Hyppää pääsisältöön

"Kun kerran kipunsa tiäsi, niin mitäs sitä lääkäriin mentiin" – kansanparannuksen historiaa

Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista"
Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista" Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista" Kuva: Ahti Rytkönen / Museovirasto Kansanparannus,parantaminen (paremmaksi muuttaminen),tietäjät,hoitomenetelmät,kansanusko,kansanlääkintä

Aikana jolloin lääkärit ja apteekit olivat vielä harvinaisuuksia monilla seuduilla, oli ihmisen itse yritettävä hahmottaa sairauksiensa syitä ja keksittävä hoitoja. Jos omat konstit eivät riittäneet turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin.

Lääkäri oli vielä harvinaisuus 1800-luvun alun Suomessa. Koko maassa heitä oli vain parisenkymmentä. Ensimmäiset apteekit oli perustettu Turkuun ja Viipuriin jo vuonna 1689, mutta vielä parisataa vuotta myöhemminkin apteekkeja oli harvassa. Monet taudit ja kivut oli hoidettava kansanparannuksen konstein ja lääkärin sijasta turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin vielä 1900-luvun puolellakin.

Kansanparannus- ja kansanlääkintä on nimensä mukaisesti kansan keskuudessa syntynyttä taitoa hoitaa ja ehkäistä erilaisia vaivoja ja sairauksia. Toimittaja Niilo Ihamäen tekemässä radiohaastattelussa vuodelta 1948 palataan tuohon aikaan ”jolloin kansa vielä oli oma lääkärinsä”. 75-vuotias punkalaitumelainen puuseppä Iivari Valtanen kertoo, kuinka hänen nuoruudessaan oli paljon ihmisiä, jotka eivät olleet ”koskaan tohtoria nähneetkään, eikä tarvinnukaan niitä”.

Kansanparantaja Rotikko-Pekka näyttää märäntäjän pesua Vatalan saunassa 1927. Kuva: Ahti Rytkönen / Museovirasto

Tuskin osattaisiin elää sitä aikaa, jolloin kansa vielä oli oma lääkärinsä.

Iivari Valtasen mielestä ihmiset turvautuivat jo liikaa lääkäreihin unohtaen omat parannustaitonsa. Ja tauteja oli enemmän kuin koskaan, sillä jokainen oli eritelty omaksi sairaudekseen ja nimetty "fiinillä" nimellä. Valtasen nuoruudessa puhuttiin usein vain kivusta. Vanhempia ihmisiä vaivasi raskaasta työstä johtuva kipu eli ”kreini” (reumatismi ja iskias). Ennen kreiniä hoidettiin kylpyhauteella, jossa oli kusiaispesää, männyn oksia ja koivun pihkalehtiä. Sydänkipuihin ja jäsenkipuihin auttoi hieronta ja kuppaus, pääkipuja lääkittiin suoneniskennällä. Apteekin lääkkeisiin turvauduttiin harvoin, vatsatauteihin sieltä hankittiin viinaa ja ”pirunpaskaa” eli hajupihkaa. Lääkärin apua tarvittiin mm. ”krehtassa” eli kasvaimissa sekä kupassa.

Tauteja lääkittiin yleensä "saman koiran karvoilla" eli vaivan aiheuttajaa hyödynnettiin myös hoidossa. Tämä similia similibus (samaa samalla) tapa neuvottiin lääkärikirjoissakin 1700-luvulla ja kansanparannuksessa sitä käytettiin vielä satoja vuosia. Valtanen kertoo esimerkkeinä, kuinka saappaan hankaamaa jalkaa lääkittiin polttamalla vanhaa saapasta ja ripottelemalla tuhkaa hankauskohdan päälle. Ihoon tulleita paleltumia lääkittiin muun muassa jäätyneellä perunalla.

Yksin se meni saunaan eikä se ollu ku pari kolme tuntia siellä ni tuli taas mukula kainalossa pirttiin.

Synnytyksissä oli harvoin koulutettuja kätilöitä läsnä, vaan ensisynnyttäjän apuna oli usein joku kokeneempi synnyttäjä. Ensimmäisten synnytysten jälkeen saatettiin synnyttää myös täysin omin avuin. Valtanen kertoo, kuinka hänenkin vaimonsa lämmitti saunan, teki tuvassa aamuaskareet ja lähti sitten koppa kainalossa saunalle. ”Yksin se meni saunaan eikä se ollu ku pari kolme tuntia siellä ni tuli taas mukula kainalossa pirttiin ja rupes toimillensa taas".

Yksi lasten vaivoista oli sammas (hiivasienen aiheuttama tulehdus suussa). Nimensä tauti oli saanut erikoisen parantamistavan mukaan, jossa käytettiin sammakkoa. Valtanen kertoo, kuinka hänen siskoaan hoidettiin laittamalla sammakon pää hänen suuhunsa.


Valokuvat: Museovirasto

Kun omat neuvot eivät riittäneet turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin. Hoitoihin kuului muun muassa kuppausta, pesemistä, säikäyttämistä, suoneniskentää ja mittaamista (hoitojen tarkempia kuvauksia löytyy kuvagallerian valokuvien yhteydestä). Vanhimpia menetelmiä olivat loitsut, taiat ja uhraaminen.

Tautien uskottiin usein olevan henkien tai muiden yliluonnollisten voimien aiheuttamia. Ajateltiin, että vain tietyillä henkilöillä oli kyky hallita noita voimia ja sitä myötä parantaa ihmisiä. Kansanparantajia oli monessa kylässä ja maineikkaimpien luo tultiin kauempaakin. Parantajat olivat joko itseoppineita tai saaneet oppinsa joltain vanhemmalta parantajalta. Parantaja oli usein myös selvänäkijä ja tietäjä, jonka uskottiin näkevän tulevaisuuteen. Sairauksien lisäksi heihin turvauduttiin monissa eri elämäntilanteissa ja ongelmissa aina avioliitosta maakauppoihin. "Tietäjien puoleen käännyttiin, kun jokin tuntematon tekijä horjutti yhteisön normaalia elämänmenoa", kirjoittaa Jane Tuovinen kansanparannusta käsittelevässä kirjassaan Tietäjistä kuppareihin.

Yksi tällainen tietäjä ja kansanparantaja oli Juho Paananen, joka tunnettiin nimillä Kaakko-Junno sekä Konginkankaan noita. Hänen parannustaikojaan taltioitiin Aho & Soldanin mykkäelokuvaan vuonna 1935 ja vuonna 1961 siitä tehtiin versio, johon lisättiin selostus. Filmillä muun muassa nähdään, kuinka Kaakko-Junno parantaa "mielenvikaista" sekä tekee taikoja paremman sadon saamiseksi. Se on kuvattu Kalaniemen kylässä lähellä Konginkannasta.

Parantaja Kaakko-Junno
Parantaja Kaakko-Junno rakentaa viikatteen teristä parannusvälinettä Parantaja Kaakko-Junno Kuva: Yle kuvanauha Kansanparannus,kansanlääkintä
Parantaja Kaakko-Junno
Viikatteen teristä tehty kolmiota, jonka reunoissa paloi päreet, käytettiin mm. "mielenvikaisen" hoidossa Parantaja Kaakko-Junno Kuva: Yle kuvanauha Kansanparannus,kansanlääkintä,tietäjät

Kansanparantajat olivat taidoiltaan erilaisia, joku hallitsi verenvuodon pysäyttämisen eli verenseisauttamisen, toinen oli taitava nikamien niksauttelija, joku hoiti kumppaamalla ja joku taas valmistamalla rohtoja. Loitsu ja rukous –ohjelmassa vuodelta 1965 esitellään eri kansanparantajien tietoja ja taitoja ja kuullaan muun muassa tarina kuuluisasta "Rauduskylän tuhkapaketista".

Yksi erikoinen hoitotapa oli myös säikäyttäminen, jota käytettiin moniin vaivoihin joko yksinään tai muiden hoitojen yhteydessä. Vaikka moni hoitotapa kuulostaa nykyihmisen korvaan järjettömältä, oli sillä aikanaan tarkoituksensa ja kansanparantaja halusi aidosti auttaa sairasta. Ja teki sen usein hyvin ihmisläheisellä tavalla, joka saattaa selittää kiinnostusta siihen myös nykypäivänä. Tosin aina parantajat eivät olleet vilpittömästi liikkeellä, vaan joukkoon mahtui myös ns. puoskareita, jotka teeskentelivät omaavansa parantajan kykyä taloudellisen hyödyn toivossa.

Yksi rohdoistaan tunnettu luonnonparantaja oli Niilo Ollilainen, joka tuli tutuksi ainakin Saarijärven sekä Somerniemen seuduilla. Hän oli insinööri ja keksijä, joka ryhtyi parantajaksi eläkepäivillään. Uutiskatsauksessa vuodelta 1967 nähdään lyhyt väläys tästä erikoisesta miehestä, joka tituleerasi itseään Joulupukiksi.

Ollilaisen tunnetuin rohto oli terveysjuoma nimeltä Bondikka. Äänekosken kaupunkisanomista löytyy juttu Joulupukista ja postikorteista, joilla hän mainosti toimintaansa. Jutussa myös kerrotaan Ollilaisen jääneen toistuvasti terveysviranomaisten hampaisiin ja häntä sakotettiin useampaan otteeseen Bondikan sisältämästä alkoholista. Tämä ei miestä haitannut, vaan hän jopa lisäsi Bondikan mainoksiin maininnan "kolmasti sakotettua".

Parantaja Niilo Ollilaisen ovessa oleva kyltti (1967)
Kyltti kansanparantaja Niilo Ollilaisen ovessa toivottaa köyhät ja sairaat tervetulleeksi ja käskee rikkaiden menemään lääkäriin. Parantaja Niilo Ollilaisen ovessa oleva kyltti (1967) Kuva: Yle kuvanauha kyltti,Kansanparannus

Kansatieteilijä ja kielentutkija professori Ahti Rytkönen muistelee alla olevissa ohjelmaleikkeissä kansanparantajia lapsuutensa Maaningalla 1890-luvulla aina 1930-luvulle asti. Hän kertoo, kuinka useimpien sairauksien ajateltiin johtuvan siitä, että ruumiin eri puoliskot olisivat menneet eri pituisiksi. Mittuun avulla yritettiin saada sairaan eripituiset puoliskot tasamittaan. Mittuussa potilas asetettiin lattialle ja häntä mitattiin, venytettiin ja kiskottiin kunnes puoliskot olivat samanmittaiset.

Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi.

Alkoholilla lääkittiin monia vaivoja, kuten erilaisia kipuja ja vilustumista. Sitä käytettiin sekä sisäisesti ja ulkoisesti sellaisenaan tai sekoitettuna esimerkiksi yrtteihin. Ihovaivoissa luotettiin usein tervaan, sillä oli tapana lääkitä ja ehkäistä tulehduksia. Tervanpolton yhteydessä tehtiin myös pikiöljyä, jolla hoidettiin lukuisia vaivoja aina hammassärystä peräpukamiin.

Aikoinaan peseytymismahdollisuuksien ja yleisen hygienian ollessa puutteelliset saunalla oli tärkeä merkitys, sillä se oli usein hygieenisin paikka. Saunassa saatettiin lapset maailmaan ja vainajat viimeiselle matkalleen, kupattiin sekä hoidettiin monenkirjavia fyysisiä sekä henkisiä vaivoja.

Parantajia Lönnrotista Hätämaan tietäjään

Kansanparannus kiinnostaa edelleen. Vuonna 2012 kuusiosaisessa radiosarjassa käsiteltiin kansanparannuslääketiedettä ja parantajia toimittaja Harri Nousiaisen ja professori Reijo Heikkisen johdolla.

Kansanparantajien joukosta löytyy myös Elias Lönnrot, joka paremmin tunnetaan Kalevalan luojana sekä lääkärinä, mutta hän oli myös hyvin perehtynyt kansanparannukseen ja harjoitti sitä itsekin.

Ohjelmassa esitellään myös kuuluisa kansanparantaja ja tietäjä Juho Aaponpoika Luomajoki eli Hätämaan tietäjä, joka esiintyy myös Pentti Haanpään kirjoissa. Nuorena miehenä sokeutunut Luomajoki auttoi ihmisiä niin sairauksissa kuin vaikkapa varkauksien selvittämisessä. Hoitokeinoina hänellä olivat kasveista valmistetut lääkkeet, sauna, loitsut ja taiat.

Kansanparannus oli aikoinaan jopa turvallisempi tapa hoitaa ihmisiä. Professori Heikkinen kertoo, kuinka vielä 1800-luvulla oli hyvin yleistä, että ihmiset, jotka hakeutuivat koululääketieteen edustajan hoitoon, sairastuivat vielä vakavammin. Tuolloin ei vielä tiedetty bakteereista ja viruksista, joten lääkäritkään eivät ymmärtäneet hygienian tärkeyttä ja levittivät vahingossa itse monia tartuntoja. Samoin jos sairas hankkiutui hoitopaikkaan, kuten sairastupaan hoitoon, hänellä saattoi olla yli kolminkertainen riski kuolla. Siksi moni myös pelkäsi lääkäreitä ja sairaaloita.

Kansanparannuksen perinteet elävät edelleen ja hoitomuotoja kuten jäsenkorjaus, kuppaus ja perinteiden mukainen hieronta on yhä tarjolla.


Artikkelin lähteenä on ohjelmien lisäksi käytetty Jane Tuovisen kirjaa "Tietäjistä kuppareihin, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa", WSOY 1984.

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.