Hyppää pääsisältöön

Bisterit: “Huumorin voimalla jaksaa futiksen iltavuorot"

Bisterien ns. pelaajakortti.
Bisterien ns. pelaajakortti. Kuva: Yle futisvanhemmat

Nina-äidin ja Rane-isän lisäksi Bisterien perheeseen kuuluu Rene-poika. Lisäksi Ninalla on kaksi aikuista lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Kentän laidalla kuluu iso osa Ninan vapaa-ajasta sillä hän toimii poikansa joukkueen huoltajana. Tällä hetkellä Nina etsii töitä ja Rane työskentelee rakennusalalla. Arjen jalkapallokuviot jäävät pitkälti äidin vastuulle.

Ohjattuja harjoituksia voi olla jopa 5-6 kertaa viikossa, ja lisäksi tulee poikien ottelut. Välillä arki tuntuu raskaalta ja hermo kiristyy kun pitäisi venyä moneen paikkaan samaan aikaan. Silloin Nina ei voi muuta kuin nauraa.

Nina Bister.
Mulle huumori on sellainen selviytymiskeino. Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

- Mulle huumori on sellainen selviytymiskeino, se pelastaa monesta jutusta. Ja rehellisyys ja se että asioista puhutaan niin kun ne on, niitten oikeilla nimillä, se on tärkeää.

Huumorintajusta on hyötyä paitsi perheen myös joukkueen muiden poikien kanssa. Kuusysin huoltajana toimiva Nina pitääkin itseään eräänlaisena joukkueen äitihahmona. Kentänlaidalla haavoja ja vammoja paikatessa pojat avautuvat hänelle aivan erityisellä tavalla.

- Olen aina tietoinen kaikista uusista uutisista ja juoruista, poikien tyttökuvioista ja sen sellaisesta, Nina kertoo.

Ninan mielestä poikien on helppo lähestyä häntä; Ninalla on poikien kanssa luottavainen ja avoin keskustelukulttuuri.

Kotona vapaa-ajan täyttää Renen omaehtoinen harjoittelu: pallon pomputtelua pihalla, venyttelyä ja kuntoilua. Ja tietenkin penkkiurheilua: Rene seuraa tiiviisti kansainvälistä futista ja pojan takia perheeseen on hankittiin maksullinen futiskanava.

Ja oon ihan satavarma, että joku Neymar tarvis just mun kaltaisen äitipuolen! Mä syöttäisin sitä, kun se on niin laiha poika.

Pojan kiinnostus on tarttunut koko perheeseen: myös Rane-isä on intoutunut seuraamaan jalkapalloa televisiosta ja äiti katselee pelejä tiuhaan, tosin hieman eri näkökulmasta kuin perheen miesväki.

- Mä katon niitä hiusmalleja ja nappiksien uusia värejä. Ja oon ihan satavarma, että joku Neymar tarvis just mun kaltaisen äitipuolen! Mä syöttäisin sitä, kun se on niin laiha poika. Ja samoin Ronaldo, sil on rasvaprosentti kuulemma tosi pieni! Nina nauraa.

Nina Bister.
Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

Renen harrastus on äidille tärkeää. Mikä sitten futisvanhemmuudessa on Ninalle kaikkein tärkeintä?

- Kyllä se on se lapsen onnistuminen. Kun näkee sitä lapsen kehitystä… Ja sit tietysti tulee aina se ylpeys koko joukkueesta, kun pärjätään.

Huoltajana lähes kaikki illat kuluvat kentän laidalla, ja Nina toteaakin “tekevänsä nyt iltavuoroa futiksessa.” Pojan harrastuksesta on tullut äidin harrastus, oikeastaan melkein ammatti!

Nina Bister.
Nina Bister toimii joukkueen huoltajana. Nina Bister. Kuva: Yle futisvanhemmat

Noin kymmenenvuotiaana jalkapallosta innostunut Rene aloitti ensin Orimattilan Pedoissa, ja siirtyi perheen muuton myötä puolisentoista vuotta sitten kovatasoisempaan Kuusysiin. Futisura on siis ollut nousujohteinen.

Entä Renen tulevaisuus? Onko perheessä jokin futisunelma?

- Oi totta kai! Real Madrid! Renen unelmahan olisi pelata Real Madridissa Espanjassa. Ja Christiano Ronaldohan tietysti on se sen idoli, Nina tiivistää.

Lapsuus on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. Nina peilaa omia muistojaan nykyisyyteen, Renen arkeen.

Nina ja Rene Bister treenien jälkeen kahvilassa.
Rene ihmettelee jalkavaivojaan äidilleen ja joukkueen huoltajalle, Ninalle. Nina ja Rene Bister treenien jälkeen kahvilassa. Kuva: Yle futisvanhemmat

- Jos mä vertaan Renen lapsuutta ja mun lapsuutta keskenään, niin onhan ne ihan eri planeetalta. Mä muistan kun mä olin varmaan alle kymmenen, kun mun mummo osti mulle piikkarit, siis juoksupiikkarit, mut kyllä treeneihin mentiin aina ihan itse, polkupyörällä. Ei ollut kukaan kuskaamassa ja seuraamassa joka liikettä. Ne lapset vaan ikään kuin kasvoi siinä vieressä, mun mielestä, silloin 70-luvulla, kun mäkin oon ollut nuori ja lapsi.

Mä katkaisen sen, useiden sukupolvien mittaisen ketjun. Mä kuuntelen lasta. Nyt se lapsi ja lapsen tarpeet on todellakin ennen mua ja mun tarpeita.

Mitään valittamista omasta lapsuudestaan Nina ei löydä, mutta toteaa silti olevansa lapsilleen täysin erilainen vanhempi kuin omat vanhemmat olivat aikanaan hänelle. Ninan nuoruudessa lapset sopeutuivat aikuisten elämään, mutta Nina haluaa kääntää asian toisinpäin.

- Mä katkaisen sen, useiden sukupolvien mittaisen ketjun. Mä kuuntelen lasta. Nyt se lapsi ja lapsen tarpeet on todellakin ennen mua ja mun tarpeita.

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

KATSO sarjan kaikki jaksot Yle Areenasta:

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Rasismia Espanjan kentillä - poikani henkeä uhattiin!"

    Futismutsi Espanjassa on havainnut rasismia kentillä.

    Futismutsi Espanjassa on nähnyt kun omaa poikaa uhattiin: "Rautainen aita esti katsojia pääsemästä pelaajien kimppuun, ja yksi mies roikkui aidassa katsoen Eetua silmiin ja huutaen aikovansa tappaa hänet. Lopulta kuusi poliisia turvasi joukkueen matkan pukukopilta bussiin."

  • Berg: "Ennemmin tai myöhemmin nuorten on opittava pärjäämään ilman vanhempiaan"

    Tutkija Päivi Berg kirjoittaa irti päästämisestä.

    Päivi Berg kirjoittaa siitä hetkestä kun vanhemman on päästettävä irti junioriurheilijasta: "Kun lapsista tulee nuoria, he ovat välitilassa. He eivät ole aikuisia, mutta eivät enää myöskään lapsia. Aikaa halutaan viettää omassa porukassa, eikä vanhempien tukea enää tarvita samoissa asioissa kuin ennen. Vanhempien tuki säilyy merkityksellisenä ja tärkeänä, mutta on nuoren näkökulmasta välillä noloa."

  • Taiskan matka Mombasasta Maailman ääriin

    Mombasa-hitistä tunnettu Taiska laulaa sarjan tunnusbiisin.

    Taiska saavutti vuonna 1976 valtavan suosion Mombasa-hitillään. Nyt laulajatar on matkalla Maailman ääriin Mariskan ja Mikko Tammisen tekemällä Futisvanhemmat-sarjan tunnusbiisillä.

  • Perparim ja Mehmet Hetemaj: "Pelinumerot ovat kunnianosoitus vanhemmille"

    "Äitikin teki maalin, ja sä et saa."

    Hetemaj'n perheessä isä, äiti ja siskot olivat mukana pikkupoikien kanssa kentällä: "Se oli iloisinta aikaa meidän perheelle, koska koko elämää varjosti kuitenkin sota. Jalkapallo toimi meille irtiottona", sisko Fatbardhe muistelee. Futisvanhemmat-sarjaan liittyen kuuluisien pelaajien vanhemmat ja perheet muistelevat millaista oli olla vanhempana tulevalle tähdelle. KATSO video ja koko tarina.

  • “Potkut tuli joukkueesta – kun ei puhu tarpeeksi espanjaa”

    Futismutsi Espanjassa joutuu taistelemaan poikansa puolesta.

    Futismutsi Espanjassa joutuu taistelemaan poikansa puolesta: "Kielitaidottomat äiti ja poika seisovat kauhusta jäykkänä kentän laidalla, kun espanjalainen valmentaja tylysti potkii Eetun pois joukkueestaan testipelin jälkeen. Aikaa tuosta on nyt viisi vuotta, ja syyksi valmentaja ilmoitti sen, ettei maalivahti puhu tarpeeksi espanjaa."

  • Tutkija Salasuo: "Junnujen raaka pudotuspeli - pyramidin kokoinen hutipotku"

    Tutkija Salasuo kritisoi suomalaista urheilujärjestelmää.

    Tutkija Mikko Salasuo kritisoi rahojen menevän väärään paikkaan suomalaisessa urheilujärjestelmässä: "Suuria lajiliittoja koskevat selvitykset osoittavat aivan samanlaista välinpitämättömyyttä liikuntalakia ja sen henkeä kohtaan. Selvästi suurin osa lajiliittojen taloudellisista panostuksista laitetaan huippu-­urheiluun."

  • Viha antaa voimaa kentällä

    Urheilupsykologi Sari Honkanen puolustaa vihaa.

    Urheilupsykologi Sari Honkanen puolustaa vihaa: "Suomalaisten sisäänpäin kääntynyt ja vääristynyt käsitys vihasta luo kentälle lampaita, joiden pahin pelko on epävarmuuden näkyminen, häpeään joutuminen muiden silmissä."

  • "Toteutin unelmani - asun Espanjassa futismutsina"

    Futismutsi Espanjassa pohtii mitä unelmat maksavat.

    Futismutsi Espanjassa eli Susan Wicklund kysyy vaikean kysymyksen: "Esitän itselleni suoran ja vaikean kysymyksen: onko jalkapalloon kulutettu rahamäärä tuhlattu, uhrattu vai sijoitettu?"

  • Tutkija Salasuo: “Suuri osa perheiden futikseen laittamista euroista menee täysin hukkaan"

    Mikko Salasuo puhuu nyt rahasta.

    Tutkija Mikko Salasuo herättelee keskustelua: "Futiksesta, kuten lukuisista muistakin lajeista, on tulossa keskiluokan lasten suljettu spektaakkeli. Itse lajin tai pelin tason, siitä saatavan nautinnon tai hienojen kokemusten kanssa materialla ei ole mitään tekemistä, päinvastoin. Kun hinta alkaa määrittää yhä tiukemmin sitä, kuka pääsee mukaan ja kenellä on mahdollisuus tavoitella huippua, ei Suomi-futiksen tekeillä olevaa strategiaa ole syytä kovin ruusuisella pensselillä sutia."

  • Tiikerivanhempi on valmis uhraamaan jopa urheilevan lapsensa terveyden

    Tutkija Päivi Berg kirjoittaa vanhemmuudesta ja urheilusta.

    Tutkija Päivi Berg kirjoittaa "tiikerivanhemmista": "Itse tutkimuksessa käsiteltiin nuorten perfektionismia, virheiden pelkoa, valmentajan taholta tulevaa painetta ja vanhemmuutta. Erityisen vahva yhteys "tiikerivanhemmilla" oli nuorten doping-myönteisempiin asenteisiin. "Hinnalla millä hyvänsä" -ajattelu näyttää siis tarttuvan vanhemmilta lapsille varsin varhain."

  • "Espanjassa olen futismutsina pulassa - jatkuvaa prässiä ja puolustusta!"

    Susan Wicklundin poika Eetu pyrkii huipulle Espanjassa.

    Jalkapallokulttuurien törmäyskurssilla. Futismutsi Espanjassa eli Susan Wicklund kirjoittaa Futisvanhemmat-sarjan sivuille vanhemmuudesta ja elämästä futismutsina. "Tosin sosiaalinen puoli on Espanjassa erittäin tärkeää, ja vanhemmat osallistuvat usein joukkueen yhteisiin ruokailuihin ja muuhun yhteiseen ajanviettoon."

  • "Kaikki on mahdollista meille suomalaisillekin"

    Futsimutsi Espanjassa on Susan Wicklund.

    Susan Wicklund kirjoittaa Futisvanhemmat-sarjan sivuille elämästä futismutsina Espanjassa. ”Haluan kirjoittaa elämästä Espanjassa siksi, että suomalaiset futarit ja vanhemmat näkisivät kaiken olevan mahdollista jalkapallossa meille suomalaisillekin, vaikkakin se on erittäin vaikeaa välillä.”