Hyppää pääsisältöön

Ortodoksinen jumalanpalvelus tutummaksi

Varvara Merras-Häyrynen
Varvara Merras-Häyrynen Varvara Merras-Häyrynen varvara merras-häyrynen,Laulun paikka

Ortodoksinen jumalanpalvelus on varsinainen aarrearkku. Sieltä voi koko ajan löytää uusia tasoja ja asioita. Näin toteaa Uspenskin katedraalin kanttori Varvara Merras-Häyrynen. Pääsiäiseen valmistautumisen voi aloittaa vaikkapa tutustumalla ortodoksisen jumalanpalveluksen terminologiaan.

Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa tulee esiin sellaisia sanoja kuin tropari ja kontakki. Mistä oikein onkaan kyse?

- Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on paljon kreikan kielestä tulevia liturgisiin teksteihin liittyviä nimityksiä ja otsikoita, opastaa Uspenskin katedraalin kanttori Varvara Merras-Häyrynen.

- Esimerkiksi troparion on suomeksi tropari ja kontakion kontakki. Kontakki on troparin pari. Nämä molemmat ovat veisu- ja tekstityyppejä ja niillä on erilainen tekstillinen, sisällöllinen ja historiallinen taustansa.

Kontakki ja tropari

Kontakion on 500-luvulla syntynyt hymnirunouden laji, joka on käsittänyt valtavasti säkeistöjä. Säkeistöjä on runoiltu kreikankielellä alkaen aina tietyllä tavalla ja tietyistä alkukirjaimista. Alun perin monisäkeistöisestä laulusta on jäänyt käyttöön ensimmäinen säkeistö ja sitä kutsutaan kontakiksi.

- Usein ortodoksisessa teologiassa puhutaan myös siitä, että kontakki on ikään kuin sanallisesti se, mitä on ilmaistu kuvallisesti juhlan ikonissa, toteaa Varvara Merras-Häyrynen.

Tropari voi yleisesti suomennettuna tarkoittaa mitä tahansa värssyä tai säkeistöä. Useimmiten kyseessä on veisu, joka kertoo kyseisen päivän, muisteltavan juhlan tai pyhän tärkeimmät asiat.

- Esimerkkinä voi mainita pääsiäistroparin ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”, joka on pääsiäisen teologinen sisältö ja sanoma lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Kuuntele Laulun paikka -ohjelma ortodoksisesta kirkkomusiikista maanantaina 21.3.2016 klo 14 ja 30 vuorokautta Yle Areenassa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.