuhansien autoilijoiden itse ilmoittamia kulutustietoja. Spritmonitorissa tosin saman automallin kulutus voi vaihdella paljon eri kuskien välillä.
Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen pitää koeajoon ja tankkaamiseen perustuvaa omaehtoista tutkimista hyvänä keinona selvittää todellista kulutusta.
- Jos on mahdollista saada auto muutamaksi päiväksi koeajoon, niin siinä voi saada viitteitä, sanoo Tolvanen.
Hän muistuttaa, että uuden auton kohdalla kulutus voi muuttua sisäänajovaiheen jälkeen.
Lue lisää:
Näin kulutusmittauksen tulosta manipuloidaan
Henkilöautolle määritellään niin sanotut ajovastusarvot, ennen kuin laboratoriossa tehdään virallinen polttoaineen kulutusmittaus. Ajovastus voidaan mitata rullauskokeella, jossa erilaiset manipulointikeinot ovat olleet ympäristöjärjestön mukaan ahkerassa käytössä.
*) Koeajossa nastarenkaat ja kuormana rengassarja, vain Nissanissa kuormana lisähenkilö. Koeajolenkki 99 km moottoritietä, n. 20 % matkasta nopeus 80 km / h, muulloin 100 km / h. Vain Skodassa vakionopeudensäädin. Nopeudet tarkastettiin gps:stä.
Tankkaus suoritettiin koeajon alussa ja lopussa samalla bensapistoolilla niin, että täyttö lopetettiin pistoolien ensimmäiseen naksahdukseen.
Videossa käytetyt ajomatkat laskettiin 99 kilometrin ajossa saadun kulutuslukeman perusteella.
