Hyppää pääsisältöön

Talvivaara-toimittaja sai Perältä tylyn viestin - kehotti piirtämään mittauskäyrät itse laittamalla silmät kiinni ja lyijykynän origoon

Toimittaja Kauppisen nimellä myytiin hampurilaista Jaskan grillissä 2002.
Toimittaja Kauppisen nimellä myytiin hampurilaista Jaskan grillissä 2012. Toimittaja Kauppisen nimellä myytiin hampurilaista Jaskan grillissä 2002. Kuva: Tomi Paijo / HS hampurilaiset

Arvostetut toimittajat Juha Kauppinen ja Sampsa Oinaala kirjoittivat kirjan siitä, kuinka heistä tuli Talvivaaran vankeja.

Tämän kirja-arvion kuvituksena on Toimittaja Kauppinen -hampurilainen, jollaisia myytiin Jaskan grillissä 2012. Kuuluisa tööläläisgrilli nimeää ruoka-annoksia poliitikkojen tai yhteiskunnallisesti merkittävien ajankohtaisten henkilöiden mukaan.

Neljä vuotta sitten Kauppinen oli sellainen. Hän kirjoitti Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonto -lehden blogiin Talvivaara-juttuja, joita siteerattiin laajasti. Kauppinen sai kriittisistä paljastuksistaan Suuren journalistipalkinnon. Oinaala taas muistetaan pohjoiskarjalalaisena korpimetsien toimittajana, joka löysi Talvivaaran prosessiliuosaltaasta kuolleita lintuja. Siitäkin tuli valtakunnan uutinen.

"Sinuna piirtäisin ja tulkitsisin liuotuskäyrät itse. Laita x-akselille % ja y-akselille aika. Laita lyijykynä origoon ja sulje silmät.― Pekka Perä sähköpostiviestissä Kauppiselle Talvivaaran vangit -kirjassa

Kauppisen ja Oinaalan Talvivaaran vangit kertoo hampurilaisannoksesta, ja muista pienistä ja kummallisistakin tarinoista uutisten takana. Se kertaa toimittajien henkilökohtaisia kokemuksia tapahtumaketjussa, jossa Talvivaara muuttui Kainuun pelastajasta ympäristön pahimmaksi saastuttajaksi. Myös yhtiön tulevaisuutta arvioidaan.

Kirja on myös jatkoa kaivosyhtiöstä tehtyjen kulttuurituotteiden sarjassa, joita rahoittamassa ovat olleet Koneen Säätiö ja Suomen elokuvasäätiö. Alkuvuodesta ilmestyi Talvivaarasta kertova elokuvafiktioelokuva Jättiläinen, Oinaalan apulaisohjaama dokumentti Nälkämaan Sampo saa ensi-iltansa vielä tänä keväänä.

Yksi hämmentävä sattumus Talvivaaran vangeissa on toimitusjohtaja Pekka Perän Kauppiselle kesällä 2015 lähettämä sähköpostiviesti. Kauppinen oli pyytänyt lisätietoja kaivosyhtiön nikkelilpitoisuuksista ja liukenemisnopeuksista. Vastausviestissä Perä kehotti Kauppista sijoittamaan lyijykynän origoon ja sulkemaan silmät.

"Sinuna piirtäisin ja tulkitsisin liuotuskäyrät itse. Laita x-akselille % ja y-akselille aika. Liikuta kynää johonkin suuntaan. Tee tämä muutamaan kertaan niin saat vertailuaineistoa, joka lisää luotettavuutta", Kauppinen lainaa Perän sähköpostiviestiä.

Miksi toimitusjohtaja vastaa arvostetun toimittajan asialliseen tietopyyntöön sarkastisella teekkaripilalla?

Taustojen tajuamiseksi pitää ehkä palata ajassa taaksepäin. Kirjassakin esitetyssä 2010 otetussa selfiessä Kauppinen ja Perä poseeraavat vielä leppoisissa tunnelmissa. Tapaamisen syy ei tosin ole leppoisa. Perä on kutsunut Kauppisen "läksytettäväksi", koska tämän laajasti siteerattu Apu-lehden juttu Talvivaaran uraanista ei ollut yhtiön mieleen. Paikan päällä Sotkamossa odottaa kiihtynyt ympäristöpäällikkö kädessään Avun juttu punakynäviivauksineen ja huutomerkkeineen. Apu-lehdessä ei kuitenkaan julkaistu jutusta oikaisua, koska kaivosyhtiö ei toimituksen mukaan pystynyt osoittamaan virheitä.

Taloustoimittaja Marko Erola väittää Talvivaaraa puolustavassa Kirottu Kaivos -kirjassaan Talvivaaran jossain vaiheessa lopettaneen korjaamasta ja antamasta Kauppiselle haastatteluja, koska tämän jutut olivat yhtiön mukaan toistuvasti virheellisiä ja tarkoitushakuisia. Kauppinen ei ota väitteeseen kantaa, mutta myös Long Playssa 2014 julkaistussa jutussa Kauppinen turhaa kyselee Perältä haastattelua.

Oinaala sen sijaan kertoo kirjassa kyseisestä kohtalosta. Indie-dokumentaristista, joka ennen oli saunonut yhdessä talvivaaralaisten kanssa, tuli vaarallinen mies, jolta yhtiö eväsi pääsyn kaivosalueelle. Mitä oikein tapahtui? Oinaalan mukaan pahasti möhlännyt yhtiö ryhtyi portinvartijaksi.

Talvivaaran Vangit on tärkeä ainakin siksi, että se tarjoilee puuttuvia palasia Erolan kirjan aloittamaan Suomessa äärimmäisen poikkeukselliseen mediakritiikkiin Talvivaara-uutisoinnista. Erolan keskeinen pointti on, että Talvivaarassa ei tapahtunut suuronnettomuutta eikä ympäristökatastrofia. Onnettomuuden vakavaa, mutta paikallista luonnetta korostetaan myös esimerkiksi Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodosta 2012 tehdyssä viranomaisraportissa. Erola ja Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö väittelivät Talvivaarasta Yle Puheen KulttuuriCocktail-ohjelmassa helmikuussa.

Erolan mukaan mustavalkoinen uutisointi ja käsitys ympäristökatastrofista meni läpi, koska toimittajat eivät tarkistaneet ympäristöjärjestöjen ja painostusryhmien väitteitä eivätkä halunneet suhteellistaa. Erolan kirja on paikoin henkilökohtaisuuksiin menevää asiatonta purkausta toimittajien, erityisesti Kauppisen, jutuista. Talvivaaran vangit avaa syytettyjen toimittajien näkemyksiä, joita Erola ei kerro.

Ville Niinistö ja Marko Erola ottivat yhteen Yle Puheen Kulttuuricocktailissa helmikuussa.
Ville Niinistö ja Marko Erola ottivat yhteen Yle Puheen Kulttuuricocktail-ohjelmassa helmikuussa. Ville Niinistö ja Marko Erola ottivat yhteen Yle Puheen Kulttuuricocktailissa helmikuussa. Kuva: Yle Talvivaara

Juuri suhde ympäristöjärjestöihin ja -yhdistyksiin näyttää olevan kiusalllinen Talvivaaran vangit -kaksikolle, ja kumpikin pyrkii tekemään kaulaa luonnonsuojelijoihin, erityisesti aktivisteihin. Kauppinen sanoo, ettei hän ole koskaan tuntenut kuuluvansa "luontoväkeen", mikä tuntuu lukijasta erikoiselta pesäeron teolta kun samaan aikaan jätetään selittämättä, miksi hän soutelee ottamassa vesinäytteitä Talvivaaran lähijärvistä dosentti Heikki Simolan ja mikrobiologi Helvi Heinonen-Tanskin kanssa. Oinaala tietää myöhemmin kertoa heidät Stop Talvivaara -liikkeen aktiiveiksi.

Ehkäpä tähän vastausta tarjoilee Oinaala, joka summaa, että Stop Talvivaara koostui pääosin tavallisista keskustaa ja perussuomalaisia äänestävistä maaseudun asukkaista. Hänen mukaansa oikeastaan vain liikkeen keskushamoa Hannu Hyvöstä voisi pitää stereotyyppisenä luonnonsuojelija, yhtenä harvoista kaivosvastaisista ihmisistä.

Talvivaaran vangit ei kuitenkaan ole vastaryöpytys Erolalle, mikä on sinänsä harmi, sillä kunnon faktaväittely toisi selkeyttä asiaan. Oinaala tyytyy toteamaan, että Erola ei ole toimittaja, koska tämä ei anna syyllistämilleen ihmisille mahdollisuutta puolustautua. Hänen mukaansa vaikka osa Erolan väittämistä on totta, ne on kirjoitettun niin subjektiivisesti, että kokonaisuudesta tulee epäuskottava.

Olen jopa nukkunut pari yötä todella huonosti pohtiessani, mistä lintukohussa oikein oli kyse.― Sampsa Oinaala Talvivaaran vangit -kirjassa.

Oinaalan osalta yllättävintä on Talvivaaran vangeissa hänen nykyinen asenteensa lintukuolemiin, joita hän pitää nyt melko merkityksettöminä. Oinaala kertoo nukkuneensa öitään huonosti lintukohun vuoksi ja paljastaa, ettei oikein alunperin tarjonnut lintuja aiheeksi Helsingin Sanomiin, vaan Hesarin toimittaja poimi kuolleet linnut hänen puheestaan.

Vuonna 2012 Talvivaran prosessiliuosaltaasta Oinaalan ja kumppaneiden löytämät lintukuolemat oli uutinen; allas ei ollut tappanut lintuja joka päivä, toisin kuin lentokoneet, lasinen Sanomatalo tai tuulivoimalat. Oinaala myös itse käsitteli lintukuolemia myöhemmin kahdessa Hesarin kolumnissaan.

Jos itse saan veikata, Oinaalan huonosti nukutut yöt juontavat lintukohuun liittyvästä toisesta episodista, jota Oinaala pyytää kirjassa anteeksi. Hesarin kolumnissa Oinaala tuli nimittäin nimittäneeksi lintujen löytyretkelle mukaan pyytämäänsä Hannu Hyvöstä "maanisen vainoharhaiseksi kansalaisaktivistiksi".

Hyvönen suuttui ja syytti Oinaalaa ja Helsingin Sanomia kunnianloukkauksesta, ja teki lopulta asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Talvivaara vangit on kiinnostavaa luettavaa erityisesti median toiminnasta kiinnostuneelle. Itsekritiikkiä mahdollisesti liioitelluista ympäristökatastrofista kirja ei lintukuolemia lukuunottamatta harrasta, vaan esimerkiksi Talvivaaran louhinnan synnyttävät mustat pilvet rinnastuvat uutiskuviin ydinpommeista. Siinä mielessä takakannen lupaus moniulotteisista ja uusia näkökulmia sisältävästä kokonaisuudesta ei toteudu. Kirjoittajille kirja oli toivottavasti keino vapautua Talvivaara-vankilasta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuricocktail