Hyppää pääsisältöön

"Harva pakolaisista kuvitteli koskaan olevansa siinä tilanteessa" - Tuntematon pakolainen vie katsojan kokemaan elämän leireillä

Hamy Ramezan ja Ali Jahangiri laivan kannella kaulakkain
Hamy Ramezan ja Ali Jahangiri laivan kannella Hamy Ramezan ja Ali Jahangiri laivan kannella kaulakkain Kuva: Arsen Sarkisiants tuntematon pakolainen

Syyskuussa 2015 koomikko Ali Jahangiri selasi somea ja huomasi, ettei siellä puhuta muusta kuin pakolaisista. Hänelle tuli vahva tunne, että jotkut yrittävät kertoa tarinaa, jota he eivät ymmärrä. Jahangiri päätti, että haluaa lähteä paikan päälle Eurooppaan pakolaisten reitin varrelle ja yrittää välittää tuon tarinan itse.

Yhdeksän viikon kuluttua hän istui elokuvaohjaaja Hamy Ramezanin kanssa lentokoneessa kamera repussa matkalla kohti Lesboksen saarta Kreikassa.

Tuntui mahdottomalta vain istua kotona sohvalla - kun on itse lapsena paennut samantyyppisesti.― Hamy Ramezan

Ohjaaja Ramezan oli raivannut täpötäydestä kalenteristaan aikaa tärkeäksi kokemalleen aiheelle.

- Mulla oli ollut koko ajan mielessä, että tämä matka pitäisi tehdä. Tuntui mahdottomalta vain istua kotona sohvalla ja katsoa telkkaria ja lukea aiheesta. Kun on itse lapsena paennut samantyyppisesti ja siihen palannut niin monesti leffoja tehdessään, niin tämä oli sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti tärkeä matka tehtäväksi. Kun tuottaja Aram Aflatuni sitten soitti ja pyysi ohjaamaan Tuntematonta pakolaista, niin se oli selkeä merkki, että tämä pitää tehdä.

Jahangiri ja Ramezan lähtivät matkaan Lesboksen saarelta, joka on ensimmäinen etappi EU:ssa tuhansille Turkista meren yli saapuville pakolaisille. Saaren valtava rekisteröitymisleiri, jossa odotusaika saattaa venyä pariksikin viikoksi, oli pysäyttävä kokemus:

- Me oltiin vasta lähdetty matkaan ja tultiin Morian leiriin yöllä. Siellä käydään mustan pörssin kauppaa, eikä me vielä tiedetty, mitkä on ihmisten selviytymismekanismit.

Kaiken keskellä öisellä leirillä juhlittiin myös syntymäpäiviä. Vasta meren yli hengissä selvinnyt seurue vitsaili nuotion äärellä matkastaan ja vuotavasta kumiveneestä.

- Kaikessa karuudessaan Morian leiri oli loppujen lopuksi vain tilanne, jossa yritetään selviytyä. Se on luonnollinen prosessi ihmisyydessä. Ei ole heitä ja meitä. Ei pidä erottaa itseään muista ihmisistä. Kaikki mitä maailmassa tapahtuu on yhtä henkilökohtaista, kuvailee kokemusta Ramezan.

Se oli sellaista "Kyl mä kohta otan tapparan esiin" -juttua.

Päällimmäisenä koko reissusta Lesbokselta Ateenan, Makedonian, Serbian, Kroatian, Slovenian, Itävallan ja Saksan kautta kohti Suomea jäikin mieleen ihmisten hyväsydämisyys ja auttamisen halu.

Uhkaavia tilanteita tuli vastaan muutama: kurkunviiltämiseleitä tehnyt merimies laivalla Ateenaan, ja juopuneiden suomalaisten suunsoitto laivamatkalla kohti Helsinkiä.

- Se oli sellaista ”kyl mä kohta otan tapparan esiin” – juttua. Laivalla palattiin ilmapiiriin, jossa ihmiset elää pelossa ja ennakkoluulossa, median turmelemina, muistelee kotimatkaa Ramezan.

Pariisin terrori-iskut osuivat samaan aikaan Jahangirin ja Ramezanin matkan kanssa. Ne herättivät suuttumusta ja pelkoa myös monessa matkalla kohdatussa pakolaisessa ja muuttivat heidän suunnitelmiaan Euroopan valtioiden rajojen sulkeutuessa edestä. Muun muassa Ruotsi tiukensi rajavalvontaa samaan aikaan, ja matkalla kohdattu teheranilaisperhe ei koskaan päässyt Saksasta Suomeen, kuten oli aikonut.

Jos laitetaan rajat kiinni, niin ei mene kuin 12 tuntia ja salakuljettajat pystyvät tuomaan ihmiset Eurooppaan. Rajojen sulkeminen ei ratkaise mitään.

Jahangirin mieleen on jäänyt Kroatiassa rekisteröitymisleirin toimintaa esitelleen sisäministerin kiteytys Euroopan valtioiden reaktiosta:

- Jos laitetaan rajat kiinni, niin ei mene kuin 12 tuntia ja salakuljettajat pystyvät tuomaan ihmiset Eurooppaan. Rajojen sulkeminen ei ratkaise mitään.

Jahangiri ja Ramezan ovat kumpikin itse saapuneet Iranista Suomeen pakolaisina ollessaan lapsia. Tausta on vaikuttanut elokuvan kerrontaan ja otteeseen, mutta Ramezan korostaa, että se ei kerro tekijöistään.

- Me eletään sellaista aikaa, jossa dokumenttielokuvat reflektoivat aihetta tekijänsä kautta ja niistä tulee elokuvia meistä. Jopa ihmiset jotka yrittävät auttaa, yrittävät oikeastaan auttaa itseään. Kun mietin tätä aihetta omasta historiasta käsin, tärkeää oli, että en ole koskaan kokenut olevani uhri. Me ei yritetä auttaa tällä elokuvalla ketään. Kukaan ei tarvitse meidän apua. Me ollaan ihmisten joukossa, katsotaan heidän kanssaan.

Mieluummin mä tulen Eurooppaan ja teen samaa paskaduunia, niin että mulla on ihmisoikeudet.

Jahangiri täsmentää, että usein pakolaisuudesta kerrottavat tarinat ja uutiskuvat herättävät katsojassa sääliä. Niistä poiketen Tuntematon pakolainen ei tyrkytä uhrikuvia.

Elokuvaa tehdessä oma historia ja erityisesti farsin kielen taito auttoivat Ramezania ja Jahangiria pääsemään lähemmäs ihmisiä. Toisaalta myös ulkopuoliset ja viranomaiset suhtautuivat heihin sen mukaan. Dokumenttiin on päätynyt kohtaus, jossa Jahangiri kävelee halki Ateenan sataman ja tajuaa, ettei hän seurueineen saa taksia, koska he ovat keitä he ovat. Että on olemassa näkymätön järjestelmä, sovittu koodisto, joka estää taksin saamisen, jos olet pakolainen.

Jahangiri oli ennakkoon kuvitellut kokevansa vahvempaa yhteyttä matkaa tekevien ihmisten kanssa, mutta huomasikin tuntevansa heidän joukossaan samankaltaista ulkopuolisuutta kuin Suomessa.

- Yksi matkalla kohdattu ihminen kiteytti hyvin sen kokemuksen, josta meidän Hamyn kanssa on enää vaikea saada kiinni. Hän sanoi: Mua ollaan sorrettu ja mulla ei ole ihmisoikeuksia, teen paskaa duunia. Mutta mieluummin mä tulen Eurooppaan ja teen samaa paskaduunia, niin että mulla on ihmisoikeudet.

Ohjaajana Hamy Ramezanille tärkeintä on, että ihmiset Tuntematonta pakolaista katsoessaan näkisivät siinä peilin omaan elämäänsä. Että he olisivat tarpeeksi rohkeita kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Ihmisinä, joilla on pohjimmiltaan samankaltaiset toiveet, pelot ja unelmat kaikkialla.

Jahangiri uskoo, että elokuvan tekotapa tukee tätä. Kun elokuvassa seistään Morian leirillä jonottamassa vettä, tuntuu kuin seisoisi jonossa itse.

Loppujen lopuksi onkin hyvin pienestä kiinni, kuka siihen jonoon todellisuudessa päätyy.

- Harva pakolaisista kuvitteli koskaan olevansa siinä tilanteessa. Eihän Syyriassakaan ollut sotaa ennen kuin se syttyi. Tilanteet voivat muuttua yön yli. Niin myös täällä, toteaa Jahangiri.

Tuntematon pakolainen voitti Tampereen Elokuvajuhlilla yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa pääpalkinnon. Tuomariston mielestä ”elokuva läpäisee poliittisesti ylikuumenneen aiheensa ja muotoilee merkittävän kuvan ihmisestä, ihmiskunnasta”. Myös yleisö valitsi samaisen elokuvan suosikikseen kotimaisen kilpailun puolelta.

SEURAA Dokumenttiprojektia myös Facebookissa.

KATSO Tuntematon pakolainen Yle Areenasta:

LUE dokumentin esittely TV1:n sivulta.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua