Vähänkö olen ylpeä itsestäni: en ole koskaan edes kokeillut suomalaisten kansallishuumetta amfetamiinia. Se ei kuitenkaan johdu siitä, ettenkö olisi yllytyshullu ja holtiton. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että minun yhteiskuntaluokassani pyörii pirimyyjiä perin vähän.
Nuorempana kannatin kannabiksen laillistamista. Mielipiteeni on muuttunut. Nykyään kannatan kaikkien huumeiden laillistamista.
Aikaisempi mielipiteeni perustui pikemminkin identiteettipolitiikkaan kuin faktoihin. Tuntui epäreilulta, että kaveripiirissäni varsin tavanomaisena pidetty kannabis on lain silmissä yhtä paha kuin sellaiset huumeet, joita surkeat tyypit piikittävät. Oli tarve viestiä hajurakoa.
Onhan se sekä väärin että typerää tehdä satunnaisesta pilvenpolttajasta rikollinen.
Onhan se sekä väärin että typerää tehdä satunnaisesta pilvenpolttajasta rikollinen. On kuitenkin aivan yhtä väärin ja typerää tehdä mielenterveysongelmaisesta köyhäksi syntyneestä kouluttamattomasta pitkäaikaistyöttömästä miehestä rikollinen siksi, ettei hän kestä elämäänsä selvin päin.
Laittomien päihteiden sekakäyttö on Suomessa nimenomaan luokkakysymys. Siksi meidän kermaperseiden on aivan turha yrittää sitä moralisoida. Tässä ollaan hyvinvointivaltion ytimessä: miksi olemme näin eriarvoisia. Miksi emme osaa antaa toivoa paremmasta kaikille riippumatta siitä, mihin perheeseen he ovat syntyneet.
Shakinpeluu on terveellinen harrastus heille, jotka mielivät vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Mitä siirtoja omista siirroista seuraa? On viimeistään nyt selvää, että he jotka aloittivat huumesodan ja päättivät vielä käydä tätä jatkosotaakin, eivät ole miettineet ihan loppuun asti mitä hyväätarkoittavasta kriminalisoinnista seuraa.
Huumeidentuottajamaissa huumesodan seuraukset ovat järkyttäviä: kuolemaa, hävitystä ja köyhyyden kierteitä. Käyttäjien tarinat Suomessa ovat toki henkilökohtaisia tragedioita, mutta iso kuva ympärillä kertoo, ettei kriminalisointi ole onnistunut a) estämään ihmisiä käyttämästä kaikenlaisia päihteitä, b) auttamaan heitä, joille on kehittynyt päihdeongelma.
Siellä missä käyttäjien rankaisemisesta on luovuttu ei ole seurannut kiimaista joukkovillitystä pössytellä aivonsa hitaalle. Ihmiset, joilla menee elämässä suht hyvin, eivät halua pilata itseään. Hekin, jotka silloin tällöin mielivät nauttia pilvestä tai humalasta, viettävät silti mieluiten useimmat päivänsä elämästä ihan selvin päin.
Huumesodan lopettaminen ei tietenkään onnistu yhden maan voimin. On kuitenkin selvää, että paine siihen suuntaan kasvaa. Ne mittaamattomat resurssit, jotka on käytetty esimerkiksi kehitysavun tai päihdehuollon sijaan huumerikollisten jahtaamiseen ja kopittamiseen, alkavat näyttää hukkaan heitetyiltä. Vaikka kuinka monta kokaiiniviljelmää tuhottaisiin, uusia tulee tilalle, koska huumesota itsessään pitää yllä bisneksen musertavaa kannattavuutta.
Järkevästä huumepolitiikasta keskusteleminen on ollut Suomessa haastavaa siksi, että vastaan tulee yhdentekevä kysymys ”Oletko käyttänyt kannabista?” ja jos vastaus on joo, voidaan mielipide kuitata sillä, että siinä taas yksi narkkari vikisee. Vielä epäreilumpaa on väittää huumeiden laillistamisen kannattamisen olevan huumeiden kannattamista.
Ikään kuin tämä huumesota olisi millään muotoa kykeneväinen lopettamaan huumeongelmaa. Ei ole. Huumeongelma ei lopu millään politiikalla, mutta pehmein keinoin sitä voi hoitaa.
Osallistu keskusteluun somessa aihetunnisteella #ylebattle ja liity joukkoihimme Facebookissa!
facebook.com/ylebattle
instagram.com/ylebattle
twitter.com/JKenttamaa
Snapchat: juhanikenttamaa
yle.fi/battle 24/7
Yle Puhe maanantaisin 29.2.–28.3. klo 16.03
Yle TV2 torstaisin 3.–31.3. klo 22.00
