Hyppää pääsisältöön

72-vuotias Ensio Nyman salasi transvestisuutensa 50 vuotta

Ensio Nyman pukeutuu välillä Eveliinaksi.
Ensio Nyman pukeutuu välillä Eveliinaksi. Kuva: Yle, Mira Pelo transvestismi,ensio nyman

Hyrynsalmen kylänraitilla naisten vaatteisiin pukeutunut Ensio Nyman, tai oikeastaan Eveliina, on jo tuttu näky. Aina näin ei ole ollut. Vasta kolme vuotta sitten, 50 vuoden salailun jälkeen, Ensio uskaltautui ulos kaapista ja näyttäytyi ensimmäisen kerran julkisesti Eveliinana. Taival todellisen minän näyttämiseen on ollut pitkä.

– Eihän siitä uskaltanut puhua, hyvänen aika. Koko maailma olisi romahtanut niskaan. Siihen aikaan tällaiset ajatukset olivat vielä kielletympiä asioita kuin nykyään. Nythän asioista kuitenkin jo puhutaan. Se oli kertakaikkisesti niin totaalisesti kielletty. Mies on mies ja se ei itke, piste, Eveliina muistelee murrosikäänsä 50-luvun Suomessa.

– Aika aikaisessa vaiheessa löysin kirjoista nimen ominaisuudelleni ja osasin määritellä itseni transvestiitiksi. Siihen aikaan se oli sairaus. Minä pysyttelin kaapissa ympäristön reaktion pelossa, Eveliina vielä lisää.

Toive saada pukeutua naisten vaatteisiin oli vahva. Isän ja äidin lähdettyä töihin Ensio päätyi usein äidin vaatekaapille. Poika kokeili äidin vaatteita usein, mutta viikkasi jokaisen vaatekappaleen tarkasti takaisin oikealle paikalle, ettei äiti olisi huomannut.

– Naisten vaatteisiin pukeutuminen oli ihana tunne. Siinä vaan voimistui ajatus, että miksi minä en saa kulkea tuolla ulkona julkisesti tällä tavalla ihan niin kuin muutkin ihmiset.

Kyllä äiti varmaan omalla tavallaan minua ymmärsi, mutta hän toivoi, etten hänen eläessään pukeutuisi kokonaan naiseksi.

Siskon jo nuorena menettänyt Ensio asui kolmestaan isän ja äidin kanssa. Isän kuoltua Ensio asui viimeiset 30 vuotta kahdestaan äitinsä kanssa. Sisko ja isä eivät saaneet koskaan tietää Ension olevan transvestiitti. Äidille Ensio kuitenkin ehti asiasta kertoa.

– Loppuvuosina mainitsin äidille pari kertaa halustani pukeutua naiseksi ja asiasta puhuttiinkin. Kyllä äiti varmaan omalla tavallaan minua ymmärsi, mutta hän toivoi, etten hänen eläessään pukeutuisi kokonaan naiseksi.

Asiasta kertominen helpotti Ension oloa ja välit äidin kanssa pysyi kunnossa. Mieltä jäi kuitenkin jälleen kerran kaihertamaan kysymys: Miksi en saa olla sitä, mitä haluan?

– Kyllä äiti näki minulla muutaman kerran korkokengät jalassa, mutta sen enempää en naisten vaatteita käyttänyt äidin nähden. Pari kolme kertaa hän sanoi, että ”Älä viitti pittee tuommosia, vaikka pittäähän sun saada pittää, ku sää kerran haluat”.

Kyllä siinä oli itsemurhakin mielessä muutamia kertoja.

Jatkuva salailu ja todellisen minän piilottelu kävi raskaaksi. Paljastumisen pelko painoi Ension mielessä ja teki elämästä hankalaa. Myös äidin kuolema painoi mielen mustiin.

Ensio Nyman
Ensio Nyman Kuva: Yle, Mira Pelo ensio nyman

– Meillä oli äidin kanssa todella läheiset välit. Äidin kuolema painoi mieltä ja elämä oli todella yksinäistä. Samaan aikaan mielessä pyöri koko ajan nämä pukeutumisjutut. Paine kasautui vähitellen liian suureksi ja tuntui, etten enää jaksa tätä salailua.

– Piti koko ajan pelätä, ettei kukaan saisi tietää, mistä minä haaveilen ja unelmoin. Piti koko ajan varoa vääränlaisia eleitä ja sanoja. Piti olla niin turkasen miestä vaikka ei aina välttämättä halunnutkaan. Alkoi lopulta tuntua, ettei tätä enää jaksa. Kyllä siinä oli itsemurhakin mielessä muutamia kertoja. Tuntui, että onko se ainoa ratkaisu.

Oletko sinä jossain näytelmässä mukana, kun olit viimeksi niin viehättävän näköinen.

Meikkejä ostaessaan Ensio kertoi myyjälle ostavansa lahjaa tyttöystävälleen ja pyyhki pikaisesti kämmensyrjällä huuliinsa kokeilemansa punan pois. Ainoa paikka, missä myös Eveliina uskaltautui näyttäytyä, oli kotona neljän seinän sisällä. Sitten tuli päivä, kun oli aika tehdä muutos.

– Otin vanhan asuntovaununi auton perään ja lähdin Lappiin. Ajoin Hyrynsalmelta sadan kilometrin päähän, meikkasin ja pukeuduin hameeseen ja bleiseriin, Eveliina muistelee nauraen.

– Sitten tuli eteen ensimmäinen tankkaus kylmäasemalla. Istuin varttitunnin ja kyttäsin, ettei vaan kukaan tule tankkaushommiin samaan aikaan. Kaksikymppinen automaattiin, kymmenen litraa bensaa tankkiin ja syvä huokaus, kukaan ei onneksi nähnyt.

– Rohkeus vähitellen kasvoi ja yhtäkkiä kävin normaalisti ruokaostoksillakin. Kaksi kertaa sillä reissulla minua puhuteltiin rouvaksikin. ”Saako rouvalle olla muuta?” Se todellakin lämmitti mieltä.

Kun Lapin reissu oli takana, Eveliina liittyi transvestiittiyhdistys DreamWearClubiin ja Setan toimintaan. Sen jälkeen salailu omalla kotikylällä tuntui enää turhalta. Joku saisi kuitenkin tietää.

– Ajattelin, että on parasta tulla kunnolla julkisuuteen ennen kuin huhut lähtevät liikkeelle. Niinpä menin kylälle ruokakauppaan Eveliinana. Myyjät nyökkäsivät moi, minä nyökkäsin takaisin ja tein ostokset normaalisti. Olikohan sitten viikko myöhemmin, kun toinen näistä kassoista rupesi kyselemään, että oletko sinä jossain näytelmässä mukana, kun olit viimeksi niin viehättävän näköinen. Vedin pari sekuntia henkeä ja sanoin, että ei tämä ole mitään näytelmää vaan ihan totista totta. Kerroin tilanteen ja myyjä oli iloinen puolestani. Ihanaa, että uskallat olla oma itsesi.

Jos ovikello soi, voin mennä ovelle, olenpa sitten näin Eveliinana tai Ensiona.

Tällä hetkellä Hyrynsalmella elää elämäänsä tyytyväinen ihminen – välillä Eveliinana, välillä Ensiona.

– Ei siihen löydy sanoja, miten ihanalta ja vapaalta elämä tällä hetkellä tuntuu. Jos ovikello soi, voin mennä ovelle, olenpa sitten näin Eveliinana tai Ensiona. Voin lähteä kauppaan tai mihin vaan, kummalla päällä nyt satun milloinkin olemaan.

Ensio Nyman
Ensio Nyman Kuva: Yle, Mira Pelo ensio nyman

Jos aamulla kotona herää Ensio, rajoittuu peilin edessä vietetty aika parranajon mittaiseksi. Eveliina sen sijaan viihtyy peilin edessä pitempään.

– Olen nauranut itseäni monta kertaa. Ensio sutaisee tukkaa vähän taakse ja ajattelee, että kyllä se on nyt hyvä. Eveliina sen sijaan miettii, onko meikki ja tukka hyvin, onko hameenhelma takaa hyvin. Peilin ohi ei meinaa pysähtymättä päästä, Eveliina kuvailee.

– Olotilan voimakkuus vaihtelee. Välillä on sellainen epävarma olo, että viitsisikö laittaa tuon hameen päälle ja sitten tuntuukin helpommalta vetää verryttelyhousut jalkaan. Sitten välillä taas täytyy olla vähän nätimpi. Olo saattaa vaihdella kesken päivänkin monta kertaa, voi olla, että Eveliina vaihtuu Ensioksi kesken päivää.

Kyllä minullakin on ollut ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan.

Ihmisten kohtaaminen omana itsenä ei ollutkaan niin vaikeaa ja pelottavaa kuin Eveliina oli kuvitellut. Käsitys ihmisistä on muuttunut, ennakkoluuloja on romuttunut puolin ja toisin.

– Olen huomannut, että kun ihmisillä on ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan, niin kyllä minullakin on ollut ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Olen pitänyt heitä paljon kauheampina kuin he ovatkaan.

– Minut on otettu hirveän hyvin vastaan. Minut on otettu vastaan ihmisenä. En ole joutunut kokemaan mitään kielteistä.

Harhakäsityksiäkin vielä on. Niitä Eveliina haluaa murtaa ja korjata.

– Monet ajattelevat, että kaikki transihmiset ovat homoja. Se on jokseenkin yleinen väärinkäsitys. Esimerkiksi minua mies ei saa syttymään millään tavalla, Eveliina kertoo.

– Myös transvestiitti sekoittuu usein transsukupuoliseen. Transvestiitti haluaa pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Mies haluaa pukeutua naiseksi, nainen haluaa pukeutua mieheksi. Transvestiitti ei halua, eikä tunne tarvetta korjata ruumistaan. Pukeutuminen riittää. Sen sijaan sanotaan, että transsukupuolinen on syntynyt väärään ruumiiseen ja hän haluaa korjata kroppansa siihen, minkälaiseksi hän tuntee itsensä eli mies haluaa korjata naiseksi ja nainen haluaa korjata mieheksi.

Minullakin alkaa olla ikää enkä voi olla ajattelematta, mitä sitten, kun en enää voi itse huolehtia itsestäni. Kuka minua hoitaa ja pukee?

Tällä hetkellä Eveliina pystyy itse vaikuttamaan siihen, millaisiin vaatteisiin hän aamulla pukeutuu. Tulevaisuus kuitenkin mietityttää.

Korkokantakengät
Korkokantakengät Kuva: Yle, Marko Väänänen korkokantakengät

– Minullakin alkaa olla ikää enkä voi olla ajattelematta, mitä sitten, kun en enää voi itse huolehtia itsestäni. Kuka minua hoitaa ja pukee? Aika näyttää, olenko kotisairaanhoidon piirissä vai jossain hoivakodissa, mutta toivon, että sielläkin otettaisiin huomioon, haluanko pukeutua aamulla Ensioksi vai Eveliinaksi. Eihän se loppujen lopuksi ole sen kummempi – jos Ensio on herännyt, ottaa kaapista housut ja auttaa ne jalkaan, Eveliinalle sen sijaan voi pukea päälle mekon.

– Olen mukana Yhdenvertainen vanhuus -projektissa ja käyn puhumassa esimerkiksi oppilaitoksissa ja vanhusten hoivakodeissa siitä, miten hoitajat oppisivat kohtaamaan vähemmistöjä. Että hoitajat kohtaisivat jokaisen ihmisenä eikä jonain friikkinä.

Eveliinan elämässä ilo syntyy tällä hetkellä arjen pienistä asioista. Suuri merkitys on ollut myös muihin transvestiitteihin tutustumisessa. Kun ei enää olekaan yksin omassa maailmassaan vaan näkee muita samanlaisia ihmisiä, ei omaa mielenterveyttään tarvitse enää epäillä.

– Elämässäni on tällä hetkellä rauha, mielenrauha. Kun voi olla oma itsensä eikä tarvitse pelätä, se antaa rauhantunteen.

Katso juttu tästä:

Katso koko lähetys tästä:

Transvestiittiyhdistys DreamWearClub ry
Seta