Hyppää pääsisältöön

Tohtoriksi valmistuva pianisti Maija Parko: "Musiikki on rakas elämäntapa ja ammatti, joka kantaa päivästä toiseen."

pianisti Maija Parko
Olen kotoisin liberaalista perheestä, jonka henkinen ilmapiiri oli kaiken tyyppiselle taiteelle suopea, Maija Parko kertoo taustastaan. pianisti Maija Parko Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen maija parko

"Opettaminen, soittaminen ja musiikin tutkiminen ovat melkein yhteen sulautuneita toiminnassani, painopisteet vaihtelevat tilanteen mukaan.” Sibelius-Akatemiassa tohtorintutkintoa valmisteleva pianisti Maija Parko oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 16. maaliskuuta 2016. Näin hän kertoo perhetaustastaan ja suhteestaan musiikkiin.

Kuka

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Somerolla. Olen kotoisin liberaalista perheestä, jonka henkinen ilmapiiri oli kaiken tyyppiselle taiteelle suopea. Vanhempani ovat opettajia, mutta hyvin epäkonventionaalisia sellaisia. Tilaa luovuudelle ja hulluudelle on ollut aina.

Äitini laulaa aina ja paljon – tosin tällä haavaa aika paljon matalampaa kuin lapsuudessani. Juhannusjuhlissamme naapureihin saakka kaikaa On kesän kirkas huomen ja Kesäpäivä Kangasalla. Isäni on omistautunut jazz-musiikin kuuntelija ja entinen underground-soittaja. Hän on esiintynyt mm. M.A. Nummisen bändeissä 1960-luvulla instrumentteinaan mm. piano ja saksofoni. Sisareni soitti viulua pitkään ja kokeilimme yhteissoittoakin huonolla menestyksellä, riitaa tuli aina.

Olen asunut Somerolla, Turussa, Helsingissä ja Kirkkonummella. Mieheni kanssa vietimme myös pikku pätkän Budapestissa, jossa olin opiskelijavaihdossa Liszt-akatemiassa. Peruskoulun ja lukion kävin Somerolla, sitten opiskelin pianonsoittoa pari vuotta Turun konservatoriossa eli nykyisessä Musiikkiakatemiassa. Turun opiskeluvuosien jälkeen - tai vaikutuksesta - hain Sibelius-Akatemiaan 22-vuotiaana ja tein maisteriopinnot loppuun vuonna 2008.

Nykyään asun Kirkkonummella, jonne veri veti nelisen vuotta sitten. Maisemani on tontillamme oleva metsä. Se on suomalainen kansallismaisema, korkeat männyt kohoavat kuusikosta kohti taivasta. Totta puhuen en tunnista sielunmaisemaani, se taitaa olla joka päivä erilainen. Pariisi on kaunis, Budapest rosoinen. Järven ranta on mieluisampi kuin meren ranta.

Musiikki

Aloitin soittamisen 6-vuotiaana Lounais-Hämeen musiikkiopistossa. Ala-asteella viikko-ohjelmaani kuului bussimatkustusta Somerolta Forssaan, matkan jännittävin hetki oli odotus karkkipussin kanssa Forssan pahamaineisella linja-autoasemalla. Menin usein lämpimään tuulikaappiin venymään coolisti lattialle, jotta en herättäisi vääränlaista huomiota.

Siskoni soitti viulua ja minä halusin ehdottomasti soittaa pianoa, joka kotona jo oli. Parkon tyttöjen viuluduoa ei siis koskaan syntynyt. Varmasti isän musiikkiharrastus ja äidin innostunut suhde lauluun vaikutti alussa motivaatioon. Olin alussa erittäin innostunut ja etenin nopeasti alkeista soittamaan Chopinin valsseja ja Bartókia.

Teinivuosien hurjastelu vaikutti harrastukseen erittäin negatiivisesti, mutta äidin hienoisella painostuksella jatkoin kuitenkin tauotta soittoharrastusta. Olin myöhäisherännäinen, aloin vasta lukiossa miettiä, tulisiko soittamisesta ammatti.

Soitan vain ja ainoastaan pianoa. Mutta pianojakin on monenlaisia. Tällä hetkellä treenaan Sibelius-Akatemian historiallisella Erard-flyygelillä Ravelin Tombeau de Couperinia konserttiini. Soittimessa on ihana, lasimainen ja kirkas sointi ja kevyt kosketus. Steinway tuntuu kuntosalilaiitteelta verrattuna tähän eleganttiin peliin. Pianistin soittotekniikka ja sointiestetiikka muuntuvatkin aina suhteessa soittimeen.

Opettajat

Tärkeimmät opettajani lapsuudessa ja nuoruudessa olivat Lounais-Hämeen musiikkiopistossa Maria ja Tibor Boganyi. Ilman Boganyin perhettä en varmaankaan olisi ammattilainen tänä päivänä. Opin heiltä musiikista ja hienovaraisesti rakennetun tulkinnan merkityksestä todella paljon jo varhaisina soittovuosina.

Maija Parko soittaa flyygeliä Kantapöydässä
Maija Parko syventyy konserttisarjassaan ranskalaiseen 1900-luvun alun piano-, laulu- ja kamarimusiikkiin. Maija Parko soittaa flyygeliä Kantapöydässä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen maija parko

Ammattiopinnoissa minua tuki Turun Musiikkiakatemiassa pianisti Jukka Juvonen, joka tutustutti minut pianotekniikan haasteisiin ja isojen konserttiohjelmien rakentamiseen erinomaisella otteella. Sibelius-Akatemiassa minua opettivat Ilmo Ranta ja Matti Raekallio. Molemmilta opin tinkimättömyyttä ja kovaa työntekoa. Ilmon opetuksessa korostui soinnillisten laatujen ja fraasien muotoilun väsymätön tutkiminen pianon äärellä. Matti kannusti omaehtoisiin tulkintoihin ja laittoi minut B-kurssin jälkeen kuukauden asteikkokuurille. Liisa Pohjola ja Tuija Hakkila ovat olleet myös tärkeitä hahmoja opinnoissani, joita arvostan pedagogeina ja taiteilijoina todella paljon.

Tohtoriksi

Valmistun Musiikin tohtoriksi tänä keväänä. Konserttisarjani on syventynyt ranskalaiseen 1900-luvun alun piano- laulu- ja kamarimusiikkiin. Opinnoista jäljellä on enää yksi konsertti ensi lauantaina ja tarkastustilaisuus pidetään toukokuussa. Kirjallinen työni Runoanalyysi pianistin työkaluna Debussyn preludissa Les sons et les parfums tournent dans l’air du soir on tarkastuksessa tällä hetkellä. Erityisesti taiteidenväliset projektit kiinnostavat minua juuri nyt. Tohtorikonserteissani olen tehnyt yhteistyötä näyttelijä Marc Gassot'n, käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Siltasen, pukusuunnittelijoiden Susanna Suurlan ja Lauren Severin sekä tanssijoiden Tuomas Mikkolan ja Outi Markkulan kanssa.

Säveltäjät

Lempisäveltäjäni on juuri nyt ehkä Francis Poulenc. Valloittava, impulsiivinen ja riehakas! Eloisa, kevyt, kupliva ja ironinen. Poulencin Sonaatti sellolle ja pianolle tulee viimeiseen tohtorikonserttiini Musiikkitalossa lauantaina 19. maaliskuuta 2016. Selloa soittaa Eeva Rysä. Sonaatti on surrealistinen karnevaali, joka pyörii banaliteetin rajamailla. Toinen osa, Cavatina on mielestäni yksi hienoimmista 1900-luvun sonaattien hitaista osista.

Tohtorintutkintoni myötä minua puhuttelee luonnollisesti ranskalainen 1900-luvun alkupuolen piano- ja kamarimusiikki. Aikakausi on pullollaan kiinnostavaa ohjelmistoa, jota ei esitetä usein. Olen löytänyt tutkintoni myötä mieluisia uusia tuttavuuksia, kuten Germaine Tailleferren trion ja Lili Boulangerin laulut. Yleensä työn alla oleva musiikki vetoaa, oli se mitä tahansa. Kiinnostus musiikkiin syntyy tällöin yhteydessä käsityöhön pianon äärellä, koskettamisen kautta.

Idoli

Jos yksi täytyy nimetä, nostaisin esiin pianisti Martha Argerichin. Hän on loistava pianisti, mutta vielä koskettavampi muusikko. Olen kuullut häntä livenä pari kertaa ja esitykset ovat olleet todella mieleenpainuvia. Argerichin soitossa on suurenmoista sisäistä auktoriteettia, joka tekee soitosta vastustamatonta.

Elämä

Elämässäni tärkeintä on perhe ja ystävät tietysti. Musiikki on rakas elämäntapa ja ammatti, joka kantaa päivästä toiseen. Intensiivisissä harjoitteluperiodeissa musiikki voi olla korostuneessa roolissa elämässä, ikään kuin ykkönen.

Harrastan Yin-joogaa, jossa pääasia on rentoutuminen. Joogasali on lämmitetty ja asanoissa ollaan pitkään. Laji sopii hyvin rauhoittamaan vilkasta hermostoa ja lievittämään lihaskireyttä.

Olen jo niin syvällä muusikon ammatissa, että en mieti muuta vaihtoehtoa. Jos käsi menee poikki, niin jotain täytyy tietenkin keksiä. Opettaminen, soittaminen ja musiikin tutkiminen ovat melkein yhteen sulautuneita toiminnassani, painopisteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Myös tuottajan hommiin joutuu - tai pääsee - nykyään aina vain enemmän konsertteja järjestäessä.

Kommentit