Hyppää pääsisältöön

Kun homma lähtee lapasesta – missä menee raja normaalin ailahtelun ja vakavan persoonallisuushäiriön välillä?

Hahmo kaltereiden takana.
Hahmo kaltereiden takana. Kuva: Yle, Paulus Markkula kaltereiden takana

Onko elämässäsi jatkuva tyhjyyden tunne? Onko elämä pelkkää suorittamista? Ovatko ihmissuhteesi myrskyisiä? Pelkäätkö koko ajan tulevasi hylätyksi? Tuhlaatko rahaa tai ajatko autolla holtittomasti? Oletko itsetuhoinen? Nämä voivat olla merkkejä epävakaasta persoonallisuudesta.

Tämä ei voi olla oikeaa elämää, mietti Ville-Veikko Kovanen. Miehellä oli työpaikka, asunto, perhe ja kaikki kuten pitääkin, mutta sisällä myllersi. Elämä tuntui suorittamiselta ja mielialat vaihtelivat.

– Saattoi olla sellaisia päiviä, että aamulla tuntui tosi hyvältä. Kuin olisin ollut koko maailman voittaja ja iltapäivällä olin sitten masentunut. Toinen vaihtoehto oli, että jumahdin johonkin tunteeseen. Varmaankaan päällepäin ei näkynyt mitään, mutta sisällä tuntui tosi pahalta. Se oli sellainen tunne, että tämä ei ole oikeaa elämää, Kovanen muistelee.

Kovasella diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö viisi vuotta sitten. Kolme vuotta sitten hänelle tehtiin persoonallisuushäiriötestit ja sen tuloksena diagnoosiksi tuli lisäksi epävakaa persoonallisuus.

Ville-Veikko Kovanen
Ville-Veikko Kovanen Ville-Veikko Kovanen Kuva: Yle, Marko Väänänen ville-veikko kovanen

– Minä kielsin sen aluksi. Eihän minulla voi olla tällaista. Minulla ei ollut mitään tietoa tästä sairaudesta, Kovanen kertoo.

– Hylätyksi tulemisen pelko on välillä hirveän voimakas. Aikoinaan arjessa tämä näkyi miellyttämisen haluna. Esimerkiksi töissä tein aina kiltisti kuten pyydettiin ja olin hirveän myöntyväinen kaikkeen. Minulle kasautui hirveästi töitä. Totta kai toiset niitä antoivat kun niitä auliisti otin vastaan.

Homma lähti ihan lapasesta ja löysin itseni vessan lattialta itkemästä, että en enää jaksa.― Tiina Kaju

Tiina Kajulla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö noin kuusi vuotta sitten. Tätä ennen hänet oli diagnosoitu masentuneeksi. Epävakaus alkoi näkyä sen jälkeen kun hän oli valmistunut ammattiin. Häiriö näkyy voimakkaana vaativuutena itseä kohtaan.

– Pääsin opiskelujen jälkeen nopeasti työelämään ja siellä totesin, että minähän vaadin itseltäni ihan hirveästi. Se meni burnoutin kautta sitten. Minun piti palaa loppuun ennen kuin totesin, että nyt on joku vialla, Kaju sanoo.

Arkisessa elämässä epävakaus saattoi näkyä esimerkiksi ylenpalttisena siivoamisena.

Tiina Kaju
Tiina Kaju Tiina Kaju Kuva: Yle, Marko Väänänen tiina kaju

– Olin vaikka siivoamassa vessaa ja tehnyt perussiivouksen. Katsoin sitten, että lattia näyttää likaiselta, otetaanpa tuo lattiakin ja siten nämä seinät ja seuraavaksi on katon vuoro. Homma lähti ihan lapasesta ja löysin itseni vessan lattialta itkemästä, että en enää jaksa.

Epävakaan ihmisen on vaikea säädellä omia tunteitaan. Häiriö on monitahoinen: ihmissuhteet saattavat olla myrskyisiä, hylätyksi tulemisen tunne on voimakas, tyhjyyden tunne on jatkuva ja itsetuhoiset ajatukset mylläävät. Ihminen saattaa toimia liian impulsiivisesti esimerkiksi seksin, rahan tai ahmimisen suhteen tai ajaa vaikkapa holtittomasti autoa. Tällaisesta ihmisestä ei välttämättä näy päällepäin, että sisällä myllertää hurjasti.

Oireiden kirjon takia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset käyttävät runsaasti erilaisia terveydenhuollon palveluja. Häiriö onkin yleinen terveydenhuollossa hoidettava mielenterveyden häiriö, eikä sitä voi hoitaa lääkkeillä. Usein sen laukaisevat rankat elämänkokemukset, kertoo epävakauden hoitoa väitöstutkimuksessaan Oulun yliopistossa selvittänyt psykiatri Virpi Leppänen.

– Suurimmalta osalta löytyy vaikeita, traumaattisia kokemuksia: perheväkivaltaa tai psyykkistä laiminlyöntiä. On myös joitakin sellaisia ihmisiä, joilla on niin sanottu onnellinen lapsuus ja silloin tämä johtuu temperamentin piirteistä, Leppänen kertoo.

Epävakaat sitoutuvat paremmin tiiviiseen hoitoon, joka on ennakoitavaa. Oireet lievittyivät.― psykiatri Virpi Leppänen

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat useimmiten alle kolmekymppisiä naisia. Mistä voi erottaa, mikä on normaalia nuoruuden ailahtelua ja mikä hoitoa vaativaa, vakavaa häiriötä?

Psykiatri Virpi Leppänen
Psykiatri Virpi Leppänen Psykiatri Virpi Leppänen Kuva: Yle, Marko Väänänen virpi leppänen

– Se on hyvä kysymys. Ajattelen, että normaaliin ailahteluun eivät kuulu itsetuhoisuus ja toimintakyvyn merkittävä lasku. Kenellä tahansa nuorella voi olla kriisijaksoja, mutta jos oireilu kestää vaikka kaksi vuotta ja kaikki sylttää, silloin ajattelen, että on kehittymässä epävakaa persoonallisuushäiriö, psykiatri Virpi Leppänen puntaroi.

Oulussa on muutaman vuoden ajan ollut käytössä uudenlainen hoitomalli, jossa terapiaa on tarjolla aiempaa useammin ja intensiivisemmin. Tapaamisia on kaksi kertaa viikossa: kerran yksilöterapiassa ja kerran ryhmässä. Hoidossa keskitytään muuttamaan erityisesti ajattelumalleja.

– Epävakaat sitoutuvat paremmin tiiviiseen hoitoon, joka on ennakoitavaa. Oireet lievittyivät. Erityisesti itsetuhoisuus ja impulsiivisuus, harhaiset ajatukset tai epätodellinen olo, lievittyvät ja elämänlaatu paranee, Leppänen kertoo.

Oulun hoitomallissa rahapulasta kärsivälle julkiselle sektorille ei tarvita lisää työntekijöitä, sillä hoitoa pystyy järjestämään muokkaamalla hoitohenkilökunnan työnkuvaa uusiksi. Tämä vaatii työntekijöiltä ja potilailta sitoutumista.

Minulle on annettu uusi mahdollisuus ja uusi elämä. Haluan elää sen niin hyvin kuin mahdollista.― Ville-Veikko Kovanen

Diagnoosin epävakaasta persoonallisuudesta kolme vuotta sitten saanut Ville-Veikko Kovanen sanoo saaneensa uuden elämän viisikymppisenä, kahden ja puolen vuoden tiiviin hoidon jälkeen.

– Tiivis hoitojakso on hyvin intensiivinen, antava ja rankka. Siinä joutuu käymään läpi hyvin paljon henkilökohtaisia asioita. Olen päässyt käsiksi siihen, mitä oikea elämä on. Yksi elämä on elettynä takana, kokemuksia rikkaampana, ja nyt eletään uutta elämää ja saadaan uusia, rikkaita kokemuksia, hän pohtii.

– Toki olin katkera, kun sain diagnoosin ja mietin, että miksi vasta nyt, miksi ei kaksikymppisenä, jolloin olisin voinut tehdä asioita toisin. Nyt olen todennut, että näin se asia vain on. Minulle on annettu uusi mahdollisuus ja uusi elämä. Haluan elää sen niin hyvin kuin mahdollista.

Mielestäni vertaistuki on se paras tuki. Ammattilainenkaan ei voi tietää, miltä tämä oikeasti tuntuu.― Tiina Kaju

Kovanen ja Tiina Kaju ovat mukana keväällä Oulussa alkavassa epävakaiden persoonallisuushäiriöisten vertaisryhmässä. Siinä hoitomallin läpi käyneet saavat pohtia yhdessä asioita.

– Mielestäni vertaistuki on se paras tuki. Ammattilainenkaan ei voi tietää, miltä tämä oikeasti tuntuu. Olen tuntenut koko sairauteni ajan, että olen vähän outo, mutta nyt kun se on hallinnassa ja olen enemmän itseni kanssa sinut, olen vähemmän outo, Tiina Kaju hymyilee.

Virpi Leppäsen väitöskirja

Katso juttu kohdasta 00:30 - 05:10

Asiantuntija: VIPRI LEPPÄNEN, psykiatri, Oulun kaupunki
Toimittaja: KATI TEIRIKKO