Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin Tavallisuuden aaveen ihmiset katoavat arasti tapettiin

Q-teatterin Tavallisuuden aave. Antti Heikkinen, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Laura Birn
Q-teatterin Tavallisuuden aave. Antti Heikkinen, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Laura Birn Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Saara Turunen (Kirjailija),Q-teatteri,tavallisuuden aave

Ensimmäiseksi tekee mieli kirjoittaa sävyistä. Niitä ovat: vanha roosa, beige, kermanvaalea. Vaaleankeltainen, vaaleanharmaa, vaaleansininen, vaaleanruskea. Kaikki puuterin sävyt.

Saara Turusen Q-teatteriin kirjoittama ja ohjaama Tavallisuuden Aave peittää puuterisen suruvaipan alle kaikki tunteet, niin ilon, himon, kaipuun kuin vihankin.

Yleensä olen Q-teatterissa istunut katsomon etuosassa. Nyt päädyimme ystäväni kanssa yläriveille. Jännittävästi tuntui, että etäisempi kuvakulma sopi esitykseen. Kauempaa katsottuna kokonaisuus korostuu yksityiskohtien kustannuksella. Tavallisuuden aaveessa ei ole kyse yksilöistä, lähikuvista. Turusen kirjoittamat henkilöt katoavat tapettiin ja joukkoon, he hörppäävät kahviaan ja oluttaan yhtä aikaa, yhdessä rytmissä. He ovat variaatioita samasta teemasta.

Tavallisuuden aave on surullinen, jopa lamaannuttava. Se on myös hervottoman, hävyttömän hauska. Onneksi! Kohtaukset ovat sketsimäisiä kärjistyksiä suomalaisesta emotionaalisesta ankeudesta. Häissä kukaan ei hymyile, juodaan kahvit ja pidetään kuivia puheita. Joulu on kaunis kuva, jota äiti rakentaa, ja puhkeaa kyyneliin kun muu perhe ei suostu poseeraamaan. Itsenäisyyspäivänä katsotaan yksin televisiota. Raisut ja riettaat halut lakaistaan konkreettisesti maton alle. Villiä, alkukantaista tunnetta kaipaava nuori vaimo näkee susia. Hän pitää itsekin itseään hulluna. Rakkautta ja ikävää voi tunnustaa vasta hautajaisissa.

Tärkeintä on olla siivosti, olla erottumatta joukosta. Ei tehrä tästä ny numeroo. Hillihe ittes.

Tärkeintä on olla siivosti, olla erottumatta joukosta.
Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen
Elina Knihtilän äiti koettaa rakentaa täydellistä joulua. Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Q-teatteri,tavallisuuden aave,Elina Knihtilä,Ylermi Rajamaa,Saara Turunen (Kirjailija)

Esityksessä näytellään hurmaavasti. Millaisia kuikeloita, olmeja, nynnyjä, raasuja, arkajalkoja, jäykkiksiä ja tiukkapipoja näyttelijät synnyttävätkään! Koko ensemble - Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen - heittäytyy ilakoiden näiden pelokkaiden, raastavan yksinäisten ihmisparkojen nahkoihin.

Turunen kirjoittaa käsiohjelmassa, että Tavallisuuden aave syntyi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeisen kotiinpaluun aiheuttamasta kulttuurishokista.

Ulkomaita saa näytelmässä edustaa Espanja flamencotanssijoineen, kirkkaine väreineen, paljaine intohimoineen. Ihmeelliset tanssijat välähtävät ovenraossa, flirttailevat, hehkuvat, häiritsevät himmeää rauhaa.

Muistin katsomossa istuessani taannoin näkemäni espanjalaisen talk show'n nimeltä Ratones Coloraos. Häkellyttävien haastatteluiden välissä flamencolaulajat antoivat tunteiden kärventää niin että meikäläiseen televisioon tottunut katsoja jäykistyi entistä jäykemmäksi. Muistan ajatelleeni silloin: meillä on sisällämme nuo samat tunteet. Mutta nämä ihmiset ilmaisevat kaiken, ilman suojakerroksia.

Tanssijat välähtävät ovenraossa, flirttailevat, hehkuvat, häiritsevät himmeää rauhaa.
Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Laura Birn, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen
Flamencoa tanssimassa Laura Birn ja Ylermi Rajamaa. Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Laura Birn, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Q-teatteri,Laura Birn,Ylermi Rajamaa,tavallisuuden aave,Saara Turunen (Kirjailija)

Näyttämökuvat ovat kuin maalauksia. Vaikutelmaa vielä korostaa se, että Turunen on valinnut linnut tarinansa symboleiksi. Älä itke pieni lintu. Harmaavarpunen. Von Wrightin veljesten ikonisilla lintumaalauksilla piirretään näyttämölle kuvaa suomalaisista. Ulkomaalaiset saavat olla kirkkaankeltaisia papukaijoja. Niitä voi kiusata ja karttaa.

Ystäväni, jonka kanssa olin teatterissa, protestoi näytelmän tapaa käsittää tavallisuus. Hänen mielestään Turusen näytelmässä tavallisuus käsitettiin yksinomaan negatiiviseksi, traagiseksi ja naurettavaksi. Hän itse kokee tavallisuudessa olevan myös rohkeutta, tyytymistä, arvokkuutta. Hän ei voinut pitää esityksestä, osin juuri tuosta syystä.

Ymmärrän ystäväni kritiikin, mutta minä pidin Tavallisuuden aaveesta valtavasti. Sen tarkasta huumorista, hetkittäin julmasta, hetkittäin runollisesta ja hauraasta tunnelmasta. Esityksen surumielisyys ja lannistava kauhu osui johonkin syvälle.

Milja Ahon lavastama ja Laura Haapakankaan puvustama esitys näyttää täydellisesti siltä miltä tuntuukin. Luulen, että senkin jälkeen, kun olen unohtanut esityksen muuten, muistan sen värit.

q-teatteri: Tavallisuuden aave. Roolissa Laura Birn.
Laura Birnin loistokkaasti näyttelemä yksinäinen ja arka mies tanssii, kun kukaan ei näe. q-teatteri: Tavallisuuden aave. Roolissa Laura Birn. Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Laura Birn,Q-teatteri,tavallisuuden aave,Saara Turunen (Kirjailija)

Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Teksti ja ohjaus: Saara Turunen. Äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä, lavastus Milja Aho, valosuunnittelu Erno Aaltonen, pukusuunnittelu Laura Haapakangas. Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen.

Penkkitaiteilija

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Lauluja Utopiasta – Agit Propin tarina

    Peter von Baghin viimeinen ohjaus tv-ensi-illassa

    Teemalla saa tv-ensi-iltansa Peter von Baghin viimeinen ohjaus, dokumentti Agit Propista ja sen musiikista kuudella vuosikymmenellä.

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.