Kotoasi löytyy usein tavaroita, joita et muista ostaneesi. Vieraat ihmiset tervehtivät sinua kadulla ja kun tutut muistelevat tekemisiäsi, ne ovat kuin jonkun toisen elämästä. Tai ehkä eräänä päivänä, aivan yhtäkkiä, havahdut vieraasta paikasta. Kuinka minä tänne jouduin? Silloin saatat kärsiä dissosiaatiohäiriöstä.
Kuka on kadonnut henkilö? Onko hän joku, joka katoaa vastoin tahtoaan? Entä joku, joka häviää koska itse haluaa? Voi ajatella, että katoaminen tapahtuu aina joltakin, kadonnut henkilö häviää näkyvistämme ja tavoitettavistamme. Jotkut läheisiltään kadonneet henkilöt eivät kuitenkaan itse tiedä olevansa kadoksissa.Toiset taas häviävät vain itseltään, kenenkään sitä huomaamatta.
Dissosiaatiohäiriöt ovat eräs minuuden kadottamisen muoto. Dissosiaatiohäiriöt muodostavat laajan kategorian psykiatrisia diagnoseeja, joiden ilmenemismuoto vaihtelee oman itsensä tai ympäristönsä vieraaksi tuntemisesta aina muistinmenetykseen, sivupersooniin ja pakkovaellukseen.
Todellisuus on vain sellainen pyörre, joka katoaa.
Dissosiatiivinen pakkovaellus, eli “fugue” (ranskasta vapaasti kääntäen karkumatka tai äkkilähtö), on harvinainen dissosiaation muoto. Aikuisväestöstä arviolta kaksi tuhannesta kokee joskus pakkovaelluksen. Se on muistinmenetyksen kaltainen tila, jossa henkilö omaksuu äkillisesti toisen identiteetin ja matkustaa pakonomaisesti pois kotipaikkakunnaltaan muistamatta menneisyyttään tai sitä, kuka todellisuudessa on. Dissosiatiivinen pakkovaellus voi kestää tunneista jopa kuukausiin. Läheisilleen pakkovaeltava henkilö on pidemmissä tapauksissa kadonnut.

Dissosiaatiohäiriöt ovat psykiatrisesti monitahoinen ja kiisteltykin ilmiö. Perinteisesti on ajateltu, että dissosiaatiohäiriöt liittyvät varhain elämässä koettuihin traumoihin, mutta tämä näkemys on viime vuosina haastettu. Useiden dissosiaatiohäiriöiden kohdalla diagnosointi on kuitenkin vaikeaa, ja mahdollisuutta oireiden teeskentelystä on joidenkin psykiatrian ammattilaisten mielestä harkittava. Näkemyseroista ja dissosiaatiohäiriöiden huonosta ymmärryksestä johtuen oikean diagnoosin saaminen voi kestää vuosia.
Varmaa kuitenkin on, että dissosiaatiohäiriöiden vaikutus niistä kärsivien elämään on kieltämätön ja merkittävä. Erityisesti dissosiatiivisen pakkovaelluksen äkillisyys ja ennakoimattomuus aiheuttavat sekä sen kokijalle että hänen läheisilleen hämmennystä ja kärsimystä. Myös ulkopuolisena ajatus minuuden äkillisestä kadottamisesta on huolettava. Voisiko niin tapahtua jokaiselle, jopa minulle? Tähän kysymykseen edes psykiatrialla ei ole esittää yksinkertaista vastausta.
Tässä jaksossa tapasimme Sonjan, jolla on dissosiaatiohäiriö. Ensi jaksossa Sonjan avopuoliso Lauri kertoo Leenalle arjesta dissosiaation keskellä. Voiko läheisyys auttaa löytämään tien takaisin, kun oma minä katoaa?