Hyppää pääsisältöön

Ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier on saksalaisen vallan käyttäjä

Veteraanipoliitikko Frank-Walter Steinmeier johtaa Saksan liittotasavallan ulkopolitiikkaa aivan poikkeuksellisia diplomaattisia taitoja vaativissa olosuhteissa.
Sosiaalidemokraatti Steinmeier ottaa työnsä vakavasti. Hän on poliitikkona ja neuvottelijana väsymätön työmyyrä
Kun Ukrainassa taistellaan, niin Steinmeier kiertää neuvottelemassa myös naapurivaltioissa Moldoviassa ja Georgiassakin.
Yksi Steinmeierin ohjenuorista on ulkopolitiikan eurooppalaisuus: EU:n ja Saksan edut kulkevat käsi kädessä.
Viime tammikuisilla 60-vuotissyntymäpäivillään Steimeier lausui: ”Pakolaiskriisi on globaali kriisi. Pakolaisten päävirrat menevät muualle kuin Eurooppaan. Mutta Euroopassa meidän täytyy nyt valita. Joko ratkaisemme tämän kriisin yhdessä. Tai emme ratkaise sitä ollenkaan.”

harmaapäinen mies pitää kättä naisen olkapäällä
harmaapäinen mies pitää kättä naisen olkapäällä Frank-Walter Steinmeier

"Minun neuvoni on, että emme anna johtaa itseämme harhaan sellaisella monien suosimalla toivomuksella, että ratkaisemme pakolaisongelman yhdellä yksittäisellä päätöksellä parissa päivässä. Sitä ei tule tapahtumaan.
Minusta meidän poliitikkojen on tehtävä selväksi, että pakolaisten liikkumista ohjaava dynamiikka ei laannu ihan lyhyen ajan sisällä. Aivan käden käänteessä emme pakolaisongelman ratkaisua löydä. Ja takaan teille, se ratkaisu ei löydy rajojen sulkemisesta.
Tällaisessa kovan paineen tilanteessa, mikä meillä parhaillaan vallitsee, ei rajojen sulkeminen ratkaise sitä itse ongelmaa."

Steinmeierin neuvottelupiiriin kuuluu poikkeuksellisen paljon konflikteja: Syyrian sisällissodasta, Euroopan pakolaiskriisiin, Ukrainan taisteluista Venäjän suhteiden murtumiseen ja kauppasaartoon.
Ja Steinmeier otetaan kriisiytyneessäkin ilmapiirissä hyvin vastaan. Hän on henkilönä merkillinen sekoitus huippupoliitikkoa ja päämäärätietoista diplomaattia – ja toisaalta tavallista jätkämiestä, jonka inhimillinen välittömyys saa paatuneemmankin tärkeilijän keskustelemaan järkevästi.
Ei suinkaan ole sattumaa, että Steinmeierin 60-vuotis syntymäpäivien kunniavieraana oli YK:n entinen pääsihteeri, empaattista älyä säteilevä Kofi Annan. He ovat saman aaltopituuden ihmisiä.

"Me voimme Euroopassa toteuttaa kaikki pakolaisongelman ratkaisua varten sopimamme suunnitelmat. Mutta sittenkin lopputilanteeksi jää, että ihmiset pakenevat. Ja tulevat pakenemaan edelleen. Jos me emme rauhoita Lähi-Idän konflikteja niin ne pakenevat ihmiset etsivät tiensä kohti Eurooppaa.

Meidän täytyy siis tarttua pakolaisuuden syihin. Siihen panen kaiken mahdollisen painon työssäni. Ilman, että laiminlyömme niitä pakolaisongelman ratkaisuun tähtääviä toimia, joita meillä on työn alla täällä Euroopan puolella ja Saksassa. Mitä tulee kysymykseen pakolaisten palauttamisesta alkuperämaihinsa, niin olemme ulkoministeriössä, perustuen moniin vierailuihin ja moniin keskusteluihin Länsi-Balkanin valtioiden kanssa, varmistaneet sen, että ne joilla ei ole oikeutta pakolaisstatukseen Saksassa voivat palata takaisin kotimaihinsa.
Nyt meidän täytyy panna toimeksi sama järjestely Pohjois-Afrikan maiden, kuten Tunisian, Marokon ja Algerian kanssa. Kansainvälisen oikeuden velvoitteet ovat niiden suhteen voimassa aivan samalla tavalla kuin Länsi-Balkanin tapauksessa. Ne velvoittavat ottamaan takaisin lähtömaihin sellaiset ihmiset, joilla ei ole oikeutta pakolaisen statukseen Saksassa."

Yksi Steinmeierin ulkopoliittisesta perusoivalluksista on, että Euroopan unioni selviä vaikeuksistaan yksinään.
Eurooppa tarvitsee kumppaneita. Osa EU:n potentiaaleista kumppaneista sijaitsee Pohjois-Afrikassa. Ja yksi kumppani on – miellytti se kaikkia eurooppalaisia tai ei – väistämättä Turkki.
Jos ajatellaan, että ulkopolitiikassa päädytään täysin ristiriidattomiin tilanteisiin ja ulkopoliittiset toimet rajoitetaan vain niihin maihin, jotka yksi yhteen, sataprosenttisesti vastaavat teidän omia demokraattisia käsityksiänne, sekä jakavat teidän omat siveelliset ja moraaliset arvonne, silloin ulkopolitiikka on yksinkertaista.

"Ulkopolitiikasta tulee juuri siitä syystä vaikeaa, ja tällaisina aikoina kuin nyt elämme vieläkin vaikeampaa, koska siinä ollaan tietoista vallitsevista ristiriidoista. Ja sitä joutuu vaan tulemaan niiden kanssa toimeen.
Ihan selvää on, että meillä on Turkin sisäpoliittisista tilanteista omat mielipiteemme. Ja ihan selvää on, että toivomme Turkin sisäisen kehityksen pääkaupunki Ankaran ja maan kurdialueiden kesken jollakin ihmeen keinolla päätyvän rakentaviin uomiin. Totta kai toivomme, ettei Turkissa vajota entiseen, 1980-luvun väkivaltaisten yhteenottojen aikaan.
Mutta samalla on totta, käännettiin asiaa miten päin hyvänsä, että Turkki on Eurooppaan suuntautuvat pakolaisuuden suhteen aivan avainasemassa oleva valtio.
En voi sulkea silmiäni siltä, että me tarvitsemme Turkkia, jos haluamme tämän vuoden aikana selkeästi rajoittaa Eurooppaan suuntautuvaa pakolaisvirtaa.

Turkin päätös viisumivelvollisuuden palauttamiseksi, ensi alkuun koskemaan vain syyrialaisia, on ensimmäinen askel tällä tiellä.
Kannattaa muistaa, että Turkista on kehittynyt Eurooppaan suuntautuvan siirtolaisuuden avainvaltio, koska Turkilla on voimassa viisumivapaus monien naapurivaltioiden, siis myös afrikkalaisten valtioiden kanssa. Ja juuri tästä johtuu, että niin monet ihmiset etsivät tiensä Turkin kautta tänne Eurooppaan.
Turkin viisumipakon voimaan palauttaminen on näin ollen aivan avainkysymys.
Tämän lisäksi niille pakolaisille, jotka jo ovat Turkissa, olisi tarjottava elämisen ja oleskelun edellytykset. Ja siihen kuuluu Turkin työmarkkinoiden avaaminen syyrialaisille pakolaisille. Tämä on Turkin taholta jo luvattukin. Näiden toimien lisäksi tulemme pian näkemään, mihin toimenpiteisiin Turkki ryhtyy suojellakseen omia ulkorajojaan paremmin kuin mitä tähän asti on nähty.

Täällä Saksassa olemme hallituksessa hyväksyneet vaikean poliittisen kiistelyn jälkeen jo toisen pakolaisten maahanmuuttoa säätelevän poliittisen sopimuksen, pakolaispaketin.
Sillä muun muassa nopeutettiin pakolaisten palauttamista turvallisiksi luokiteltuihin alkuperämaihin sekä pidennettiin perheiden yhdistämisen vähimmäisaikaa kahteen vuoteen.

Olemme tyytymättömiä EU:n toimiin, enkä tarkoita tällä vain oikeudenmukaista ja reilua pakolaisten jakoa EU-maiden kesken. Tarkoitan myös pakolaisten palauttamismahdollisuuksien luomista niille ihmisille, joilla ei ole oleskeluoikeutta Euroopassa. Tarkoitan niin ikään, että olemme olleet pahasti jäljessä niin sanottujen hot-spot keskusten luomisessa. Asiasta vastaava muuttoliikekomissaari Dimitris Avramopoulos on luvannut pakolaisten hot-spot rekisteröintikeskusten valmistuvan Italiaan ja Kreikkaan jo aikoja ja sitten.

Tähän ratkaisukokonaisuuteen kuuluvat neuvottelut Turkin kanssa. Samaan yhteyteen kuuluvat neuvottelut Pohjois-Afrikkalaisten valtioiden kanssa. Ja ennen kaikkea tähän kuuluu, kuten jatkuvasti korostan, meidän myötävaikutuksemme ja panoksemme kamppailussa pakolaisuuden syitä vastaan. Pakeneminen johtuu sodasta ja väkivallasta. Siksi Syyrian sisällissodan rauhoittuminen on aivan keskeinen kohta.
Mutta huomionarvoisia ovat myös neuvottelut Syyrian naapurimaiden kanssa. EU:lla on ollut viime aikoina hyviä neuvotteluja Jordanian suuntaan. Saksa ei siis välitä humanitääristä apua pelkästään suoraan pakolaisille, vaan myös niille valtioille, joiden alueella heitä on jo ennestään majoitettuina.
Jordaniassa sanotaan nyt, että ei tässä olekaan kysymys pelkästään rahasta. Vaan kysymys on politiikasta. Ja heidän ehdotuksensa on, että he luovat työmahdollisuuuksia syyrialaisille pakolaisille Jordaniassa.
Ja vastalahjaksi eurooppalaiset voivat huolehtia sitä, että ne tuotteet, joita pakolaiset Jordaniassa valmistavat, saavat etuoikeutetun pääsyn eurooppalaisille markkinoille.

Minusta tämä on viisas lähtökohta ja siitä kannattaa keskustella edelleen. Jordaniassa tuotettaisiin siis muun muassa maataloustuotteita, oliiveja, tomaatteja sekä tekstiilejä.
Tämä tarkoittaa, että niissä EU-maissa, joissa työskennellään samojen tuotannonalojen kanssa, tullaan varmaan katsomaan tällaista ehdotusta hiukan kriittisemmällä silmällä, kuin sanokaamme Skandinavian maissa.

Haluan siis sanoa, että älkää uskoko niitä, jotka sanovat, että jollakin yksittäisellä toimenpiteellä saadaan pakolaisongelma ratkaistua. Ei ole olemassa yhtä yksittäistä toimenpidettä. Vaan te tarvitsette kokonaisen sarjan toimenpiteitä, kansallisia, eurooppalaisia, kahdenvälisiä ja ulkopoliittisia toimia. Ja te tarvitsette ennen kaikkea sinnikkyyttä työskennellä kaikilla näillä eri työkaluilla yhtä aikaa.
Ja tätä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta te ette tarvitse pelkästään seuraaviin vaaleihin tai seuraavaan puoluekokoukseen asti. Pakolaisongelman ratkaisemiseksi te tarvitsette sitä samaa sinnikkyyttä seuraavat pari-kolme vuotta."

Saksan liittotasavalta toimii vuoden 2016 ajan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana.
Etyjin tehtävien polttopisteessä on ennen kaikkea pahasti rikkonainen Ukrainan kriisi.
Vuoden 2015 helmikuussa sovittua Minsk II -sopimusta ei ole saatu toteutettua sovituissa aikarajoissa.
Johtavana eurooppalaisena valtiona Saksa voi hyödyntää sekä Berliinin kahdenvälisiä suhteita, vahvaa asemaansa Normandia-ryhmässä, sekä Etyjin monenkeskistä diplomatiaa.
Saksa on mukana Ukrainan konfliktia ratkomaan perustetussa Normandia-kvartetissa yhdessä Venäjän, Ranskan ja Ukrainan kanssa.

"Kun katsomme pelkkien lukujen valossa, niin luulenpa, että Saksa on ainoa maa, joka muiden velvoitteiden ohella, mitä meillä on EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta, on tarjonnut lisäksi mittavia määriä kahdenvälistä apua Ukrainalle. Saksa antaa yhteensä 700 miljoonaa euroa suoraa apua Ukrainan tueksi.
Viime vuoden alussa Saksa päätti 200 miljoonan suoran avustusohjelmasta Ukrainalle. Siinä on mukana muun muassa humanitaarista apua. Jo edellisvuonna tuo summa oli 130 miljoonaa euroa.
Erikseen on 500 miljoonan luotto-ohjelma, josta 200 on miljoonaa euroa suoraa budjettiapua Ukrainan valtiolle ja 300 miljoonaa Itä-Ukrainassa toteutettavia erityisprojekteja varten. Näitä rahoja käytetään jo täyttä päätä jälleenrakennukseen, vesihuollon infrastruktuurin korjaamiseen sekä sodassa tuhottujen rautateiden ja maantieverkoston rakentamiseen.
Monia näistä hankkeista ei olisi olemassakaan ilman Saksan kahdenvälistä apua.
Toivon painokkaasti, että tämän ansiosta voidaan välttää kehitys, missä Itä-Eurooppa eristäytyy EU:n itäiseksi erityisvyöhykkeeksi."

Etyjin yleiskokouksen lähteet luonnehtivat, että Minskin sopimus on umpikujassa.

"Se mikä juuri nyt tukkii tilanteen on perin yksinkertaista. Kaikki osapuolet Normandia-ryhmässä sanovat, että mikä meitä nyt todella voisi auttaa, olisi uuden legitimiteetin, laillisten valmiuksien luominen Itä-Ukrainaan, nimittäin Donbass-alueelle.
Miten uusi legitimiteetti luodaan?
Se luodaan vaaleissa. Ja vaaleja varten tarvitsemme vaalilain. Olemme viikkokausia painineet kolmikanta-työryhmässä löytääksemme ratkaisuja tätä koskeviin konfliktikohtiin. Joihin tarvitsemme kaikkien osapuolten kompromissivalmiutta. Sanon aivan suoraan, että kun me tämän esteen ylitämme, kun meillä on Ukrainassa uusi vaalilaki vaalit, niin silloin avautuu tulevaisuuden näkymä, missä Ukrainan konfliktin pysyvä rauhoittuminen on mahdollista.
Viime aikojen kehityksen valossa olen kyllä vakuuttunut, että riittävät turvallisuusedellytykset vaaleille voidaan saavuttaa.
Ongelma on seuraavanlainen:
Mitä pidempään me viivyttelemme Minskin sopimuksen eri vaiheiden toimeenpanoa, niin aina malttamattomammiksi tulevat ihmiset konfliktin molemmilla puolilla.
Ja konfliktin uudelleen eskaloitumisen vaara kasvaa.

Siksi haluan vedota, että kaikista vaikeuksista huolimatta huolehdittaisiin siitä, että Minskin sopimuksen toimeenpanoon ei aiheutettaisi uusia viivytyksiä. Meillä on Normandia-ryhmän neuvottelijoiden presidenttitasolla sopima, selkeä aikataulusuunnitelma, jonka ulkoministerit ovat vahvistaneet. Sen mukaan uusi vaalilaki olisi ollut vahvistettavissa jo tammikuun loppuun mennessä.
Heti kun tämä kaikki aikanaan onnistuu, niin jatkoa on tuntuvasti helpompaa suunnitella."

Millaisia muita keinoja voi ottaa käyttöön Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi? Tärkeä yhteyskanava länsimaiden ja Venäjän välillä on oli vuonna 2002 perustettu Nato-Venäjä neuvosto. Sen toiminta on ollut Ukrainan tapahtumien vuoksi jäissä kesäkuusta 2014 lähtien.

"Nato-Venäjä neuvostossa ei Ukrainan kriisiä ratkaista. Mutta kaiken kaikkiaan me tarvitsemme enemmän keskustelukanavia vähentääksemme Venäjän ja lännen välisten, mahdollisten väärinkäsitysten määrää.
Tämä oli myös syy sille, kun korostin taannoin Naton ulkoministerineuvostossa, että Nato-Venäjän neuvoston henkiin herättämistä ei nähtäisi lännen lahjana Venäjän suuntaan. Vaan se nähtäisiin tarpeellisena instrumenttina, jonka avulla voimme keskustella myös sellaisista asioista mistä ei päästä yhteisymmärrykseen ja mistä vallitsevat erilaiset näkemykset. Keskustelu kuitenkin voi helpottaa värinkäsitysten välttämistä.
Jopa kylmän sodan suurten kommunismin ja kapitalismin vastakkainasettelujen aikoina meillä oli tiedotus- ja kommunikointimenetelmiä, joiden välityksellä Nato ja Varsovan liitto olivat tiedonvaihdossa keskenään. Esimerkiksi missä pannaan toimeen suurharjoituksia ja missä tapahtuu joukkojen keskittämistä. Eli pyrittiin välttämään yllätyksiä, joista toinen osapuoli ei ennalta ole selvillä.

Ukrainan konflikti johti siihen, että olemme katkaisseen kaikki nämä yhteydet.
Ja nyt ensimmäisenä askelena olemme onnistuneet luomaan teknisiä sopimuksia siitä, miten viestitämme puolin ja toisin joukkojen liikkeistä ja suurharjoituksista.
Toinen askel voisi nyt olla, että palautamme Nato-Venäjä neuvoston suurlähettilästasolla voimaan.
Asiasta on käyty hyvinkin kriittistä keskustelua. Mutta minun arvioni mukaan Naton neuvoston piirissä selvä valtaenemmistö tervehtisi ilolla Nato-Venäjä neuvoston voimaan palauttamista suurlähettilästasolla."

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöprosessi Etyj lähti liikkeelle aikoinaan Helsingissä vuonna 1975 koolla olleen historiallisesti merkittävän ETY- huippukokouksen jälkeen.
Etyjin Ukrainassa toimiva tarkkailukomissio kertoo yhä miltei päivittäin toistuvasta aseellisesta toiminnasta ja yhteenotoista Itä-Ukrainan alueella.
Kykeneekö Etyj ratkaisemaan kriisin Ukrainassa? Ja onko Etyjin tarkkailijoilla vapaa pääsy kaikkialle valvonnan kohteina oleville alueille itäisessä Ukrainassa?

"Ne perusteet, joiden mukaan Etyjiä ja sen toimintaa voidaan arvioida, ovat kahdessa vuodessa muuttuneet ratkaisevasti.
Jos olemme ihan rehellisiä, niin noin viisi vuotta sitten Etyjiä pidettiin viime vuosisadan liennytyksen pölyttyneenä ja turhana jäänteenä.
Olen itse ollut mukana sellaisissa ETYJ:n kokouksissa, joiden aikana osallistujat eivät todellisuudessa enää keskustelleet toistensa kanssa. Etyjin organisaatio antoi sen vaikutelman, ettei sitä tarvitse enää kukaan.
Tämä kaikki on Ukrainan konfliktin aikana selvästi muuttunut. Yhtäkkiä Etyjiä tarvittiin, koska se oli ainoa jäljelle jäänyt organisaatio jonka piirissä kaikki osapuolet, länsimaat, Keski-Aasian maat sekä Venäjä olivat edustettuina. Toisin sanoen mukana ovat kaikki konfliktin osapuolet ja ne, joiden intressissä on konfliktin rauhoittuminen."

Ulkoministeri Frank – Walter Steinmeierin johdolla Saksa on onnistunut yhdistämään omat kansalliset edut ja eurooppalaiset politiikan instrumentit.
Steinmeier käyttää Saksan taloudellista voimaa myös EU:n ulkopoliittisen vallan vahvistamiseen. Mikä ei ulkopoliittisesta verenvähyydestä kärsivälle EU:lle ole suinkaan haitaksi.

"Ei tietenkään ollut ihan yksinkertaista nostaa takaisin jaloilleen Etyjiä, jota oli rahoitusta myöten kohdeltu piittaamattomasti. Siinä oli kyllä melkoisia vaikeuksia.
Ja Saksa on jo yhdessä kahden aikaisemman vuoden puheenjohtajamaan, Sveitsin ja Serbian kanssa huolehtinut Etyjin taloudellisten toimintaedellytysten kohentamisesta.
Se on onnistunut. Olen hyvin kiitollinen siitä, että pystyimme vakauttamaan järjestön talouden jo viime vuoden lopulla, eli juuri ennen Saksan puheenjohtajakauden alkua. Nyt meillä on edellisistä puheenjohtajista taloudelliset resurssit toiminnan turvallisen suunnitteluun. Parantuneet resurssit ovat mahdollistaneet tarkkailijamäärän lisäämisen kriisialueelle. Ja kuin meillä on enemmän tarkkailijoita, niin pääsemme useammille kiistanalaisille tapahtumapaikoille Itä-Ukrainassa.
Tästä aukeaa toiminnan kehittämisen näkökulma.
Me olemme jääneet Etyjin tarkkailijoiden valvontamahdollisuuksien suhteen Minskin
sopimuksen toteutumisessa jälkijunaan. Minskin sopimukseen on kirjattu, että Etyjillä tulee olla kattava pääsy kaikkialle. Ja tätä kattavaa pääsyä kaikkiin tarkastuspaikkoihin ei ollut tähän mennessä eikä sitä ole saatu aikaan vieläkään.

Mutta kun seuraatte Etyjin toimintakertomuksia, niin huomaatte, että myös Ukraina sanoo tarkkailijoiden pääsymahdollisuuksien selkeästi parantuneen tämän vuoden alkupuolella.
Työmme ei ole päätöksessään. Meidän täytyy jatkaa ponnisteluja sen eteen, että Etyjin tarkkailijoiden työskentelyolosuhteet paranevat ja että he pääsevät yhä lähemmäs kriisikohteita ja kattavammin konfliktin tapahtumapaikoille.
Tämä on prosessi, missä täytyy vaan itsepintaisesti painaa päälle.
Se on sama kaikkialla. Ratkaisut eivät putoa taivaasta, vaan niiden eteen on tehtävä töitä ja yritettävä saattaa ratkaisut täytäntöön. Ja siihen tulemme Saksan puheenjohtajuusvuoden 2016 aikana Etyjiä varmuudella käyttämään.

Toivon edelleen myös, että voimme käyttää tämän puheenjohtajuusvuoden viedäksemme
järjestön sen modernisointia koskevaan perusteelliseen keskusteluun. Tällä tarkoitan Etyjin itseymmärrystä koskevaa selvitystä siitä, millaista roolia Etyj voi näytellä muuallakin kuin Ukrainan konfliktissa.Bergradissa koolla ollut ulkoministerikokous osoitti, että tällaista selvitystä kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa. Me saksalaiset haluamme viedä eteenpäin Etyjin uudistamista Hampurissa tämän vuoden joulukuussa kokoontuvassa ministerineuvoston kokouksessa."

Jorma Mattila

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta