Hyppää pääsisältöön

Tuoksuharrastaja: "Suomessa on rikos tuoksua hyvältä"

Kuvituskuva hajusteista kertovaan artikkeliin
Kuvituskuva hajusteista kertovaan artikkeliin Kuva: Mikko Lehtola haju

Älä laiminlyö hajuaistiasi. Tästä muistuttivat KulttuuriCocktailin radiolähetyksessä vierailleet tuoksuharrastajat lukuisia kertoja. Heille tuoksut eivät merkitse vain kalliimpien parfyymien diivailevaa nuuhkimista, vaan nenän harjaannuttamista jokapäiväisessä elämässä. Tuoksut voivat avata aivan uudenlaisen tavan tarkastella maailmaa.

Tuoksufoorumille kirjoittavat Anna Keski-Rahkonen ja Jaana Björklund vastaavat olennaisiin nenää ja taidetta koskeviin kysymyksiin.

KulttuuriCocktail: Miksi harrastat tuoksuja?

Anna Keski-Rahkonen: Tuoksut ovat edullinen ja helppo tapa saada elämyksiä. Teen työtä, joka on hyvin kurinalaista ja vaatii tarkkaa ajattelua. Tuoksuharrastus on mainiota vastapainoa, keino saada yhteys omiin tunteisiin ja muistoihin. Koen myös, että tuoksut ovat arjen eksotiikkaa. Tuoksu voi viedä minut hetkeksi vaikkapa lämpimän tuulen pyyhkimälle niitylle, aavikon hiekalle tai sulttaanin palatsiin.

KC: Miksi muidenkin kannattaa harrastaa tuoksuja?

AK-R: Tuoksuharrastus laajentaa havaintokykyä – nenän harjoittamisen myötä elämään aukeaa aivan uusi ulottuvuus. Jos pidät hyvästä ruoasta, kahvista, teestä tai viineistä, pidät todennäköisesti myös tuoksuista.

KC: Kuka tai ketkä ovat alan pioneereja?

AK-R: Itämaan tietäjät ovat ehkä historian tunnetuimmat tuoksuharrastajat. He toivat Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Suitsuke eli frankinsensi ja mirha ovat hyväntuoksuisia pihkoja, joita käytetään edelleen hajuvesissä. Ne olivat aikanaan tärkeää kauppatavaraa Arabian niemimaalla ja niiden tuoksu on jyhkeä. Älä tuhlaa tietäjien muistopäivää kuusenneulasten imurointiin, vaan uppoa nauttimaan moderneista suitsuketuoksuista. Kokeile vaikka Andy Tauerin tuoksua L'Air du Désert Marocain, Comme des Garçonsin Zagorskia tai Frantsilan yrttitilan Frankinsensi-öljyä.

KC: Mikä olisi taidehistorian tärkein tuoksuhetki?

AK-R: Länsimaisen kulttuurihistorian ehkä kuuluisin tuoksuhetki avaa Marcel Proustin romaanisarjan Kadonnutta aikaa etsimässä. Päähenkilö kastaa pienen simpukkaleivoksen lehmuksenkukkateehen. Huumaava aromi palauttaa hänen mieleensä lapsuuden kadonneen maailman. Täydessä kukassa olevan lehmuksen tuoksu on päihdyttävä. Ranskalaisista supermarketeista voi edelleen ostaa lehmuksenkukkateetä, mutta sen tuoksu on aika kalpea. Paljon elävämmän rekonstruktion saat haistelemalla vanhasta reseptikirjasta löytynyttä Grossmithin tuoksua Shem-el-Nessim tai lehmuksenkukkauutteesta ja santelista tehtyä Andy Tauerin Zetaa.

KC: Kenelle taiteilijalle tuoksut ovat olleet tärkeitä?

AK-R: Andy Warhol oli vannoutunut tuoksuharrastaja. Hän vaihtoi tuoksua kolmen kuukauden välein. Hänen ajatuksenaan oli, että vanhat tuoksut, joita hän ei enää käyttänyt, muistuttavat tietystä ajanjaksosta hänen elämässään. Hän toivoi tulevansa haudatuksi kädessään pullollinen Estée Lauderin Beautiful-tuoksua. En tiedä, toteutuiko hänen toiveensa.

KC: Entä kauempaa historiasta?

AK-R: Joskus tuoksut ja historian voi kääntää toisinpäin. Pieni ranskalainen tuoksutalo Histoires de Parfums on rakentanut omat tuoksut Casanovalle ja Markiisi de Sadelle. Molemmat tuoksut yllättävät. Casanova toimi ison osan elämästään kirjastonhoitajana. Hänen nimikkotuoksunsa voisi olla isänpäivän peruspullo – paitsi, että se koukuttaa kuin korvamato annoksella anista ja vaniljaa. Markiisi de Saden tuoksusta on turha etsiä nahkaruoskaa ja kumipukuja. Hän on hiljainen mies, joka tuoksuu rusinoilta, siirapilta ja piipputupakalta. Tuoksussa on ainoastaan häivähdys jotakin eläimellistä. Nämä pari tuoksua ovat esimerkkejä tuoksujen kyvystä kertoa tarinoita.

KC: Mitä esimerkkejä nostaisit tuoksujen ja taiteen yhteyksistä nykyaikana?

AK-R: Myös tuoksuista kirjoittaminen voi olla taidetta, vaikka naistenlehtien pitkäpiimäisten tuoksukuvausten perusteella sitä voi olla vaikea uskoa. Luca Turinin ja Tanya Sanchezin kirja Perfumes - the A-Z Guide on kaikkia aisteja puhutteleva kulttiklassikko. Se on hillittömän hauska ja provosoiva kirja, jonka tuoksukuvaukset ovat niin eläviä, että tuoksuharrastuksen voi aloittaa omasta nojatuolista käsin korkkaamatta yhtään pulloa.

KC: Millainen tuoksumaa on Suomi?

AK-R: Täällä varotaan tuoksuja, etenkin hyviä tuoksuja. Sanoisin, että Suomi on tuoksumaana samanaikaisesti pliisu ja ahdasmielinen. Jos joku haisee hikiselle ja kusiselle, se on ihan ok. Mutta jos joku tuoksuu voimakkaasti hyvälle, niin sitä katsotaan todella pahasti. Täällä on rikos tuoksua hyvältä, mutta ei niin suuri rikos haista pahalta.

KC: Mikä on suosikki- ja inhokkituoksusi sekä hajuvesissä että ylipäänsä?

AK-R: Inhokkituoksuni ovat kloori ja YSL:n Paris-tuoksu. Molemmat saavat minut yökkäämään. Suosikkituoksujani ovat itämaiset tuoksut – pehmeän mausteiset ja vaniljaiset hieman raskaammat tuoksut, harvinaiset puut ja suitsukkeet.

Kuvituskuva hajusteista kertovaan artikkeliin
Kuvituskuva hajusteista kertovaan artikkeliin Kuva: Mikko Lehtola Andy Warhol

KC: Mitä tuoksuja et voi sietää?

Jaana Björklund: Pyykinpesuaineiden ja huuhteluaineiden voimakkaista ja pitkään kestävistä tuoksuista en pidä lainkaan. Hajuvesissä rassaa eniten niiden yliannostus, eivät välttämättä yksittäiset tuoksut niinkään.

KC: Mitkä ovat elämäsi tärkeimpiä tuoksuja?

JB: Sain pienenä tyttönä lähetystyötä tehneiltä vierailta mustan eebenpuisen pääskysen, jota en lakannut haistelemasta, vaikka tuoksu hiljalleen hiipuikin. Toisena tulee mieleen katolinen vanha kirkko, jossa aistin viileää ilmaa, kiveä ja suitsuketta. Myös puusauna, etenkin ensimmäisen löylynheiton jälkeen kun kivien mineraaliaromit vapautuvat ilmaan ensimmäisen kerran. Kaksi muuta suosikkiani ovat vasta raastettu inkivääri, jolle en ole vielä löytänyt tyydyttävää replikaa hajuvesien maailmasta. Yksi esimerkki eläinmaailmasta olkoon terveen kissan turkki – väitän, että haistan, jos kissa ei ole kunnossa.

KC: Mikä sinulle on taidehistorian paras tuoksukuvaus?

JB: Patrick Süskindin Parfyymi saa varmasti monia mainintoja, kirjana ja elokuvana. Nirvanan Scentless Apprentice kuvaa kirjan päähenkilön kamppailua outona tuoksuttomana olentona. Lähempääkin löytyy hienoja esimerkkejä, Mikael Niemen Populäärimusiikkia vittulänjänkältä on tervehenkisen haiseva kirja. Tuoksut ja hajut herättävät suuria tunteita, mutta niiden kuvaaminen taiteessa ei ole välttämättä aivan helppoa. Nykytaiteessa tuoksu saattaa tulla ilahduttavasti vastaan osana teosta. Mieleen on jäänyt ainakin Kiasman avajaisnäyttelystä teos, jossa oli haisteltavana monenlaisia tuoksuja, niistä osa myös hajuvesiteollisuuden raaka-aineita.

KC: Sinulla on kotona osapuilleen 100 hajuvesipulloa. Mistä niistä pidät eniten?

JB: Ahkerassa käytössä tällä hetkellä ovat Giorgio Armanin Bois d'Encens, Tom Fordin Sahara Noir - ja Serge Lutensin Fille en Aiguilles, joka onnistuu luomaan pehmeän suitsukkeisuuden sivussa myös tuoksuhologrammia siitä aurinkoisen mäntykankaan tuoksusta, jota niin kovin rakastan. Tuoksusuosikkini vaihtelevat näiden, pihkojen, mausteiden ja viher- ja sitrusaromien maisemissa.

KC: Miksi tuoksuja kannattaa harrastaa?

JB: Tuoksut kytkeytyvät ainutlaatuisella tavalla muistoihin ja tunteisiin. Aivojen monipuolinen aktivointi on avain niiden toimintakyvyn säilyttämiseen mahdollisimman pitkään! Tuoksu on elämys, jonka voi kokea uudelleen ja uudelleen. Sen voi sitoa itselle tärkeisiin arkisiin tilanteisiin, rauhoittumiseen illalla, aamuiseen liikkeelle lähtöön.

Artikkelin otsikkoa päivitetty ja lisätty haastateltavan kommentti 21.3.2016.

Kommentit