Hyppää pääsisältöön

Kapellimestarilupaus Klaus Mäkelä

Kapellimestari Klaus Mäkelä
Klaus Mäkelä halusi kapellimestariksi 7-vuotiaana, aloitti opinnot Jorma Panulan kapellimestariluokalla Sibelius-Akatemiassa 12-vuotiaana ja nyt 20-vuotiaana hän johtaa Helsingin kaupunginorkesteria. Kapellimestari Klaus Mäkelä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen klaus mäkelä

Juuri 20 vuotta täyttänyt Klaus Mäkelä nousee Helsingin kaupunginorkesterin korokkeelle Musiikkitalossa perjantaina 11. maaliskuuta. Mäkelä on johtanut orkesteria kerran aikaisemmin loppiaiskonsertissa vuosi sitten. Nyt on vuorossa sinfoniakonsertti ja ohjelmassa haastavia teoksia kuten Klamin Lemminkäisen seikkailut saaressa ja Sammon taonta ja Stravinskyn Petrushka. Kuulijoiden joukossa tulee olemaan Mäkelän kapellimestarin uraan voimakkaasti vaikuttanut guru Jorma Panula.

Maanantaina kaupunginorkesterin lyömäsoittajat ja nuoret tanssijat treenaavat konserttiin Musiikkitalon Paavo-salissa. Työn alla on viiden nuoren säveltäjän koreografiset teokset. Kapellimestari Klaus Mäkelän pitkä, hoikka, siniseen pukeutunut hahmo seuraa harjoitusta. Hän lukee partituuria, kääntää sivuja, tarkkailee tanssijoita ja soittajia ja antaa välillä merkin kädellään.

Sellisti tarkkailuasemissa

Tauolla tapaamme Taiteilijaravintolassa. Nuori kapellimestari on äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias, valoisa persoonallisuus. Hän puhuu nopeasti ja innostuneesti. Muistan, että Mäkelä on Helsingin Saksalaisen koulun kasvatti.

- Olen soittanut Helsingin kaupunginorkesterissa ja Radion sinfoniaorkesterissa selloa 16-vuotiaasta lähtien. Pyrin edelleenkin soittamaan orkesterissa mahdollisimman paljon. Se on kauhean opettavaista ja lisää ohjelmiston tuntemusta. On hirveästi etua kapellimestarin työlle, että on nähnyt asioita sellistin perspektiivistä, Klaus Mäkelä kertoo.
- Olen nähnyt kaikenlaisia kapellimestareita ja jokaisessa heistä on joku mieletön puoli. Olen nähnyt myös jotain sellaista, josta soittajana en ole aivan yhtä mieltä.
- Luonteva muusikkous yhdistyneenä partituurin osaamiseen on se avainjuttu, jonka varaan orkesterin luottamus kapellimestaria kohtaan syntyy. Se on yhdistelmä, jota itse sellistinä ihailen.
- Ennen kuin aloin avustaa orkestereissa, kävin vuosikaudet kuuntelemassa kaikki konsertit, minulla oli kausilippu...

- Ah, ihana Mozart! Mäkelä keskeyttää äkkiä puheensa.
Taiteilijaravintolan monitori näyttää, mitä konserttisalissa tapahtuu; András Schiff harjoituttaa parhaillaan Radion sinfoniaorkesteria. Mäkelä huokaa, ettei pysty keskittymään muuhun, jos samassa tilassa soi musiikki.

Kapellimestari Klaus Mäkelä
Klaus Mäkelä kumartuneena partituurin ääreen Musiikkitalon Paavossa. Kapellimestari Klaus Mäkelä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen klaus mäkelä
Helsingin kaupunginorkesterin konsertin harjoitukset
Kruunuhaan yläasteen tanssilinjan 7. luokkalaiset treenaavat konserttiin. Helsingin kaupunginorkesterin konsertin harjoitukset Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajat

Diktaattorien aika on ohi

Klaus Mäkelä miettii pitkään, kun kysyn, ketkä kapellimestarit ovat erityisesti jääneet hänen mieleensä.
- Rafael Payare, Mäkelä lausuu lopulta. Hänen kanssaan oli hieno viikko pari vuotta sitten.
Mikä Payaressa teki vaikutuksen?
- Hm… Partuurin osaaminen, se se on. Hän on vielä nuori, mutta teki hyvin Shostakovitshin 10. sinfonian. Hän vaan osasi sen partuurin niin hirveän hyvin.
- Hänen vaimonsa on muuten sellisti Alisa Weilerstein.
Klaus Mäkelä, Turun sellokilpailun 2014 kakkonen, seurustelee itse myös sellotaiteilijan kanssa. Tyttöystävä Senja Rummukainen voitti Turun sellokilpailun vuonna 2014.

Entä muita kapellimestarinimiä?
- Mikko (Mikko Franck) teki vast’ikää RSOn kanssa hienon viikon. Ja Jontte tietysti (John Storgårds) ja Dima (Dima Slobodeniouk)… Meillä on niin paljon hienoja kapellimestareita!
- Kapellimestarien kohdalla kollegiaalinen suhtautuminen orkesteriin on tärkeää. Pitää olla kiva… tai no ei kiva, mutta ystävällinen ja asiallinen ja sanoa selvästi, mitä haluaa. Ja olla tarkka.
- Joskus joku haluaa miellyttää, olla kauhean mukava, mutta se ei ole se toimiva tie. Toisaalta diktaattorien aika on ohi.
Entä millä keinoin orkesteri saadaan luottamaan kapellimestariin ja tekemään yhteistyötä?
- Se on mysteeri, jota kapuluokalla ei opeteta, Mäkelä naurahtaa.

Hetken mietittyään hän palaa vielä partituuriin.
- Yksinkertaisesti se, että sä osaat sen partituurin, sillä lunastetaan orkesterin luottamus. Partituuri opiskellaan itsenäisesti, eikä orkesterin eteen ole asiaa, ellei partituuria osaa. Ja se on helpommin sanottu kuin tehty, koska on niin erilaisia partituureja.
- Ja sitten on tärkeää tehdä harjoitustyö orkesterin kanssa tehokkaasti, koska aikaa on niin vähän.
- Oi ei! Mäkelä parahtaa.
Utelias ohikulkija on löytänyt Musiikkitalon aulan leikkiurut ja kokeilee Ukko-Noaa. Klaus Mäkelä ei kerta kaikkiaan voi suhtautua välinpitämättömästi ympäristön ääniin.

Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajat harjoittelee
Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajat säestävät tanssijoita. Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajat harjoittelee Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajat

Halusi kapellimestariksi jo 7-vuotiaana

Klaus Mäkelä polveutuu musiikkisuvusta. Isä on sellisti, äiti pianisti ja isoisä sekä viulisti että alttoviulisti. Pikkusisko soittaa alttoviulua ja on suuntautunut myös tanssiin.
- Perheeni ei ollut muusikonuraani vastaan, muttei myöskään painostanut harjoittelemaan ja patistanut alalle. Itsellä täytyy olla intohimo musiikkiin, että voi tulla muusikoksi.
- Lapsena pidin koko ajan ääntä, soitin jotain ja minulle sanottiin joskus, että olepa nyt hetki hiljaa. Mutta eihän se ollut mahdollista, sillä ahmin aina kaikkea musiikkia.

Mäkelä aloitti kapellimestariopinnot 12-vuotiaana. Mikä sai hänet haluamaan kapellimestariksi niin varhain?
- Olin 7-vuotias, kun pääsin Kansallisoopperan lapsikuoroon. Ohjelmistossa oli silloin Carmen ja Hannu Lintu johti. Katselin kulisseissa monitorista kapellimestaria ja niin se vaan pamahti. Ihastuin sekä oopperan kokonaisvaltaisuuteen että Hannu Linnun johtamiseen. Innostuin ja aloin lukea partituureja, vaikken niin pienenä ymmärtänyt niistä mitään.
- Kun sitten 12-vuotiaana pääsin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, kuulin kapuluokasta ja pyrin myös sinne.

Tuhannet kiitokset, Jorma Panula!

Niin Klaus Mäkelästä tuli Jorma Panulan oppilas.
- Panula on luova guru! Kapuluokalla aloitimme Mozartilla ja Beethovenilla ja siirryimme myöhemmin Sibeliukseen. Seuraavat kuusi vuotta olivat repertoaarin keräämistä.

Oliko Jorma Panula pelottava opettaja?
- No, hänhän on hirveän temperamenttinen, mikä teki minuun suuren vaikutuksen. Olin kuullut juttuja, että hän saattoi olla hurja. En pelännyt, mutta ei kannattanut mennä valmistautumattomana hänen tunnilleen.
- Panula on myös lämmin, sydämellinen ja aito ihminen. Hän on yksi elämäni tärkeimmistä hahmoista.
- Hän ei koskaan sanonut, mitä pitää tehdä. Jokainen oppilas on oma persoonansa, jokaisen oli keksittävä itse, mitä kapellimestarina tekee. Samalla hänen opetuksensa oli hyvin kokonaisvaltaista, se ulottui kaikkialle, vaikka ravintolassa käyntiin.
- Pääsin ulkomaille kapellimestarikursseille hänen mukanaan, Kiinaan ja Hollantiin parikin kertaa. Pääsin johtamaan isompia orkestereita kuin Sibelius-Akatemian kapubändi – siis kapellimestariluokan oma orkesteri. Sain huomata, että Panula oli maailmalla aivan superarvostettu. Me täällä Suomessa olemme tottuneet häneen, mutta kansainvälisesti hän on käsittämättömän iso nimi.
- Hän on hyvin suuri persoonallisuus ja samalla hyvin vaatimaton. Tuhannet kiitokset vaan hänelle!

Klaus Mäkelä päätti opinnot Jorma Panulan kapellimestariluokalla pari vuotta sitten. Millaiset välit teillä on nyt?
- Ymmärtääkseni oikein hyvät. Jos tulee joku pulma, voin aina soittaa hänelle. Kun johdin tammikuun lopulla Tapiola Sinfoniettaa, hän tuli konserttiin.
- Tuleeko Panula nyt seuraamaan nyt, kun johdat kaupunginorkesteria?
- Hän ei ehkä ehdi harjoituksiin, sillä vaikka hänellä on ikää 85 vuotta, hän opettaa yhä paljon. Mutta konserttiin hän on kyllä tulossa.

Kapellimestari Klaus Mäkelä
Petrushka on Klaus Mäkelän lemppari-Stravinsky. Perjantaina 11. maaliskuuta 2016 hän pääsee tekemään sen Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Kapellimestari Klaus Mäkelä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen klaus mäkelä

Stravinsky-lemppari Petrushka

Helsingin kaupunginorkesterin perjantain konserttiohjelma on Klaus Mäkelän ehdotus.
- Ehdotan orkestereille erilaisia konserttikokonaisuuksia. Mietin konsertin sisäistä dynamiikkaa ja eri aikakausia. Kiva, että Suomessa on paljon erikokoisia orkestereita.

Kaupunginorkesterin konserttiin Mäkelä halusi erityisesti Uuno Klamin musiikkia.
- Klamin Lemminkäisen seikkailut saaressa on ihan mahtava kappale, jota kuullaan tosi harvoin. Sen piti olla alun perin Kalevala-sarjan osa, mutta se ei sitten mahtunutkaan sarjan lopulliseen versioon.
Mäkelä on kiinnostunut Klamista ja tutkinut tarkkaan säveltäjän teosluettelon.
- Kalevala-sarja, Karjalainen tori, Nummisuutarit… Klamin orkestraatio on supervärikäs. Mukana on myös huumoria. Toisin kuin muut suomalaiset säveltäjät, jotka suuntasivat Saksaan, Klami suuntasi Ranskaan.
Lemminkäisen lisäksi konsertissa kuullaan mm. Klamin Kalevala-sarjasta osa Sammon taonta ja sitten Stravinskyn Petrushka.
- Ehdotin Petrushkaa tähän konserttiin, koska Stravinsky on inspiroinut Klamia ja Stravinskyn teoksista erityisesti Petrushka tuo eniten mieleen Klamin.
- Monille Sacre on se tärkein, mutta minun Stravinsky-lempparini on juuri Petrushka. Se on itse asiassa vaikeampi kuin Kevätuhri ja aivan ehdoton mestariteos. Ja sitten mukana on vielä se draama. Löysin teoksen, kun olin seuraamassa Leif Segerstamin kapuluokan tuntia, ja oppilaat johtivat Stravinskya. Olin aivan otettu Petrushkasta.

Konsertin ohjelmaan sisältyy vielä Stravinskyn Sirkuspolkka elefanteille ja viiden nuoren säveltäjän koreografiset teokset lyömäsoittimille. Tanssiesityksistä vastaavat 09 Helsinki Human Rights –säätiön Difference Makers –tanssiryhmä ja Kruunuhaan yläasteen tanssilinjan 7. luokkalaiset.
- Tein kaupunginorkesterille useita ohjelmaehdotuksia ja tähän me sitten yhdessä päädyttiin, Klaus Mäkelä hymyilee tyytyväisenä.

Klaus Mäkelä Helena Hannikaisen ja Inari Tillin vieraana Kantapöydässä 2.3.2016.