Marja Hintikka
Yle
Törmään keskustelupalstoilla säännöllisesti ketjuihin, joissa puidaan, ketä lapsistaan vanhemmat rakastavat eniten. Ahdistun aina. Eihän näin synkkiä voi miettiä kukaan! Äidinrakkaus on loputon ja ikuinen, laajeneva kuin maailmankaikkeus! Mutta osaanko minäkään olla pojilleni riittävän tasapuolinen?
Luin taannoin ihmisen lajityypillisen lisääntymisvälin olevan 3-4 vuotta ja aloin miettiä lyhyen ikäeron vaikutuksia lasteni sisarussuhteen laatuun. Heidän ikäeronsa on vain 1 vuotta ja 9 kuukautta.
Osaanko olla tasapuolinen ja huomaanko tilanteet, joissa on minun tehtäväni vahvistaa sisarussuhdetta? Missä määrin poikieni keskinäinen veljeyden kokemus on kiinni minusta kasvattajana ja kuinka paljon lapsista itsestään? Huomaan huolestuvani erityisesti esikoiseni tilanteesta: saako hän riittävästi huomiota vaippaikäisen vaatiessa kaiken energian?
Olen itse esikoinen ja samaistun tienraivaajan ja sääntöjen testaajan rooliin.
Pohdintaani vaikuttaa varmasti sekin, että olen itse esikoinen ja samaistun tienraivaajan ja sääntöjen testaajan rooliin. "Esikoinen on vanhempien harjoituskappale", on minusta varsin osuva lentävä lause. Muutkin stereotyyppiset rooliodotukset tunnollisista esikoisista, diplomaattisista keskimmäisistä ja sosiaalisista kuopuksista istuvat syvällä arkipuheissamme. Kovaa tieteellistä näyttöä niiden pätevyydestä ei kuitenkaan ole.
Sisaruus on useimmiten vahvuus, mutta kyllä se vanhemmilta paljon työtä vaatii. Todennäköisesti “Taas ne tappelee!” on monilapsisen perheen vanhemman yleismantra. Parhaimmillaan lapset leikkivät yhdessä ja heistä on seuraa toisilleen, kääntöpuolena on jatkuva nahistelu ja kaaos. Ja kun yhden uhmaikä helpottaa, toisella alkaa uusi.
Moni vanhempi huokaakin, kuinka “yhden kanssa oli niin helppoa”. Sisarusten välinen kemia kun vaikuttaa koko perheen arkeen ja jaksamiseen.
On tärkeää jaksaa käydä tappelut hissinnapin painantavuoroista.
Asiantuntijoiden mielestä on tärkeää jaksaa käydä tappelut hissinnapin painantavuoroista, jakaa jäätelöannokset tasan viivottimella ja pitää kiinni kullekin tärkeistä rajoista, kuten sovituista istumapaikoista autossa. Toisaalta aina ei voi olla 100% tasapuolinen. Jos yksi rakastaa Ryhmä Hauta, pitääkö kaikille lapsille ostaa Vainu-lelu, ettei kenellekään tule paha mieli? Ei tietenkään. Kaikki eivät voi saada kaikkea samaa yhtä paljon ja yhtä aikaa.
Lasten riitojen taustalla on usein juuri sisarusten erilainen kohtelu tai kokemus siitä. Lapset itse kokevat, että heitä kohdellaan epäreilusti, vaikka vanhemmat pyrkisivätkin omasta mielestään kaikessa tasapuolisuuteen. Lasten mielestään joku on aina lempilapsi, ja näitä riitoja ja katkeruuksia puidaan usein vielä aikuisiälläkin.
Onko meillä kaikilla lempilapsi, vaikkemme sitä myöntäisikään?
Vaikuttaako oma asema lapsuuden perheessä siihen, miten suhtautuu omiin lapsiinsa? Onko meillä kaikilla lempilapsi, vaikkemme sitä myöntäisikään? Kuka saa perheessä eniten huomiota: ensimmäisen ja ainoan lapsen asemasta nauttinut esikoinen vai kuopus, jota hemmotellaan? Mikä on lasten optimaalinen ikäero ja kannattaisiko lapset saada mahdollisimman nopeasti peräkkäin, jolloin heistä olisi seuraa toisilleen ja pikkulapsikausi menisi kerralla ohi? Vai pitäisikö sittenkin odottaa, että selviää vauva-ajan väsymyksestä ennen kuin lähtee uudelle kierrokselle?
Paljon kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia, kun MHL käsittelee sisarussuhteita. Maanantaina 14.3. suorassa lähetyksessä keskustelemassa ovat kahden pojan isä, pikaluistelija Mika Poutala ja kolmen lapsen äiti, kirjailija, bloggaaja ja maatilan emäntä Olga Temonen. Tiistaina 15.3. Yle Puheella puolestaan pohditaan sitä, entä jos ainoa lapsi onkin onnellisempi lapsi - tämän puolesta puhuvat ainakin tilastot ja monet tutkimukset.
Tervetuloa siis mukaan keskustelemaan, olit sitten esikoinen, keskimmäinen tai kuopus!
Rämmitkö ruuhkavuosissa? Armollinen ja syyllistämätön Marja Hintikka Liven Facebook-ryhmä rientää avuksesi - liity meihin!
Katso Marja Hintikka Liven lähetykset Yle Areenassa - nähtävissä kaikki lähetykset 1. kaudesta alkaen!
Lisää ohjelmasta
