Tilaa podcast Lataa jakso
Kun ihminen katoaa, läheisten elämään repeää tyhjä aukko. Yllättäen todellisesta tulee epätodellista, aiemmin arkipäiväisestä elämästä epävarmaa. Kun kadonnutta ei löydy, voiko läheinen kuitenkin löytää oman tiensä takaisin?
Saku Inomaa katosi lauantaina 16. toukokuuta 2015. Aikaisemmin samana päivänä hän oli lähtenyt kotimatkalle perheensä mökiltä, vain 50 km linja-autopysäkistä, jolle hän sinä päivänä jäi. Mökillä myös Sakun äiti näki poikansa ehkä viimeisen kerran. Tälle mökille hän on palannut useita kertoja Sakun katoamisen jälkeen.
Kadonneen omaisten tarinoissa törmää yhä uudestaan samaan kuvaukseen tunteiden kulusta: Ensin tulee epäusko, sen jälkeen vuorottelevat pitkään toivo ja epätoivo. Alkujärkytyksen lamaannuksen tunnetta seuraa vasta myöhemmin toiminta. Omainen etsii kadonnutta sekä aktiivisesti että tahtomattaan. Omaiselle etsintä ei lopu järjestettyjen etsintöjen lopussa, vaan jatkuu lähes taukoamatta alitajunnassa. Monet kuvailevat harhanomaisia ilmestyksiä, jolloin säpsähtäen kadonneen läheisen näkee väkijoukossa tai ohikulkijan hahmossa, kuukausiakin myöhemmin.
Pelkkää kävelyä, kävelyä, kävelyä... Tavallaan se oli sellaista ajan tappamista, sitähän tämä on ollut koko vuosi.
Kadonneen läheiselle on tarjolla apua, mutta niukasti. Punaisen Ristin alla toimiva Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu (VAPEPA) järjestää esimerkiksi tukea kadonneen omaisille etsintöjen aikana. Apu on joustavaa, yhteyshenkilönä tai juttukaverinakin toimimista.
Jos kadonnutta ei löydy, on luopuminen ja surutyön aloittaminen vaikeaa. Jännitys ja ahdistus voi muuttua pitkäaikaiseksi stressiksi ja pitkittyessään jopa traumaperäiseksi stressihäiriöksi. Pitkittyneen stressin syyt voivat olla psyykkisiä, mutta sen vaikutukset ovat aina myös fyysisiä. Uupumus ja stressi voivat ilmetä muun muassa päänsärkynä, huimauksena, selkäkipuina, verenpaineen nousuna, rytmihäiriöinä, vatsavaivoina tai yleisenä sairastelukierteenä. Kadonneen henkilön henkinen tukeminen on siis hyödyllistä tämän terveydelle.
Katoaminen on mysteeri, jota mieli ei ilman todisteita pääse ratkaisemaan. Useiden skenaarioiden samanaikainen olemassaolo tekee katoamisen järjellä selittämisestä mahdotonta. Taide on kuitenkin tapa ilmaista ja purkaa katoamisen aiheuttamia tunteita. Sakun veli kuvailee tässä jaksossa niitä tunteita, joiden pohjalta hänen etsinnöissä tekemänsä tanssivideo (alla) syntyi.
Taiteesta selviytymis- ja käsittelykeinona on kehitetty myös tunnustettu terapeuttinen metodi: taideterapia. Kuvataide, musiikki, tanssi ja kirjallisuus ovat kaikki taideterapiassa käytettyjä ilmaisumuotoja. Kokijan omat taipumukset ratkaisevat, mikä ilmaisutapa toimii kullekin parhaiten. Sakun veli ja äiti ovat molemmat löytäneet helpotusta taiteen keinoin. Taide ei tarjoa vastauksia, mutta sen ääreltä voi löytää rauhaa ja lohtua.
Saku Inomaata etsittiin Tervakosken, Leppäkosken ja Ryttylän maastosta hänen katoamisestaan toukokuussa aina talven tuloon saakka. Viranomaisten ja vapaaehtoisten etsinnät ovat tähän asti olleet tuloksettomina. Omaiset jaksavat kuitenkin vielä toivoa jotakin löytyvän. Lumien sulettua Sakun etsinnät aloitetaan uudestaan.
Kuvia jaksosta 4 - Äidin osa
Tämä jakso päättää Sakun etsinnät sarjan aikana. Ensi jaksossa Leena etsii pakkovaeltajaa, ihmistä jonka täytyy välillä kadota. Heitä ei ole paljon, varsinkaan Suomessa, mutta yhden rohkean henkilön Leena tapaa. Tämä tietää, miltä itse tuntuu olla kadoksissa.
