Henkilöautolle määritellään niin sanotut ajovastusarvot, ennen kuin laboratoriossa tehdään virallinen polttoaineen kulutusmittaus. Ajovastus voidaan mitata rullauskokeella, jossa erilaiset manipulointikeinot ovat olleet ympäristöjärjestön mukaan ahkerassa käytössä.
Rullauskokeessa auto kiihdytetään tiettyyn nopeuteen, minkä jälkeen auton annetaan rullata vapaalla. Mitä pidemmälle auto rullaa, sitä pienempi on ajovastus – ja sitä pienempi polttoaineen kulutus mitataan myöhemmin laboratoriossa.
Ympäristöjärjestö Transport & Environmentin mukaan rullauskokeen tulosta on vuosien saatossa manipuloitu vippaskonsteilla, joita tavallisen autoilijan voi olla vaikeaa tai mahdotonta itse käyttää.
Ympäristöjärjestön mukaan rullausta voidaan parantaa mm. näillä keinoilla:
1. Lisävarusteiden poistaminen.
Esimerkiksi lisävalojen poisto vähentää ilmanvastusta.
2. Rengaspaineen nosto.
Tavanomaista suurempi rengaspaine helpottaa auton rullausta.
3. Jarrusatulan mäntien sisääntyöntö.
Kun jarrupalat eivät ota kiinni jarrulevyihin, kitka vähenee.
4. Ohjauskulmien säätö toleranssien puitteissa.
Auton hallittavuuden kannalta paras ohjauskulma ei välttämättä mahdollista parasta rullausta.
5. Aerodynamiikan parantelu teippaamalla.
Ilmavastusta voi vähentää teippaamalla umpeen auton rakoja ja tukkimalla jäähdyttimen ilmanvaihdon.
6. Testiradat ovat tasaisempia kuin tavalliset tiet.
Sileällä pinnalla auto rullaa paremmin.
7. Testaaminen mahdollisimman lämpimässä.
Lämpö vähentää ilmanvastusta.
Kysyimme kolmelta isolta eurooppalaiselta autotestauslaitokselta, missä määrin mainitut keinot ovat olleet käytössä. Brittiläinen Millbrook, espanjalainen Idiada ja ranskalainen UTAC CERAM eivät kommentoineet asiaa.