Hyppää pääsisältöön

Venäläisiä Lappeenrannassa – juuret idässä koti lännessä

Sadat entisen Neuvostoliiton kansalaiset ovat muuttaneet Lappeenrantaan 1980-luvun lopulta lähtien, todetaan Pohjantähden alla -ohjelmassa (2004). Ohjelmassa tutustutaan suomalaistuneisiin venäläisiin ja Lappeenrantaan, josta monelle venäläiselle tuli pysyvä koti.

Kaakkois-Suomessa Saimaan etelärannalla sijaitseva Lappeenranta on vuosikymmenten ajan saanut uusia asukkaita itänaapurista. Pohjantähden alla –ohjelmassa haastateltiin kaupunkiin muuttaneita entisen Neuvostoliiton kansalaisia siitä, miten he ovat sopeutuneet kaupunkiin ja mitkä syyt ovat tuoneet heidät Suomeen. Samalla myös kysyttiin suomenkielisiltä paikkakuntalaisilta näkemyksiä venäläisistä kaupungissa. Venäläisten muuttovirta Lappeenrantaan alkoi 1980-luvun lopussa mutta kiihtyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Merkittävin syy muuttoon on ollut avioliitto suomalaisen kanssa. Mutta rauhallisuus ja turvallisuus ovat myös houkutelleet muuttamaan Suomeen joko opiskelemaan tai työskentelemään. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on saanut venäläisnuoria opiskelijoikseen, koska mahdollisuudet saada suomalainen tutkinto kiinnostaa. Toisaalta opiskeluympäristöä pidetään miellyttävänä. Muuttajat tulevat pääasiassa Suomen lähialueilta, mutta kauempaakin on muutettu kuten Ukrainasta ja Georgiasta.

Venäläisten sopeutumiseen uuteen kieli- ja kulttuuriympäristöön ovat kenties eniten vaikuttaneet suomen kielen oppiminen ja työllistyminen. Mutta vaikka kielitaitoa olisi ja koulutustakin, työnsaanti omalta alalta on voinut olla vaikeaa. Suomea sujuvasti puhuva metsäteknikko Aleksi Remsu ei ole saanut alansa töitä vaan työskentelee maatalouslomittajana. Ennen kaikkea palvelualat ovat olleet merkittävä venäläistaustaisten työnhakijoiden työllistäjä. Myös terveydenhoitoala on tarvinnut venäjänkielisiä osaajia. Tarve on lisääntynyt venäläismatkailijoiden myötä.

Venäläisyys on osa kaupungin kulttuuria.― Marja Heliö, galleristi

Miten kaupungissa on suhtauduttu venäläisyyteen? Pääosin hyvin, ohjelmassa vakuutetaan. Venäläisen Lydia Kaipian mielestä vaikuttaa jopa siltä, että venäjän kieli on suosittua kaupungissa. Lappeenrannassa onkin haluttu tukea venäläisyyttä monin tavoin. Oman kielen ja kulttuurin vaalimista on pidetty sopeutumisen kannalta yhtä tärkeänä kuin suomen oppimista. 1980-luvulla päiväkodeissa huomattiin, että venäläislapset eivät halunneet puhua venäjää. Voisalmen päiväkodin johtaja Sirpa Käkelä sanoo, että jotkut lapset häpesivät syntyperäänsä ja vaihtoivat kielen suomeksi, jos vain sitä osasivat. Vanhempia rohkaistiinkin käyttämään venäjää lastensa kanssa.

2000-luvun alussa venäläisten omat asenteet olivat muuttunut ja kaupungissa tuettiin merkittävällä tavalla venäläisyyttä. Esimerkiksi päiväkoteihin saatiin palkata venäjänkielisiä avustajia ja niin lapsille kuin aikuisillekin perustettiin kerhoja ja harrastustoimintaa, joissa puhuttiin vain venäjää. Jotkut löysivät tukea oman kielensä ja kulttuurinsa vaalimiseen ortodoksisesta kirkosta, jossa tilaisuuksia järjestettiin venäjän kielelläkin. Itä-Suomen koulun lukiolaisista kolmasosa on venäjänkielisiä. Koulun erityistehtävänä on lisätä venäjän kielen taitoa ja kulttuurin tuntemusta.

Yleinen suhtautuminen venäläisiin on muutoinkin muuttunut. Galleristi Marja Heliö muistelee, miten kymmenisen vuotta sitten galleriaan saattoi tulla ihmisiä, jotka paheksuivat esillä olevia venäläistaitelijoiden töitä näiden syntyperänsä vuoksi. Mutta nyt oli toisin. Hänen mukaansa galleriassa esillä olevat venäläistyöt on otettu kaupungissa tyytyväisyydellä vastaan. Heliö toteaakin, että venäläiset ovat nyt osa kaupungin kulttuuria.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto