Hyppää pääsisältöön

Bisterit: “Huumorin voimalla jaksaa futiksen iltavuorot"

Bisterien ns. pelaajakortti.
Bisterien ns. pelaajakortti. Kuva: Yle futisvanhemmat

Nina-äidin ja Rane-isän lisäksi Bisterien perheeseen kuuluu Rene-poika. Lisäksi Ninalla on kaksi aikuista lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Kentän laidalla kuluu iso osa Ninan vapaa-ajasta sillä hän toimii poikansa joukkueen huoltajana. Tällä hetkellä Nina etsii töitä ja Rane työskentelee rakennusalalla. Arjen jalkapallokuviot jäävät pitkälti äidin vastuulle.

Ohjattuja harjoituksia voi olla jopa 5-6 kertaa viikossa, ja lisäksi tulee poikien ottelut. Välillä arki tuntuu raskaalta ja hermo kiristyy kun pitäisi venyä moneen paikkaan samaan aikaan. Silloin Nina ei voi muuta kuin nauraa.

Nina Bister.
Mulle huumori on sellainen selviytymiskeino. Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

- Mulle huumori on sellainen selviytymiskeino, se pelastaa monesta jutusta. Ja rehellisyys ja se että asioista puhutaan niin kun ne on, niitten oikeilla nimillä, se on tärkeää.

Huumorintajusta on hyötyä paitsi perheen myös joukkueen muiden poikien kanssa. Kuusysin huoltajana toimiva Nina pitääkin itseään eräänlaisena joukkueen äitihahmona. Kentänlaidalla haavoja ja vammoja paikatessa pojat avautuvat hänelle aivan erityisellä tavalla.

- Olen aina tietoinen kaikista uusista uutisista ja juoruista, poikien tyttökuvioista ja sen sellaisesta, Nina kertoo.

Ninan mielestä poikien on helppo lähestyä häntä; Ninalla on poikien kanssa luottavainen ja avoin keskustelukulttuuri.

Kotona vapaa-ajan täyttää Renen omaehtoinen harjoittelu: pallon pomputtelua pihalla, venyttelyä ja kuntoilua. Ja tietenkin penkkiurheilua: Rene seuraa tiiviisti kansainvälistä futista ja pojan takia perheeseen on hankittiin maksullinen futiskanava.

Ja oon ihan satavarma, että joku Neymar tarvis just mun kaltaisen äitipuolen! Mä syöttäisin sitä, kun se on niin laiha poika.

Pojan kiinnostus on tarttunut koko perheeseen: myös Rane-isä on intoutunut seuraamaan jalkapalloa televisiosta ja äiti katselee pelejä tiuhaan, tosin hieman eri näkökulmasta kuin perheen miesväki.

- Mä katon niitä hiusmalleja ja nappiksien uusia värejä. Ja oon ihan satavarma, että joku Neymar tarvis just mun kaltaisen äitipuolen! Mä syöttäisin sitä, kun se on niin laiha poika. Ja samoin Ronaldo, sil on rasvaprosentti kuulemma tosi pieni! Nina nauraa.

Nina Bister.
Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

Renen harrastus on äidille tärkeää. Mikä sitten futisvanhemmuudessa on Ninalle kaikkein tärkeintä?

- Kyllä se on se lapsen onnistuminen. Kun näkee sitä lapsen kehitystä… Ja sit tietysti tulee aina se ylpeys koko joukkueesta, kun pärjätään.

Huoltajana lähes kaikki illat kuluvat kentän laidalla, ja Nina toteaakin “tekevänsä nyt iltavuoroa futiksessa.” Pojan harrastuksesta on tullut äidin harrastus, oikeastaan melkein ammatti!

Nina Bister.
Nina Bister toimii joukkueen huoltajana. Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

Noin kymmenenvuotiaana jalkapallosta innostunut Rene aloitti ensin Orimattilan Pedoissa, ja siirtyi perheen muuton myötä puolisentoista vuotta sitten kovatasoisempaan Kuusysiin. Futisura on siis ollut nousujohteinen.

Entä Renen tulevaisuus? Onko perheessä jokin futisunelma?

- Oi totta kai! Real Madrid! Renen unelmahan olisi pelata Real Madridissa Espanjassa. Ja Christiano Ronaldohan tietysti on se sen idoli, Nina tiivistää.

Lapsuus on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. Nina peilaa omia muistojaan nykyisyyteen, Renen arkeen.

Nina ja Rene Bister treenien jälkeen kahvilassa.
Rene ihmettelee jalkavaivojaan äidilleen ja joukkueen huoltajalle, Ninalle. Nina ja Rene Bister treenien jälkeen kahvilassa. Kuva: Yle futisvanhemmat

- Jos mä vertaan Renen lapsuutta ja mun lapsuutta keskenään, niin onhan ne ihan eri planeetalta. Mä muistan kun mä olin varmaan alle kymmenen, kun mun mummo osti mulle piikkarit, siis juoksupiikkarit, mut kyllä treeneihin mentiin aina ihan itse, polkupyörällä. Ei ollut kukaan kuskaamassa ja seuraamassa joka liikettä. Ne lapset vaan ikään kuin kasvoi siinä vieressä, mun mielestä, silloin 70-luvulla, kun mäkin oon ollut nuori ja lapsi.

Mä katkaisen sen, useiden sukupolvien mittaisen ketjun. Mä kuuntelen lasta. Nyt se lapsi ja lapsen tarpeet on todellakin ennen mua ja mun tarpeita.

Mitään valittamista omasta lapsuudestaan Nina ei löydä, mutta toteaa silti olevansa lapsilleen täysin erilainen vanhempi kuin omat vanhemmat olivat aikanaan hänelle. Ninan nuoruudessa lapset sopeutuivat aikuisten elämään, mutta Nina haluaa kääntää asian toisinpäin.

- Mä katkaisen sen, useiden sukupolvien mittaisen ketjun. Mä kuuntelen lasta. Nyt se lapsi ja lapsen tarpeet on todellakin ennen mua ja mun tarpeita.

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

KATSO sarjan kaikki jaksot Yle Areenasta:

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."