Virve Uotila on Jamin äiti. Perheessä on myös tytär Mira – ja valtavan kokoinen koira Lilli. Jami aloitti 5-vuotiaana kesäfutiksen sai sitten kutsun Kuusysiltä ja edelleen ollaan sillä tiellä.
Virve muistelee noin 10 vuoden futisäidin uraa. Rahaa palaa paljon pojan harrastukseen.
- Kyllä siihen menee, elikkä ensin on kausimaksut, sitten maksetaan kaikki kyyrit ja kuljetukset ja totta kai varusteet. Nappiksia ei alle satasen saa mistään ja niitä menee muutamat kaudessa, kyllä siihen menee rahaa.
- Jaminkin jalkojen kans on ollut ongelmia, on jouruttu hypätä lääkärissä ja hierojalla jatkuvasti. Jamilla on rasitusvamma molemmis sääris, jotta niitä nyt on käyty hieromassa, ja sitten sillä oli vamma polves, mutta se nyt on luultavasti mennyt, ei oo enää valittanut polveansa.
- Kuljeta, kannusta ja kustanna, Virve naurahtaa futisvanhempien yleiselle lausahdukselle.
Virve työskentelee siivoojana lahtelaisessa päiväkodissa.
- Elikkä oon pienipalkkaanen. Ensin maksetaan maksut päältä pois, katotaan mitä jää ja mennään sen mukaan. Se menee jalkapalloon ja tyttären vikelykseen ja ratsastukseen. Ei tarvitse itte harrastaa mitään, Virve laskee.
- Mutta teen koruja, helmiä ja muuta, teen korvakoruja ja kaulakoruja.
Jamin isä Jouni ajoi rekkaa, pitkiä päiviä ja reissuja, mutta seurasi silti tarkasti Jamin jalkapalloharrastusta.
- Jounihan sitä kuskas ihan hirveesti, se oli valtavasti mukana Jamin harrastuksessa ja ylpeä siitä. Jouni sairastui ja sittenhän me ei enää sovittu yhteen ja erottiin, ja me jäätiin lasten kanssa tähän.
Jamihan otti heti talossa miehen roolin. Se päätti että nyt sen täytyy tehdä lumityöt ja sillä selvä.
- Onhan yksin aina välillä rankkaa, mutta mulla on aivan ihanat lapset joitten kanssa tuun toimeen. Me autetaan toinen toisiaan, ja pärjätään ihan hyvin. Jamihan otti heti talossa miehen roolin. Se päätti että nyt sen täytyy tehdä lumityöt ja sillä selvä, Virve sanoo ylpeänä.
Jaminkin unelmat ovat jalkapallon parissa ja isommilla areenoilla ulkomailla.
- Siellähän maksetaan pojille palkkaa kun pojat pelaa. Täällä me maksetaan siitä että pojat saa pelata. Siivoojan palkallahan ei juhlita, jotta katotaan nyt mihin tämä menee, Virve miettii.
- Kaiken mä poijjaalle antaasin jos vaan mahrollista.
Virve tietää, että Kuusysissäkin on poikia, joiden lähtökohdat lajiin ovat erilaiset.
- En ala katkeraksi siitä, jos muilla menee paremmin ja muilla on rahaa, mutta totta kai jos Jami ei saa nappiksia ja toiset saa 300 euron nappiksia ja mä en suostu niitä ostamaan, niin kyllä kuulen siitä sitten. Mutta poikien kesken oo ikinä kuullut että niillä olis mitään ongelmaa siitä. Jami ymmärtää.
Totta kai oon kauheen ylpee äiti siellä kentän reunalla.
- Mulla on fiksut lapset. Ehkä ne on joutunut kypsymään vähän enemmän isänsä kuoltua, joutuneet enemmän ottamaan vastuuta elämästä.
Totta kai oon kauheen ylpee äiti siellä kentän reunalla. Virve päättää lähteä joukkueen ja Jamin mukaan Tanskaan kesän suureen turnaukseen. Myös tytär-Mira lähtee kannustamaan veljeään.
- Tehrään yhteinen kesälomareissu siitä ja onhan se Jamillekin mukavampi että me joku vuosi ollaan siellä, se ei oo aina yksin. Ei ihan kesälomarahat riitä, mutta Tanskaan lähäretään.
Virve kehuu joukkueen vanhempien välejä ja panosta joukkueen eteen. Paikkakunnalle muualta muuttaneena Virve on saanut joukkueen kautta helposti uusia ystäviä.
- Kyllä se lasten kautta tulee se elämänilo, en tierä mitä mä tekisin jos mulla ei olis lapsia. Totta kai oon kauheen ylpee äiti siellä kentän reunalla.
