Hyppää pääsisältöön

Ortodoksikirkko toi virpomaperinteen Venäjältä Suomeen

Ortodoksisesta virpomaperinteestä kertova ohjelma Virvon varvon vitsasella (1980) kertoo perinteen synnystä, sen kristillisestä taustasta ja merkityksestä.

Ortodokseille pääsiäinen on kirkkovuoden tärkein juhla. Sitä edeltää suuri paasto, joka alkaa laskiaisesta ja päättyy pääsiäiseen. Pääsiäistä edeltävästä palmusunnuntaista alkaa paaston viimeinen viikko. Virvon varvon vitsasella -ohjelmassa vierailtiin Kuopiossa Toivalan kylässä, jonne sodan jälkeen muutti paljon Karjalan ortodoksiasukkaita. He toivat mukanaan virpomaperinteensä. Ohjelmassa seurataan palmusunnuntaiaaton valmisteluja ja toimituksia sekä kierretään lasten mukana palmusunnuntaina virpomassa.

Virpominen on sukua vanhoille hedelmällisyysmyyteille ja pahan karkotusrituaaleille. Kristillisessä perinteessä palmusunnuntaina muistellaan Vapahtajan viimeistä Jerusalemiin tuloa, jolloin kansa tervehti Häntä palmun oksilla, ohjelmassa todetaan. Jerusalemissa tiedetään vietetyn palmusunnuntaita jo 300-luvulta lähtien. Sieltä virpominen levisi 300–500-luvuilla muualle maailmaan. Suomeen se on tullut ortodoksisen kirkon mukana Venäjältä. Ohjelman mukaan Länsi-Suomessa virpominen on ollut tuntematonta ennen karjalaisten siirtolaisten tuloa, vaikkakin keväisiä oksia on haettu koteihin kaikkialla Suomessa.

Lapset ja virpomavitsat
Lapset ovat tuoneet vitsoja kirkkoon siunattaviksi Lapset ja virpomavitsat Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto,lapset,lapset (perheenjäsenet),virpominen
Lapsia kirkossa
Pappi siunaa lapset ja vitsat Lapsia kirkossa Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto,virpominen

Karjalassa virpomiseen varauduttiin pitkin vuotta esimerkiksi säästämällä tilkkuja ja värikkäitä karamellipapereita virpovitsojen koristeiksi. Sittemmin vitsan kukkiin on käytetty silkki- ja kreppipaperia. Pohjolassa palmunlehtien tilalla käytetään pajunoksia. Se on ensimmäisiä kasveja, joka alkaa näyttää elonmerkkejä keväällä, ohjelmassa todetaan. Paju kasvaa kosteassa maassa, ja siksikin sitä on pidetty tuoreuden sekä elinvoiman symbolina. Ortodoksinen kirkko selittää niin palmun- kuin pajunoksatkin uuden elämän symboleiksi. Ohjelmassa muistetaan, että pajunoksat ovat myös vertauskuva, jolla havainnollistetaan Jeesuksen vapaaehtoista antautumista ristiinnaulittavaksi, joka sisälsi lupauksen uuden elämän koittamisesta ja kuoleman voittamisesta.

Ohjelmassa seurataan virpomavitsojen siunausta kirkossa. Ortodoksikristillisyyden mukaisesti valmiit virpomavitsat viedään palmusunnuntain aattona iltajumalanpalvelukseen siunattavaksi. Pappi siunaa ne suitsuttamalla ja vihmomalla ne pyhitetyllä vedellä. Tämän vihkiveden mukana Jeesuksen voima siirtyy pajunoksiin.

Virvon varvon vitsasella, Jumala sinua siunatkoon.

Lapset lähtevät varhain palmusunnuntaina virpomaan, sillä virvottava pitäisi perinteen mukaisesti tavoittaa vuoteesta. Useimmiten virpojat ovatkin lapsia ja virvottavat heidän vanhempiaan ja kummejaan. Opettajia ja naapureitakin saatetaan virpoa. Virpomiseen liittyy erilaisia hyvän toivotuksia. Samalla kosketetaan kevyesti vitsalla virvottavaa. Lorut alkavat sanoilla 'virvon varvon'. Niitä seuraa toivotuksia muun muassa terveydestä, vauraudesta ja hyvästä elämästä. Loruilla myös toivotaan palkkaa virvottavalta. Palkan sai viikon kuluttua pääsiäisenä. Lopuksi virvottava laittaa vitsan ikonin taakse. Vanha tapa on ollut myös viedä virpomavitsa haudoille osoituksena ylösnousemususkosta. Pyhitetyt vitsat hävitetään polttamalla helatorstain aattona. Pääsiäiskausi päättyy helatorstaihin, jolloin vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa.

Virvon varvon tuoreeks terveeks, kuin' monta urpaa, niin monta karitsaa, kuin' monta varpaa, niin monta vasikkaa.

Muinoin talonväki virpoi myös karjan. Sitä varten oli omat lorunsa, joilla toivottiin esimerkiksi hyvää karjaonnea tai lisää vaikkapa lypsäviä. Karjan virpomavitsat laitettiin talteen katonrakoon tai oven päälle. Kun karja sitten ensimmäisen kerran keväällä päästettiin ulos, ne ajettiin laidunmaalle näillä talteen otetuilla vitsoilla.

Lisää ohjelmasta

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.

  • Elävä arkisto tammikuussa

    Tammikuisia aiheita Elävän arkiston tarjonnassa.

    Juhlat on juhlittu ja lahjakirjat luettu, härkäviikot edessä. Päivä sentään alkaa pidetä. Kun kinkkua on sulateltu raikkaassa talvisäässä, on hyvästi aikaa syventyä Elävän arkiston runsaaseen tarjontaan, josta tammikuussakin löytyy paljon tietoa ja viihdykettä. Draamaa Tammikuu tarjoaa tuhdin paketin toivottua klassikkodraamaa, kun 14.1.

  • Beatles-peruukkeja, vessahuumoria, pronominirockia – 1960-luvun nuorisomusiikki inspiroi viihteen vääräleukoja

    Spede, Piikkis ja Eemeli ilakoivat rockilla ja twistillä.

    Sähköinen räminä, koominen ketkutus, pitkät tukat, nonsense-sanoitukset ja ihailijoiden kirkuna – siinä oivallisia aineksia 1960-luvun radio- ja tv-huumorille. Spede, Eemeli, Matti Kuusla ja muut hupiveikot väänsivät rockista, twististä ja rautalankamusiikista parhaimmillaan kekseliäitä, joskus nerokkaitakin piloja.