Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin Tavallisuuden aaveen ihmiset katoavat arasti tapettiin

Q-teatterin Tavallisuuden aave. Antti Heikkinen, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Laura Birn
Q-teatterin Tavallisuuden aave. Antti Heikkinen, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Laura Birn Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Saara Turunen (Kirjailija),Q-teatteri,tavallisuuden aave

Ensimmäiseksi tekee mieli kirjoittaa sävyistä. Niitä ovat: vanha roosa, beige, kermanvaalea. Vaaleankeltainen, vaaleanharmaa, vaaleansininen, vaaleanruskea. Kaikki puuterin sävyt.

Saara Turusen Q-teatteriin kirjoittama ja ohjaama Tavallisuuden Aave peittää puuterisen suruvaipan alle kaikki tunteet, niin ilon, himon, kaipuun kuin vihankin.

Yleensä olen Q-teatterissa istunut katsomon etuosassa. Nyt päädyimme ystäväni kanssa yläriveille. Jännittävästi tuntui, että etäisempi kuvakulma sopi esitykseen. Kauempaa katsottuna kokonaisuus korostuu yksityiskohtien kustannuksella. Tavallisuuden aaveessa ei ole kyse yksilöistä, lähikuvista. Turusen kirjoittamat henkilöt katoavat tapettiin ja joukkoon, he hörppäävät kahviaan ja oluttaan yhtä aikaa, yhdessä rytmissä. He ovat variaatioita samasta teemasta.

Tavallisuuden aave on surullinen, jopa lamaannuttava. Se on myös hervottoman, hävyttömän hauska. Onneksi! Kohtaukset ovat sketsimäisiä kärjistyksiä suomalaisesta emotionaalisesta ankeudesta. Häissä kukaan ei hymyile, juodaan kahvit ja pidetään kuivia puheita. Joulu on kaunis kuva, jota äiti rakentaa, ja puhkeaa kyyneliin kun muu perhe ei suostu poseeraamaan. Itsenäisyyspäivänä katsotaan yksin televisiota. Raisut ja riettaat halut lakaistaan konkreettisesti maton alle. Villiä, alkukantaista tunnetta kaipaava nuori vaimo näkee susia. Hän pitää itsekin itseään hulluna. Rakkautta ja ikävää voi tunnustaa vasta hautajaisissa.

Tärkeintä on olla siivosti, olla erottumatta joukosta. Ei tehrä tästä ny numeroo. Hillihe ittes.

Tärkeintä on olla siivosti, olla erottumatta joukosta.
Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen
Elina Knihtilän äiti koettaa rakentaa täydellistä joulua. Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Q-teatteri,tavallisuuden aave,Elina Knihtilä,Ylermi Rajamaa,Saara Turunen (Kirjailija)

Esityksessä näytellään hurmaavasti. Millaisia kuikeloita, olmeja, nynnyjä, raasuja, arkajalkoja, jäykkiksiä ja tiukkapipoja näyttelijät synnyttävätkään! Koko ensemble - Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen - heittäytyy ilakoiden näiden pelokkaiden, raastavan yksinäisten ihmisparkojen nahkoihin.

Turunen kirjoittaa käsiohjelmassa, että Tavallisuuden aave syntyi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeisen kotiinpaluun aiheuttamasta kulttuurishokista.

Ulkomaita saa näytelmässä edustaa Espanja flamencotanssijoineen, kirkkaine väreineen, paljaine intohimoineen. Ihmeelliset tanssijat välähtävät ovenraossa, flirttailevat, hehkuvat, häiritsevät himmeää rauhaa.

Muistin katsomossa istuessani taannoin näkemäni espanjalaisen talk show'n nimeltä Ratones Coloraos. Häkellyttävien haastatteluiden välissä flamencolaulajat antoivat tunteiden kärventää niin että meikäläiseen televisioon tottunut katsoja jäykistyi entistä jäykemmäksi. Muistan ajatelleeni silloin: meillä on sisällämme nuo samat tunteet. Mutta nämä ihmiset ilmaisevat kaiken, ilman suojakerroksia.

Tanssijat välähtävät ovenraossa, flirttailevat, hehkuvat, häiritsevät himmeää rauhaa.
Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Laura Birn, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen
Flamencoa tanssimassa Laura Birn ja Ylermi Rajamaa. Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Rooleissa Laura Birn, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Q-teatteri,Laura Birn,Ylermi Rajamaa,tavallisuuden aave,Saara Turunen (Kirjailija)

Näyttämökuvat ovat kuin maalauksia. Vaikutelmaa vielä korostaa se, että Turunen on valinnut linnut tarinansa symboleiksi. Älä itke pieni lintu. Harmaavarpunen. Von Wrightin veljesten ikonisilla lintumaalauksilla piirretään näyttämölle kuvaa suomalaisista. Ulkomaalaiset saavat olla kirkkaankeltaisia papukaijoja. Niitä voi kiusata ja karttaa.

Ystäväni, jonka kanssa olin teatterissa, protestoi näytelmän tapaa käsittää tavallisuus. Hänen mielestään Turusen näytelmässä tavallisuus käsitettiin yksinomaan negatiiviseksi, traagiseksi ja naurettavaksi. Hän itse kokee tavallisuudessa olevan myös rohkeutta, tyytymistä, arvokkuutta. Hän ei voinut pitää esityksestä, osin juuri tuosta syystä.

Ymmärrän ystäväni kritiikin, mutta minä pidin Tavallisuuden aaveesta valtavasti. Sen tarkasta huumorista, hetkittäin julmasta, hetkittäin runollisesta ja hauraasta tunnelmasta. Esityksen surumielisyys ja lannistava kauhu osui johonkin syvälle.

Milja Ahon lavastama ja Laura Haapakankaan puvustama esitys näyttää täydellisesti siltä miltä tuntuukin. Luulen, että senkin jälkeen, kun olen unohtanut esityksen muuten, muistan sen värit.

q-teatteri: Tavallisuuden aave. Roolissa Laura Birn.
Laura Birnin loistokkaasti näyttelemä yksinäinen ja arka mies tanssii, kun kukaan ei näe. q-teatteri: Tavallisuuden aave. Roolissa Laura Birn. Kuva: Q-teatteri/ Pate Pesonius Laura Birn,Q-teatteri,tavallisuuden aave,Saara Turunen (Kirjailija)

Q-teatteri: Tavallisuuden aave. Teksti ja ohjaus: Saara Turunen. Äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä, lavastus Milja Aho, valosuunnittelu Erno Aaltonen, pukusuunnittelu Laura Haapakangas. Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri