Henrietan blogin viides osa. Kokemuksia elämästä Australiassa ja avautumisia siitä miten arki kaukana kotoa sujuu. Henrietta kertoo siitä ajasta kun muutti Isabellan au pair -perheeseen.
Oon nyt ollut Isabellalla ja Scottilla pari viikkoo. On ollut niin ihanaa herätä joka aamu Scottin vierestä ja mennä herättää aikaisin aamulla Isbe parvekkeelle aamupalalle. :D
En oikeesti muista millon miulla ois ollut tällaisia fiiliksiä kaikesta. Tuntuu että asiat rullaa niin hyvin.
En oo oikeestaan jaksanu kattoo duuneja vielä yhtään, haluun nyt vaan pitää vähän lomaa ja kattoo mitä tapahtuu.
Scottin kanssa meillä menee superhyvin. Se on esitellyt miut kaikille sen läheisille jo tähän mennessä ja pyytäny minuu uusiin eventeihin sen aveccina.
Se saa miut hymyilemään joka päivä ja perhosia vatsaan kun se puhuu sen aksentilla.
Tunnen olevani sen seurassa niin turvassa ja en oo aikoihin nauranut niin paljon kun sen kanssa. Se saa miut hymyilemään joka päivä ja perhosia vatsaan kun se puhuu sen aksentilla.
Ei tästä välttämättä mitään rakkaustarinaa synny, koska en tiiä oonko valmis ja sekään ei varmaan oo, mut just nyt miulla on hyvä olla.
Scott on saanu miun pään kääntymään Suomeen lähdöstä ja tuntuu et haluun jäädä tänne ja kattoo mitä tästä tulee.
Vaikka lähtötilanne on tosi outo, kun ottaa huomioon Scottin aikaisemman avioliiton ja lapset, oisin luullut et nää asiat häiritsee, mut ei ne häiritse mitenkään. Asiat on vaan just nyt niin kun ne pitäs olla.
SEURAA Henriettaa Snapchatissa: @henlietta. Au pairit myös Facebookissa ja Instagramissa: @aupairit.
LUE myös aiemmat Henrietan kirjoitukset:
- Päivä, jolloin unelmista tuli totta
- Toi ranta on ihan jäätävä
- Täällä siun on pakko avartaa mieltä - muuten jäät yksin
- Oot koko ajan valmiustilassa ja mietit, pitäskö siun tehä jotain
