Niskasten perheeseen kuuluu Mari-äidin ja Mikko-isän lisäksi lapset Juho (14 v.) ja Laura (9 v.). Mikolla on intohimoinen suhde jalkapalloon, ja myös perheen äidin sydän sykkii lajille: opintojensa ohella Mari toimii 01-Kuusysin tiedottajana, turnauspäällikkönä ja joukkueenjohtajana. “Kuusysi on toinen perheeni”, hän tiivistää.
Mikko-isällä on intohimoinen suhde urheiluun.
- Mä oon aivan himourheilija, oon aina ollut. Muistan kun lapsena Pudasjärvellä, oli kesä tai talvi, niin opettaja heitti jalkapallon pihalle ja sitä vaan potkittiin lumihangessa liikkatunnit ja välitunnit ja kaikki aika.
Mikko muistelee, että hänen valttejaan olivat notkeus ja nopeus. Sitten ajatus siirtyy poikaan.
- Juho on vielä nopeampi, se on niin kuin rasvattu minkki, se ehtii joka paikkaan. Reaktiokyky ja ponnistusvoima! Juuri ne ominaisuudet, mitä huippumaalivahti tarvii, Juholla on ne jo nyt!
Nyt aikuisena ja isänä, hän osallistuu tiiviisti poikansa harrastukseen ja pitää vapaa-ajalla maalivahtipojalleen omia lisäharjoituksia.
Harrastuksena jalkapallo ei ole halvimmasta päästä: joukkueen pakollisten kausimaksujen lisäksi rahaa kuluu varusteisiin, pelimatkoihin, turnauksiin ja jopa ulkomaan reissuihin. Niskasten perheessä Mari opiskelee ja työttömällä Mikolla on vain satunnaisia töitä silloin tällöin. Rahasta on siis pulaa, ja Juhon harrastus haukkaa talouteen ison loven.
Mikko on opetellut tarkasti Youtubesta, kuinka maailman parhaat maalivahtivalmentajat opettavat huippuveskareita. Hänen tarkoituksenaan on siirtää oppi pojalle; jalkapallokentällä tehdään isän johdolla torjuntaharjoituksia ja parannetaan potkua, kentänlaidalla kohennetaan kuntoa ja fysiikkaa.
Isä haluaa pojaltaan paljon suorituksia, lukuisia toistoja.
- Mun mielestä homma perustuu toistoihin: siihen pyritään, että se liikkeen tekeminen jää selkäytimeen.
Voiko parempaa ammattia ollakaan kuin jalkapalloilija tai huippu-urheilija?
Mikon unelmissa Juholla on edessä huikea ura.
- Voiko parempaa ammattia ollakaan kuin jalkapalloilija tai huippu-urheilija?
Opiskelevan Mari kaikki jäljelle jäävä vapaa-aika kuluu jalkapalloseura Kuusysin parissa. Tavalla tai toisella, sillä Marille on kertynyt vuosien mittaan lukuisia erilaisia vastuualueita.
- Seitsemän vuotta olen ollut poikien joukkueen tiedottaja, turnauspäällikkönä olen ollut viisi vuotta ja nyt edellisten lisäksi yhden kauden joukkueenjohtajana!
Niinpä on luonnollista, että Niskasten vapaa-ajan sosiaalinen verkosto rakentuu käytännössä kokonaan futiksen varaan.
- Ei me olla jalkapallon ulkopuolella tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Äidit ovat hyvä vertaistuki ja kyllä isätkin ovat tueksi aina kun tarvitaan. Kuusysi on mulle toinen perhe.
Mä mietin, että miltä tuntuu, jos Juho lopettaisi jalkapallon... Mulle tulisi kauhean tyhjä olo.
MItä jalkapallo sitten tuo Niskasten elämään?
- Naurua, laulua, itkua, murhetta, onnistumisen tunnetta, ylpeyttä, surua, varmaan ihan kaikkea tunneskaaloja, mitä on olemassa. Mä mietin, että miltä tuntuu, jos Juho lopettaisi jalkapallon... Mulle tulisi kauhean tyhjä olo.
Juho on ollut takavuosina joukkueensa kantava voima, isointa vastuuta kantava pelaaja eli ykkösmaalivahti. Mutta pari vuotta sitten alkanut loukkaantumiskierre on kärränyt kiviä tielle kohti tähteyttä.
Ensin Juholta meni olkapää sijoiltaan rinteessä. Leikkauksen jälkeen Juhon riesana on ollut varsinainen loukkaantumiskierre; on murtunutta rannetta ja ongelmia niin jalkojen kuin selänkin kanssa. Alkavalle kaudelle Juholla on vain yksi tärkeä tavoite: pysyä pelikuntoisena.
Poikansa terveydestä huolissaan oleva äiti rohkeni ehdottaa Juholle taukoa jalkapallosta edes vuodeksi, jotta olisi aikaa nuolla rajun harrastuksen aiheuttamat haavat kuntoon.
- Juho vastasi mulle, että ‘Kuule äiti, minä kestän kipua vaikka joka päivä, mutta jalkapalloa en lopeta’. Selvä, näillä mennään! Sen jälkeen siitä ei ole keskusteltu, Mari tiivistää.
Syksyllä, kauden päätyttyä, Kuusysin joukkue hajoaa, ja parhaat valitaan Lahden seudun pelaajista muodostettavaan FC Lahden eliittijoukkueeseen. Sinne pääsystä, tietenkin, haaveilee myös Juho ja koko Niskasten perhe.
Olin 27-vuotias, kun mun nimissä oli merenrantamökki, uudet autot ja tilillä 800 000 markkaa
Mikko Niskanen ei ole ollut taloutensa kanssa aina tiukoilla: nuorena miehenä hän kulki isänsä marja- ja viinafirman edustajana ympäri Suomea. Yrityksellä pyyhki hyvin, ja Niskaset tekivät hyvin rahaa myymällä perheyrityksestään 51 prosentin osuuden sijoittajille: suunnitelmissa oli kunnianhimoinen maailmanvalloitus yrityksen ykköstuotteen, limuviinan, avulla. Tuote herätti kiinnostusta useissa eri maanosissa.
Mutta sitten... Pahimman laman iskiessä 1990-luvulla, yritys meni konkurssiin. Niskasten omaisuus katosi katkerien oikeudenkäyntien myötä velkoihin.
- Olin 27-vuotias, kun mun nimissä oli merenrantamökki, uudet autot ja tilillä 800 000 markkaa. Sitten yhtäkkiä nää kaikki katosi. Tavallaan yhdessä yössä.
1990-luvun alkupuolella Mikolla oli kolme lasta mutta elämä tuntui umpikujalta. Mies teki rajun ratkaisun ja lähti yksin Norjaan, kalatehtaille tienaamaan.
- Erojutut ja lasten huoltajuusjutut ja kaikki tämmöiset, se on kaikkein pahinta, sieltä lähtee vankka alamäki monella.
Nyt jo aikuiseksi kasvaneet kolme vanhinta lasta eivät nähneet isäänsä muutamaan vuoteen. Nämä asiat vaivasivat Mikkoa pitkään. Oli vaikeaa tunnustaa tosiasiat.
- Kai tää on jonkunlainen puolustuspuheenvuoro, kaikkien eronneiden, joilla on lapsia, niitten puolesta! Suomessa syyllistetään niin herkästi, että ite voi helposti sohvalta arvostella ihmisiä niin paljon kuin haluaa, mut tule kertomaan ite, tai näyttäytyyn ite, että mitä sun elämä on, se vaatii niinkuin naamaa!
- Kovista saa leikkiä ja ammuskella tuolla ja kuka mitäkin mutta se joka osaa pyytää anteeksi ja ne omat virheet tunnustaa, se vaatii aika paljon. Että ehkä mä tässä niinkuin tunnustan ne omat virheeni, mitä mä oon tehnyt.
Tavoitteeni olisi tehdä vain 1-2 tuntia töitä päivässä ja ansaita siten elantoni. Tarkoitus on työllistää firman kautta muita.
Nyt arki on toisenlainen: kotona on vaimo Mari ja kaksi alaikäistä lasta. Enää Mikko ei pakene. Työttömänä hän etsii parhaillaan kuumeisesti ratkaisua perheensä taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. Yrittäjyys on Mikolle itsestäänselvä ratkaisu.
- Mä oon sitä mieltä, että yrittäjäksi synnytään, että se vaatii tiettyä luonnetta.
Yhdessä vaimonsa Marin kanssa Mikko kehittää uutta ravialan sovellusta, nettipohjaista työkalua jonka tarkoitus on helpottaa vedonlyöjien pelaamista. Mikko uskoo, että kehittämänsä sovelluksen myötä hän saavuttaa unelmansa.
- Tavoitteeni olisi tehdä vain 1-2 tuntia töitä päivässä ja ansaita siten elantoni. Tarkoitus on työllistää firman kautta muita.
Erilaisia elämänvaiheita kokenut Mikko korostaa elämän ennustamattomuutta; 1980-luvulla mies päätyi jopa näyttelemään Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas -elokuvassa sotamies Saloa. Mikko siteeraakin mielellään ohjaajalegenda Mollbergia: “Elämä ei ole matematiikkaa.”
Niskasten tulevaisuus on monella tapaa epävarma: Kutsuuko FC Lahden eliittijoukkue myös Juhoa? Entäs äiti? Kuinka Marin käy, kun toinen perhe, Kuusysi, katoaa kauden päätyttyä?
Futisvanhemmat-sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa. Jaksot tiistaisin klo 20 TV1:llä.
