Hyppää pääsisältöön

Isabella: Perheenvaihto on kasvattanut itseluottamusta au pairina

isabella blogi logo
isabella blogi logo Kuva: Yle au pairit australiassa

Isabella jatkaa tilanteiden tallentamista blogiinsa: "Yleensä oon mennyt itkemään rannalle, ettei Kelly tai kukaan muu näe."

Tää perheenvaihto oli paras päätös ikinä! Kellyn luona olin itkunen ja surullinen, mutta Scottin luona surun kyyneleet ovat vaihtuneet naurun kyyneliksi.

Kelly sanoi päivästä toiseen, kuinka olisi parempi jos en asuisi siellä ja musta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Scott puolestaan saa mut tuntemaan oloni tosi tervetulleeksi. Joka päivä se kiittää kaikista pienimmistäkin asioista mitä teen ja kesken työpäivän se tekstailee mulle siitä kuinka kiitollinen se on että oon täällä.

Siitä lähtien kun Scott sai tietää että en vielä tiedä mitä teen joulun jälkeen, hän on lasten kanssa yrittänyt taivutella mua pysymään täällä. On niin hassua, että Kellylle mun läsnäolo oli taakka, kun taas Scott yrittää joka päivä suostutella mua jäämään tänne pidemmäksi aikaa.

Se sano, että se ei aio päästää mua takas Suomeen ja se laittaa mut kahleisiin, jos aion yrittää lähteä pois tästä perheestä :D

Scott tuntuu enemmän kaverille kuin työnantajalle, ja varsinkin kun lapset asuu niiden äidin luona, tuntuu että oltaisiin kaksi kaverusta jotka asuu kämppiksinä.

Oon alkanut uskomaan, että kyllä mä oon varmaan ihan kelpo au pair.

Scott on tosi hauska kämppis. Se saattaa vaan yhtäkkiä alkaa tanssimaan ja laulamaan ja se hassuttelee all the time. Tulee heti sellainen kotoisa olo.

Tää perheenvaihto on kasvattanut mun itseluottamusta au pairina. Kellyn luona aloin ajattelemaan että ehkä musta ei oo tähän, mutta Scott on ollut niin kiitollinen, että oon alkanut uskomaan, että kyllä mä oon varmaan ihan kelpo au pair.

Musta oli ihanasti sanottu kun Scott sano mulle: ”Se että sä vaihdoit perhettä on Kellyn menetys ja mun voitto”.

Vaikka Kellyllä asuminen oli rankka kokemus, nyt sille kokemukselle osaa jo nauraa.

Mua huvittaa kuinka epäaitoo kaikki oli. Esimerkiksi yhtenä päivänä Kelly kysyi haluaisinko, että yksi hänen kampaajistaan tekisi mun hiuksiin raitoja. Kuvausryhmä tuli ja kampaaja esitti, että alkaisi raidottamaan mun hiuksia… Heti kun kuvausryhmä lähti pois, mulle selvisi että ei ne oikeasti aio raidottaa mun hiuksia :DD

Oli just tommosia tilanteita missä ne esitti kameroille jotain, mutta heti kun kuvausryhmä lähti pois, tilanne muuttui täysin. :D

Kun kamerat lähti pois, sain päivästä toiseen kuulla piikittelyä ja tiuskimista, joka myöhemmin laitettiin sen piikkiin että ei oltu ehditty juoda aamukahvia.

Apua, tää on varmaan mun neljäs blogikirjoitus ja edelleen jauhan Kellysta…. ehkä mun olis aika move on :D

Toisaalta nyt kun pääsin vauhtiin niin voisin kirjottaa lisää Kellysta… Tää on jotenkin terapeuttista kirjottaa näitä tapahtumia ylös. Kelly on pohjimmiltaan herttainen, mutta stressaantuneena se alkoi purkamaan pahaa oloaan muhun.

Oli tosi rankaaa kun oli valmiiksi vähän yksinäinen olo, kun olin juuri muuttanut maailman toiselle puolelle, niin siihen ei ainakaan auttanut se, että sain päivästä toiseen kuulla että tää au pair juttu on Kellylle vaan ajanhukkaa ja ois parempi etten olisi siellä.

Tuntu että olin ihan yksin, koska edes isäntäperhe ei pitänyt mua tervetulleena. Ymmärrän että tää kokemus ei ollut Kellyllekkään helppo, koska hän myönsi, että oli olettanut au pairin olevan ammattitaitoinen heti ekasta päivästä lähtien.

Oon pahoillani että aiheutin Kellylle pettymyksen… mun tavoite oli olla Kellylle blessing eikä burden… mutta se mission ei tainnut ihan onnistua… ainakaan jos Kellylta kysytään.

Kelly tuli huoneeseeni ja passitti mut pihalle, ettei Lilly kuule mun itkua ja pahota mieltään…

Yritin koko ajan miellyttää Kellyä. Aina kun hän tuli moittimaan mua, sanoin koko ajan vaan, että hän on oikeassa jne. Yritin parhaani koko ajan ymmärtää Kellyä. Musta tuntuu että Kelly ei aina ihan ymmärtänyt mua…

Kun yhtenä iltana mulla oli kauhea koti-ikävä ja mulla oli paha mieli kun Kelly oli raivonnut mulle, aloin itkemään omassa huoneessani. Kelly tuli huoneeseeni ja passitti mut pihalle, ettei Lilly kuule mun itkua ja pahota mieltään…

Menin sitten pihalle ja olin niin onnellinen kun vihdoinkin sain äitiini yhteyden (netti ja puhelut eivät olleet aikaisemmin toimineet), että aloin itkeä vielä enemmän. Olin juuri ehtinyt sanoa ”moi” äidilleni, kun Kelly tulee ja pyytää että voidaan jutella.

Pyydän olisiko mahdollista että juttelen edes hetken äidilleni, kun se oli ensimmäinen kerta kun sain kotiin yhteyden. Kelly ei kuunnellut, vaan alkoi puhumaan kovaan äänen, että mun pitää sanoa mun äidille että mulla on kaikki hyvin täällä Australiassa.

Kelly puhui niin kovaa että en kuullut äidin ääntä puhelimessa… En usko, että Kelly tarkoitti pahaa… hänellä ei vaan ollut tilannetajua, eikä hän tajunnut kuinka tärkeää mulle olisi ollut jutella mun äidin kanssa, varsinkin kun tää oli eka kerta.

Seuraavana päivänä Kelly tuli torumaan mua että en olisi saanut itkeä pihalla, koska nyt hänelle tuli syyllinen olo. Hyvänen aika, missä mun sitten pitäisi itkeä?

En saanut itkeä omassa huoneessani, enkä pihalla…. Yleensä oon mennyt itkemään rannalle, ettei Kelly tai kukaan muu näe, mutta nyt en pystynyt pidättelemään itkua sinne asti.

En muista milloin olisin itkenyt yhtä paljon kuin mun ekalla viikolla Australiassa.

Haha, apua kuulostaan kauheelta itkupillille :D

Mutta tosiasia on, että en muista milloin olisin itkenyt yhtä paljon kuin mun ekalla viikolla Australiassa.

Mun onni on onneksi muuttunut ja kaikki on nyt hyvin. Paremmin kuin hyvin ♥ Oon päässyt uuteen perheeseen ja olen aloittanut uuden kappaleen matkassani.

Oon saanut upeita ja ihania ystäviä, enkä oo enää yksinäinen. Isäntäperheen kanssa hengailu ei tunnu enää ahistavalle, koska tää mun uusi isäntäperhe vaikuttaa välittävän musta aidosti! Ja mä välitän niistä!! ♥

Tää Austraalian matka on ollut todellista vuoristorataa. On ollut hyviä hetkiä ja on ollut huonoja hetkiä. Vaikka väillä on ollut rankkaa, jokaisessa päivässä on ollut kuitenkin jotain hyvää.♥

Oon kiitollinen jokaisesta hetkestä mitä oon saanut viettää täällä Austraaliassa. Tää matka on kasvattanut mua tosi paljon ja koen että oon nyt rohkeampi kuin ennen.

Tää matka on tuonut myös itsevarmuutta kun huomaan että vaikeistakin tilanteista selviää!!

LUE Isabellan muut kirjoitukset:

- Sä teet kaiken ihan väärin! Sä et ajattele yhtään!
- Tuntemattomat tulee kirjaimellisesti ovelle ja haluu tutustuu

SEURAA au paireja myös Facebookissa ja Instagramissa: @aupairit.

KATSO kaikki jaksot Yle Areenasta:

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.