Hyppää pääsisältöön

Nuoret musiikkiradikaalit aukaisivat korvia hiljaisuuden äänillä ja töminällä

Äänetön soitinkvartetti, ruuveilla preparoitu piano ja puhelinluetteloiden tömistely kuuluivat asiaan, kun kulttuuriohjelma Levottomat palat esitteli John Cagen estetiikkaa vuonna 1983. Nykymusiikin kauhukakaran jalanjäljillä olivat Esa-Pekka Salonen, Jukka Tiensuu, Kari Kriikku, Olli Kortekangas, Tuija Hakkila ja muut nuoret lupaukset.

Säveltäjä John Cage (1912–1992) esitellään ohjelmassa yhdeksi modernin musiikin "tunnetuimmista ja vihatuimmista" edustajista. Cage haastoi perinteisen länsimaisen taidekäsityksen kyseenalaistamalla kiinteän teosmuodon ja korostamalla sattumanvaraisuutta sekä erilaisten äänten tasa-arvoisuutta.

Cagen kuuluisimmassa sävellyksessä 4'33" (1952) orkesteri pitää taukoa runsaan neljän ja puolen minuutin ajan, minkä jälkeen teos päättyy. Kappaleessa ei kuitenkaan tavoitella absoluuttista hiljaisuutta vaan ideana on avata korvat esityksen aikana kuuluville satunnaisille äänille.

Teos oli esitetty Suomessa jo vuonna 1962, mutta nyt se nähtiin ensi kertaa televisiossa. Jukka Tiensuun johtamassa kvartetissa "soittavat" John Storgårds, Kari Kriikku, Eira Ojanen ja Esa-Pekka Salonen. Sävellyksestä selvitään odotettua nopeammin, sillä versio kestää vain runsaan minuutin.

Ruuveja ja kumilenkin pätkiä flyygelin kielillä John Cagen Amores-sävellystä varten.
Ruuveja ja kumilenkin pätkiä flyygelin kielillä. Ruuveja ja kumilenkin pätkiä flyygelin kielillä John Cagen Amores-sävellystä varten. Kuva: Yle kuvanauha piano,John Cage,1983 (musiikkikappale),levottomat palat,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus

Musiikkinumeron päätyttyä katsojia kannustetaan pohtimaan, mikä oikeastaan on musiikkia tai miksi kuunteleminen on vaikeaa. Puheenvuoroja käyttävät Tiensuu, Salonen, Tapani Länsiö, Olli Kortekangas, Tuija Hakkila ja Lauri Otonkoski. Salonen ja Tiensuu väittelevät siitä, pitäisikö ihmisen kuunnella ja ajatella Cagea päivittäin vai riittääkö, että tähän tutustuu vain kertaalleen.

Tiensuu esittää Cagen teoksesta Amores (1943) soolo-osuuden preparoidulle pianolle. Kielten päälle asetellut ruuvit ja kumilangat saavat flyygelin muistuttamaan soinniltaan lyömäsoitinta.

Living Room Musicissa soittimina on pari puhelinluetteloa, sanomalehtiä, pöytä ja seinä. Siitä on kuitenkin kirjoitettu ihan oikea partituuri.― Esa-Pekka Salonen

Konserttitilanteen rajoja rikotaan Cagen kappaleessa Living Room Music (1940), johon löytyy joka kodista helposti tarvikkeita. Tarkasti nuotinnettu sävellys esitetään tässä rummuttamalla pöytää, puhelinluetteloita ja sanomalehtipinkkaa Salosen johdolla. Teoksen päättävässä puhekuoro-osuudessa hyödynnetään myös lankapuhelinta.

Ohjelman muusikot tai ainakin useimmat heistä toimivat Korvat auki ry:ssä, jonka joukko Sibelius-Akatemian opiskelijoita perusti vuonna 1977 ravistelemaan suomalaista musiikkielämää. Sen varhaiseen ydinryhmään kuuluivat mm. Tiensuu, Salonen, Kortekangas, Länsiö, Kaija Saariaho, Jouni Kaipainen, Magnus Lindberg ja Eero Hämeenniemi. Yhdistyksen nimi kuvasti hyvin John Cagenkin musiikkiajattelua.

  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto