Venäläinen Helsinki oli katukylttejä, juhlia ja koristeellisia rakennuksia. Se oli myös painostusta ja sortopolitiikkaa. Lue lisää Helsingin värikkäästä historiasta ja ihaile vanhoja valokuvia.
Helsinki pääkaupungiksi
Keisari Aleksanteri I nimitti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi 1812. Entinen pääkaupunki Turku oli liian lähellä entistä emämaata Ruotsia. Lisäksi Helsinkiä suojasi Viaporin linnoitus. Tällä oli merkitystä myös Pietarin turvallisuuden kannalta.
Asukkaita kaupungissa oli vuonna 1808 noin 8000 henkeä. Helsingissä puhuttiin pääasiassa ruotsia ja suomea.
Vuoden 1870 väestönlaskennassa asukasluku oli jo 28 519 henkeä sekä tuhansia varusmiehiä. Nyt kaduilla kuuli ruotsia, suomea, venäjää, saksaa ja monia muita kieliä. Suomalaisten ja venäläisten ohella täällä asui mm. saksalaisia, baltteja, puolalaisia, juutalaisia ja tataareja. Myös uskontojen kirjo oli moninainen: luterilaisia, ortodokseja, juutalaisia, muslimeja.
Kuuntele Adolf Ehrnroothin muistoja elämästä Suomen suuriruhtinaskunnassa.
Itämeren helmi
Suuriruhtinaskunnan pääkaupungin piti olla arvonsa ja asemansa mukainen myös ulkoisesti. Aleksanteri I nimitti J.H. Ehrenströmin ja saksalaisen arkkitehdin C.L. Engelin suunnittelemaan kaupungin uudisrakentamista. Keisari itse seurasi tarkoin suunnitelmien etenemistä.
Vaatimattomasta puukaupungista kasvoi Itämeren helmi, jonka rakennuksissa ja nimistössä näkyy vielä tänäkin päivänä Venäjän vallan aika.
Keisarilliset kadunnimet
Aleksanterinkatu on nimetty Aleksanteri II:n mukaan. Rakentamiskomitean puheenjohtaja Ehrenström ehdotti jo Aleksanteri I:lle 1819, että uusi katu, jota myöten keisari saapui, voitaisiin nimetä hänen mukaansa.
Keisari hylkäsi ehdotuksen ja nimesi kadun Unioninkaduksi Haminan rauhassa tapahtuneen Suomen ja Venäjän yhdistämisen kunniaksi. Puolisonsa Elisabethin osalta hän hyväksyi nimiehdotuksen Liisankatu.
Vanha Helsinki
1. Senaatintori
2. Nikolainkirkko
3. Senaatintalo
4. Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
5. Kauppatori ja Keisarinnankivi
6. Keisarinpalatsi
7. Uspenskin katedraali ja Rauhankappeli
8. Aleksanterin teatteri
9. Kaivopuisto
10. Aleksanterin klassinen kymnaasi
11. Narinkka
12. Rautatieasema
1. Nikolainkirkko
Nikolainkirkko, jota nykyisin kutsutaan suurkirkoksi tai tuomiokirkoksi, lienee Suomen ja Helsingin tunnetuin rakennus. Mereltä päin saapuvalle se on edelleen maamerkkinä. Kirkon arkkitehti Carl Ludvig Engel ei ehtinyt koskaan nähdä valmiina suunnittelemaansa kirkkoa, joka valmistui vasta 1852.
Katso Ylen Elävästä arkistosta miltä Helsinki näytti yli sata vuotta sitten.
Suurruhtinaskunnan ortodoksinen pääkirkko Uspenskin katedraali rakennettiin 1860-luvulla.
2. Senaatintalo
Nykyistä valtioneuvoston taloa kutsuttiin Suomen suuriruhtinaskunnassa aluksi hallituskonseljiksi, myöhemmin senaatiksi. Senaatintalon rakentamistyöt aloitettiin jo 1818, ja se otettiin käyttöön neljä vuotta myöhemmin. Rakennuksessa oli aiemmin myös eri virastoja. Nykyisin rakennusta kutsutaan nimellä Valtioneuvoston linna.
Talon dramaattisin hetki lienee koittanut 16.6.1904, jolloin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja lopuksi itsensä. Sortokauden Suomi ei riemuinnut tsaari Nikolai II:n vierailusta. Katso lisää Elävästä arkistosta.
3. Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Turun akatemia (myös nimeä Keisarillinen Turun Akatemia käytettiin) oli perustettu jo vuonna 1640. Vuoden 1827 palossa Keisarillinen Turun Akatemia vaurioitui. Keisari Nikolai I määräsi akatemian muuttamaan Helsinkiin. Nimeksi tuli Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, ja aluksi se toimi väliaikaikaisissa tiloissa. Uuden yliopiston empiretyylisen päärakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel, ja se valmistui vuonna 1832.
4. Aleksanteri II:n patsas
Aleksanteri II oli pidetty keisari Suomessa. Hänen patsaansa pystytettiin Senaatintorille 1894. Muistomerkissä keisari on kuvattu pitämässä puhetta vuoden 1863 valtiopäivillä. Keisarin vaatetuksena on Suomen kaartin upseerin univormu, jota hän käytti aina ollessaan Suomessa.
Sortovuosien aikana patsaasta tuli myös suomalaisten hiljaisen protestin väylä. Patsaan juurelle tuotiin kukkia ja siitä tehtiin kortteja, tauluja ja painokuvia. Muistomerkin suunnittelivat Johannes Takanen ja Walter Runeberg.
5. Kauppatorilla
Kauppatori syntyi autonomian aikana, kun Helsinkiä rakennettiin suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Sitä ennen kauppaa oli tehty Suurtorilla, josta nyt tehtiin monumentaaliaukio, Senaatintori. Kaupunginlahden pohjukassa oli kalalaitureita ja se oli mutainen. Sinne ajettiin runsaasti täyttömaata, jotta voitiin rakentaa leveä ja laivaliikenteelle sopiva tori. Samassa yhteydessä kaivettiin myös Katajanokan kanava.
Vuonna 1833 Venäjän keisari Nikolai I puolisoineen kävi tutustumassa Helsingin rakennustöihin. Uudelle torille pystytettiin vuonna 1835 keisarinna Aleksandran muistoksi Keisarinnan kivi -niminen muistomerkki, joka on vanhin Helsingin muistomerkeistä.
"Haroosii maroosii!"Helsingin kaduilla ja mahdollisesti Kauppatorillakin saattoi nähdä katoksella varustettuja puurattaita, joiden vetäjä huusi ”Haroosii maroosii” (хорошее мороженое, hyvää jäätelöä). Tämän huudon ymmärsivät varmasti ruotsin- ja suomenkielisetkin helsinkiläislapset, niin maistuvaa uutta herkkua kärryistä myytiin!
6. Keisarinpalatsi
Presidentinlinna on aiemmin ollut keisarin Suomen residenssi. Alunalkaen talon omisti kauppias ja laivanvarustaja J.H.Heidentrauch. Arkkitehti Carl Engel suunnitteli palatsin korjaukset ja laajennuksen. Toisessa kerroksessa olivat keisarin vastaanotto- ja työtilat sekä osa makuuhuoneista. Kahden kerroksen korkuisia olivat ruokasali, tanssisali ja palatsin kirkko.Tanssisali muutettiin vuonna 1876 Valtiosaliksi, jonne sijoitettiin keisarin valtaistuin. Kolmannessa kerroksessa olivat keisariperheen tilat.
Keisari Nikolai II:n aikana palatsi toimi myös sotilassairaalana, jossa hoidettiin I maailmansodassa haavoittuneita venäläissotilaita.
7. Uspenskin katedraali
Uspenskin katedraali eli Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali oli aikanaan Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen kirkko. Se rakennettiin vuosina 1862-1868. Arkkitehtina oli tunnettu venäläinen kirkkoarkkitehti Aleksei M. Gornostajev. Arkkitehti sai valita katedraalin paikan, ja hän halusi sen meren läheisyyteen korkealle kalliolle.
Vuonna 1913 katedraalin viereen valmistui Rauhankappeli. Se pystytettiin Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlan ja Haminan rauhan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Siitä tuli sortovuosien aikana Venäjän sortovallan symboli.
Itsenäistymisen ensimmäisinä vuosina 1919 ylioppilaat tervasivat sen. Kappelin vuolukiviä ei saatu puhdistetuksi yrityksistä huolimatta. Se purettiin 1920. Kappelin sijainti on edelleen nähtävissä Uspenskin katedraalin pihakivetyksessä.
Katso Ylen Elävästä Arkistosta filmi Rauhankappelin vihkiäisistä.
8. Aleksanterin teatteri
Aleksanterin teatteri rakennettiin alunperin venäläiseksi varuskuntateatteriksi, jonka tarkoitus oli viihdyttää venäläisiä sotilaita ja virkamiehiä. Talon suunnittelivat everstiluutnantti Petr Petrov ja rakentamista valvonut insinöörieversti Koschperoff. Teatterirakennus on nimetty keisari Aleksanteri II:n mukaan.
Venäläinen ohjelmisto oli erityisesti katsojien suosiossa.Talo valmistui vuonna 1879 ja avajaisia vietettin 30.3.1880. Tuolloin italialainen oopperaseurue esitti Gounod'n Faustin. Ohjelmisto oli monipuolista - klassikoita ja nykynäytelmiä, vakavaa ja kepeää. Venäläinen ohjelmisto oli erityisesti katsojien suosiossa.
Näytäntökausi kesti vain kolme-neljä kuukautta, yleensä marraskuusta helmi-maaliskuulle ortodoksisen paaston alkuun. Keväisin ja syksyisin teatteria vuokrattiin ruotsalaisille, suomalaisille ja saksalaisille teatteriseurueille. Myöhemmin teatteri toimi oopperatalona vuosina 1918–1993.
9. Kaivopuisto
Kaivopuisto oli liki parikymmentä vuotta erityisesti venäläisen yläluokan suosima kylpyläpaikka. Nikolai I oli määrännyt matkustuskiellon ulkomaille, jotta epämääräiset ja liberaalit ajattelutukset ja levottomuus eivät leviäisi Venäjälle. Puolan kapina 1830-luvulla oli varoittavana esimerkkinä. Toisena syynä oli höyrylaivaliikenteen kehittyminen Helsingin ja Pietarin välillä.
Helsingistä tuli Pietarin seurapiirien suosima kylpyläkaupunki.
Henrik Bergströmin perustama yhtiö rakennutti ennestään asumattomaan Helsinginniemen kärkeen kylpylän puistoineen. Itse keisari merkitsi joitain yhtiön osakkeita.
Helsingistä tuli Pietarin seurapiirien suosima kylpyläkaupunki. Matkustuskielto kumottiin 1852 ja pietarilaisten kylpylävieraiden määrä väheni merkittävästi. Vanha kylpylärakennus nykyisen Ison Puistotien ja Ehrenströmintien risteydessä tuhoutui ilmapommituksissa 1944, mutta kaunis Kaivopuisto on edelleen helsinkiläisten ilona.
10. Aleksanterin kymnaasi
Helsingissä toimi autonomian aikana venäläisiä kouluja, joista tunnetuimpia lienevät Tabunovin koulu, Aleksanterin kymnaasi pojille ja tytöille puolestaan Marian kymnaasi. Aleksanterin kymnaasissa moni on käynyt tietämättään, sillä rakennus on nykyisin Luonnontieteellinen museo. Koulu muutti rakennukseen vuonna 1913. Rakennus edustaa Helsingissä harvinaista barokkityyliä.
Aleksanterin kymnaasin kouluvarusteet olivat aikanaan maan parhaimpia. Koulun kirjastossa oli 9 000 teosta ja opiskelijakirjastossa 2 000. Siinä sijaitsivat myös koko imperiumin koulujen parhaimmat fysiikan ja kemian laboratoriot. Myös opettajakunta oli kansainvälistä ja monet Euroopan eri yliopistoista tulleita, kansainvälisiä pedagogeja.
Aleksanterin kymnaasin oppilaat saivat autonomian aikana oikeuden jatkaa opiskelua yliopistoissa. Suosituimmat olivat Pietarin yliopisto, Tarton yliopisto ja Keisarillinen Aleksanterin yliopisto Helsingissä.
11. Narinkkatori
Narinkka tulee venäjän sanoista na rynke (на рынке), torilla. Narinkassa tavallisimmin juutalaiset ja venäläiset myivät käytettyjä vaatteita. Vuosina 1876-1929 narinkka toimi Kampissa entisellä Kampintorilla, nykyisen hotellin paikalla. Sitä ennen kauppapaikka oli ollut nykyisen Suomen Pankin tontilla, mutta se siirtyi Kamppiin, kun pankin rakennustyöt alkoivat.
Katso allaolevasta videosta, kuinka Narinkkatori on muuttunut vuosien varrella.
12. Rautatieasema
Keisari Aleksanteri II pyrki edistämään Suomen talouselämää. Hän piti tärkeänä Suomen sisäisten liikenneyhteyksien parantamista. Tätä edistettiin rakentamalla kanavia ja rautateitä. Suomen ensimmäinen rautatie rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan. Rakennustyöt alkoivat 1858.
Helsingin ensimmäinen rautatieasemarakennus valmistui 1861. Sen suunnitteli Albert Edelfelt. Kun Aleksanteri II saapui Suomen valtiopäiville vuonna 1863, järjestettiin juhlaillallinen asemahallissa, koska muuta tarpeeksi suurta tilaa ei löytynyt.
Liikenne kasvoi nopeasti. Uutta asemarakennusta alettiin suunnitella jo 1895. Arkkitehti Bruno Granholm suunnitteli sekä rautateiden hallintorakennukset että itse aseman. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 Suomikin julistettiin sotatilaan. Jo alkaneen aseman rakentaminen keskeytettiin ja Nikolai II:n määräyksestä rakennus muutettiin vuosiksi 1915-16 venäläisten sotasairaalaksi.
