Tiesitkö, että vielä satakunta vuotta sitten Pietarissa asui kymmeniä tuhansia suomalaisia? Kansainvälinen kaupunki houkutteli työskentelemään, opiskelemaan ja käymään kauppaa. Pietari oli myös suomalaisen kulttuuriväen suosiossa.
Kerrotaan, että Pietarin kaupungin rakennustyöt alkoivat 16.5.1703. Ensimmäinen lapionisku tehtiin Pietari-Paavalin linnoitussaarella, jolla oli siihen aikaan suomalainen nimi Jänissaari (kartalla numero 2).
Kaupunki tarvitsi rakentajia, ja Pietari Suuri komensi talonpoikia töihin valloittamiltaan alueilta mm. Viipurin ympäristöstä ja Savosta.
Vähitellen kaupunkiin alettiin muuttaa vapaaehtoisestikin. Pietarin perustaminen merkitsi suomalaisille vilkastuvaa kaupankäyntiä ja erityisesti polttopuiden, rakennuskivien kuten graniitin, sekä elintarvikkeiden myymistä.
Houkutteleva Pietari
1800-luvulle tultaessa kaupungin väkiluku oli kasvanut nopeasti. Pietarin vaikutus ulottui jo pitkälle Suomeen asti. Kaupunkiin muutettiin myös lyhyiksi ajoiksi, ja suomalaisten muuttoliike oli vilkasta molempiin suuntiin.
Vuonna 1870 Pietari oli maailman suomenkielisin kaupunki.1830-1890 -luvuilla suomalaisia asui Venäjällä Topeliuksen sanoin jo “Ahvenanmaan Eckeröstä aina Alaskan Sitkaan asti”.
Vuonna 1870 Pietari oli maailman suurin suomenkielinen kaupunki. Siellä asui 16 000 suomenkielistä, kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi Helsingissä.
Kansainvälinen Pietari
Väestölaskennan mukaan vuosituhannen vaihteessa Pietarin kaupungissa ja sitä ympäröivässä “kuvernementissa” eli läänissä asui jo noin 30 000 “Suomen alamaista Venäjällä”.
1800-luvun puolivälin jälkeisessä Suomessa kärjistyneet kieliriidat eivät näkyneet monien kielien värittämässä Pietarissa. Kaupunki oli aito metropoli ja paljon suurempi kuin pohjoismaiset pääkaupungit.
Kansainvälinen kaupunki sykki elämää ja tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden solmia kontakteja ihmisiin, jotka olivat saapuneet sinne eri puolilta Eurooppaa ja laajaa Venäjänmaata.
Suomalainen Pietari
1. Suomen asema
2. Jänissaari, Pietari-Paavalin linnoitus
3. Pyhän Marian kirkko
4. Pyhän Katariinan kirkko
5. Finljandskij pereulok ja suomalaiskasarmit
6. Fabergén kultasepänliike
7. Pääkatu Nevski Prospekt
8. Aleksanteri Nevskin luostari
9. Heinätori
10. Лахта - Lahta
11. Автово - Avtovo
12. Коломяги - Kolomjagi
Piikomaan, sotimaan ja taiteilemaan
Suomalaisille Pietari tarjosi työtä ja opiskelumahdollisuuksia. Armeija, seurakunnat, piikominen, teollisuus, torikauppa, rakentaminen, lumityöt - toimettomana ei tarvinnut olla. Suomalaiset muodostivat omia tunnettuja ammattikuntiaan kuten nuohoojat, rautatieläiset ja vossikka-ajurit.
Marsalkka C.G. Mannerheimille Pietari oli erityisen tärkeä kaupunki. Hän asui siellä 17 vuotta, opiskeli ja teki uraa tsaarin armeijassa. Lue lisää Mannerheimin oleskelusta Venäjällä.
Käsityöläiset opintiellä
Suomesta muutti Pietariin runsaasti väkeä lyhyiksi ajoiksi. Käsityöläiset kuten kello- ja kultasepät, kirjansitojat, leipurit, suutarit ja räätälit työskentelivät muutaman vuoden tunnettujen mestareiden opissa ja muuttivat sen jälkeen takaisin Suomeen.
Legendaarisen kultasepän Carl Fabergén (kartalla 6) mestareista yli puolet oli kotoisin Suomesta, joten monet heistä osallistuivat kuuluisien keisarillisten pääsiäismunien valmistukseen.
Lue lisää Fabergén historiasta.
Kulttuuriväen suosikki
Taidemaalari Albert Edelfelt oleskeli usein kaupungissa; myös Venny Soldan ja Eero Järnefelt opiskelivat Pietarissa taidetta.
Pietari oli runoilija Edith Södergranin kaupunki. Tässä katkelmia Ylen klassikkodraamasta Edith Södergranin elämästä.
Näyttelijä Iida Aalberg oli kuuluisa jo Pietarissa asuessaan, ja Ansa Ikonen asui siellä lapsuutensa.
Kirkko keskellä kaupunkia
Kirkko oli pietarinsuomalaisille pitkään hengellisen ja sosiaalisen elämän keskus. Se ylläpiti kouluja, ja kirkon rooli oli merkittävä myös yhdistysten perustamisessa.
Ruotsinkieliset suomalaiset kokoontuivat Pyhän Katariinan kirkossa (Sankta Katarina kyrka, Шведская церковь Святой Екатерины) (kartalla 4) ja suomenkieliset Pyhän Marian kirkossa (Финская церковь Святой Марии) (kartalla 3).
Molemmat kirkot sijaitsevat pääkatu Nevski Prospektin (kartalla 7) tuntumassa. Puukirkkojen tilalle rakennettiin 1800-luvulla kivikirkot.
Kirkko ja vallankumous
Vallankumouksen jälkeen neuvostohallinto lakkautti suurimman osan kirkoista. Pyhän Marian kirkko muutettiin mm. asuntolaksi ja luontotaloksi. Kun Neuvostoliittoa ei enää ollut, kirkko vihittiin uudelleen v. 2002 ja on nykyään Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko.
Neuvostoliiton aikana Pyhän Katariinan kirkossa toimi urheilukoulu. Seurakunta sai rakennuksen haltuunsa 2000-luvun alussa, ja kirkko uudelleenvihittiin remontin jälkeen vuonna 2005.
Koulutiellä Pietarissa
Ruotsalainen seurakunta perusti koulun 1824 ja suomalainen seurakunta 1844, tosin opetusta järjestettiin suomeksi ajoittain jo 1700-luvun puolivälistä lähtien.
Pappi ja opettaja Uno Cygnaeus vietti 1800-luvulla Pietarissa 12 vuoden ajanjakson, jolloin hän pyrki uudistamaan koulua siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ehkäpä juuri tästä sisuuntuneena Cygnaeus pani kotimaassa tuulemaan ja jäi historiaan suomalaisen kansakoulun perustajana.
Teatteria ja torvisoittoa
1800-luvun puoliväliin asti vapaa-ajan vietto keskittyi seurakuntiin. Sen jälkeen pietarisuomalaiset alkoivat perustaa erilaisia järjestöjä kuten Suomalainen käsityöläisseura, raittiusyhdistys Alku ja Suomalainen hyväntekeväisyysseura.
Yhdistykset järjestivät luentoja, iltamia, tanssi-iltoja ja juhlia. Oli kuoroja, torvisoittokuntia, voimisteluryhmiä sekä kirjastoja.
Pietarissa oli myös innokkaita teatteriryhmiä, mutta sensuuri ei katsonut hyvällä suomenkielisiä teatteriesityksiä.
Sanomalehtikansaa
Tapahtumista tiedotettiin sanomalehdissä. Kaupungissa ilmestyi 1870-luvulta lähtien suomenkielisiä paikallislehtiä, mm. Pietarin Wiikko-Sanomat, jota julkaistiin vuoteen 1883 saakka. Sen jälkeen suomalaislukijoille ilmestyi muitakin lehtiä kuten Inkeri, Uusi Inkeri ja Neva.
Pietarinsuomalaisille raittiusyhdistys oli samalla työväenliike. Ammatillinen järjestäytyminen kehittyi vähitellen, ja vuosituhannen vaihteessa se muuttui avoimen poliittiseksi.
Vallankumouksen seurauksia
Vuosi 1917 merkitsi pietarinsuomalaisille suurten muutosten aikaa. Levottomuudet jatkuivat ja elintarvikepula hankaloitti arkea.
Vallankumouksen jälkeen Pietarissa asui neuvostohallituksen silmissä vain kahdenlaisia suomalaisia: punaisia liittolaisia tai vihollisia. Vuoden 1923 jälkeen maastamuutto oli jo hyvin vaikeaa, ja vuonna 1926 Pietarissa asui enää tuhatkunta suomalaista.
Katso Elävästä Arkistosta katkelma haastatteluista, joissa oli mukana vallankumouksen silminnäkijöitä.
Pietarin suomalaisosoitteita
Vaasankadulta Valtakadulle
Pietarin katukuva on varsinkin keskustan alueella muuttunut varovaisesti. Vanhoista kuvista tunnistaa yhä Nyky-Pietarin.
Kaupunki laajenee kolmeen ilmansuuntaan, ja uudet kadut ovat vuosien saatossa saaneet nimiä, joista osa on meille hyvin tuttuja: Helsinginkatu (Гельсингфорсская улица), Vaasankuja (Вазаский переулок), Loviisankuja (Ловизский переулок), Suomen valtakatu (Финляндский проспект)…
Hangonkatu (Гангутская улица) on uudempaa kadunnimistöä (1950), ja Turunkatu (улица Турку) on niinkin tuore kuin vuodelta 1987.
Suomalaisten suosikkialueet
1700-luvun alussa Pietari-Paavalin linnoituksen (kartalla 2) eteläpuolella oli alue, jota kutsuttiin “Suomen saaristoksi”.
1800-luvun puolivälin jälkeen suomalaisten suosiossa olivat Kazanskaja ja Heinätorin (kartalla 9) viereinen Spasskaja. Suomalaisia asui myös lähellä Aleksanteri Nevskin luostaria (kartalla 8) joen vastarannalla.
1800-1900 -lukujen vaihteessa Suomen aseman (Финляндский вокзал) (kartalla 1) kyljessä asui suomalaisia rautatieläisiä ja tehdastyöläisiä, joiden mukaan on nimetty pieni kadunpätkäkin, Финcкий переулок (Suomalainen kuja).
Pietarin suomalaisjuuret
Pikkuinen Suomenkuja (Финляндский переулок) (kartalla 5) löytyy keskustan tuntumasta Vasilinsaarelta. Se on saanut nimensä vuonna 1851 lähellä sijainneen suomalaisen henkivartiorykmentin kasarmien mukaan.
Pietarin keskusta oli pitkään muutaman saaren kokoinen. Sen ympärillä oli maaseutua, jossa asui suomensukuisia inkeriläisiä. Suomea puhuttiin myös lyhyen matkan päässä Kannaksella.
Muutamien kaupunginosien nimet kertovat niiden suomalaisjuurista: Лахта (Lahta > Lahti) (kartalla 10), Автово (Avtovo > Autuansaari) (kartalla 11) ja Коломяги (Kolomjagi > Kolomäki) (kartalla 12).
