Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jenny ja läskimyytinmurtajat pääkuva

“Onko Saara Sarvas lihonut??”

Saara Sarvas hymyilee
Saara Sarvas hymyilee Kuva: Annika Miettinen jenny ja läskimyytinmurtajat

Onko Saara Sarvas lihonut??” Luettuani keskustelupalstan otsikon ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana, sain vihdoin varmistuksen kymmenen vuoden epäilyille. Tuikituntemattomia ihmisiä kiinnostaa ja häiritsee se, kuinka lihava olen. Olin toki saanut sanallisia huomautuksia kanssaihmisiltä jo vuosien ajan, mutta nyt siitä oli mustaa valkoisella. Minä olin koko maailman - eli ainakin 13 anonyymin - silmissä läski ja sen takia huonompi ihminen.

Kun olin seitsemän, varastin ensimmäistä kertaa äidin laatikosta kolikoita ostaakseni karkkipussin, jonka söin salaa ennen kuin palasin kotiin. Samana kesänä söin pimeässä vajassa mehujäitä lukkojen takana, koska tiesin jo silloin, ettei olisi pitänyt. Suhteeni ruokaan on ollut vinksahtanut todella nuoresta asti, mutta sen tajuamiseen on kulunut koko elämä.

Ensimmäisen kerran olin Painonvartijoiden laihdutusryhmässä 11-vuotiaana. Menin sinne omasta tahdostani tai “omasta tahdostani” - vähän riippuen siitä, miltä kantilta asiaa haluaa katsoa. Sen jälkeen olen laihduttanut ja lihonut yhteensä melkein 200 kiloa rasvaa gramma kerrallaan. Se on onnistunut maltillisilla kalorivajeilla, ahmimiskohtauksilla, punnituilla tonnikaloilla, kahden Toblerone-pötkön illoilla, oksentaen, itseäni näännyttäen, tehotreenaten, kasvissyöden, herkutellen, lohduttaen, rankaisten ja ehkäpä vihdoin myös rakastaen.

Anoreksia, bulimia, BED? Check.

Olen Saara ja toivun tällä hetkellä 17 vuotta elämääni hallinneista syömishäiriöistä.

Kun edellisen kerran kirjoitin elämäntavoistani, tein sen valaistuneena ja valmiina valistamaan kaikkia muita itseinhossa pyöriskeleviä läskejä. Crossfit-tulokset nousivat, osallistuin juoksukilpailuihin, paleo-ruokavalio ns. toimi ja elämä tuntui olevan energiaa ja maha raakaruokaa täynnä.

Näin jälkiviisaana - ystävän lapsen ristiäisten väliinjättäminen treenin takia tai satojen eurojen superfoodit kertaostoksena eivät olleet järkeviä askeleita matkalla tasapainoon - varsinkaan, kun samat jauheet ja marjat nököttävät edelleen kaapissa käyttämättöminä.

Ortoreksia? Check.

Syömishäiriö muodossa kuin muodossa ei ole vain elämisen kannalta välttämättömään toimintaan liittyvä ongelma, joka pitää ratkaista. Se on oire, joka uusiutuu ja tarjoaa hoitamattomana suoran menolipun jojoilun ääripäihin.

Kamppailin syömishäiriöideni kanssa viisitoista vuotta yksin ennen avun hakemista. Kun on koko elämänsä huomaamattaan opetellut häpeämään syömistä ja kokenut välillä laihduttamisen ja hoikan olemuksen aiheuttamat yhteiskunnan hurraahuudot, sortuu vahvempikin henkilö epäilemään maalaisjärkeään ja itsetuntoaan lihoessaan uudestaan.

Nyt tahdon ottaa hallinnan takaisin ja selvittää, kuinka moni muu on kyllästynyt maailmaan, jossa ruumiinrakenne määrittää, kuka saa enemmän palkkaa, onnistuja on aina inhat ihransa karistanut tyyppi ja läski on synonyymi epäonnistumisen vakiolle. Tiedän etten ole ainoa!

Olen kokeillut häiriöpäissäni (kirurgisia toimenpiteitä lukuunottamatta) kaikki laihdutusmenetelmät, joita Internet osaa tarjota, vain maatakseni juuri nyt ylipainoisena sohvalla. Ainoa vuosien varrella muuttunut asia on ajatusmaailmani ja se, että uskallan nyt haastaa kaikki muiden asettamat rajat ja kokeilla, mitä tapahtuu kun puran ruokasuhteeni alkutekijöihinsä ja kasaan sen takaisin pala kerrallaan. Mun isoin unelma on se, että joskus en enää ajattele syömistä viiden minuutin välein.

Saisin niin paljon enemmän aikaan.

Miten tämä sitten liittyy läskimyyttien murtamiseen? Tämän projektin aktiivisempi tekijä Jenny tuntuu olevan aikavääristymä itsestäni, aina yhtenevistä liikuntavammoista jääkaapin hillohyllyn sisältöön. Meidän kollektiivinen turhautumisemme maailman nykytilaan purkautuu seuraavien seitsemän kuukauden aikana, kun tahdomme Jennyn kanssa todistaa, että fyysistä kokoa tärkeämpää on se, kuinka paljon välität itsestäsi.

Ennen kuin ajattelenkaan säännöllisen salitreenin aloittamista tai herkkulakkoja, mun täytyy etsiä tasapaino ja syyt näiden vuosia jatkuneiden ongelmien takana, ja miettiä haluanko mä edes muuttua? Kenen mielipide mun olemuksesta mulle on tärkeämpää - kolmentoista anonyymin nettikeskustelijan, vai mun itseni?

Täytyy etsiä syyt näiden ongelmien takana ja miettiä, haluanko mä edes muuttua?

Mä olen pohtinut suurempia kaavoja oman käytökseni taustalla nyt pari vuotta ja aion tässä blogissa valottaa keinoja oman toimintani hyväksymiseen ja hallintaan. Täällä ei etsitä täydellisyyttä vaan sitä pistettä, missä voi tanssia kotona alasti. Täällä ollaan vähän rikki ja levällään, mutta tehdään se yhdessä - kuten tyyliin kuuluu.

Jos sä olet joskus syönyt viimeistä kertaa hampurilaisateriaa sundae-jäätelöllä ennen uutta ruokavaliota, ostanut kaksi kappaletta kaikkia herkkuja ettet jäisi kassajonossa kiinni yksin mässäilystä, palannut salaa keittiöön dippaamaan leipäpalaa kastikkeeseen tai ostanut tankotanssitangon tyyppisen urheiluvälineen ja unohtanut sen kanssa treenaamisen kahta viikkoa myöhemmin, tervetuloa mun maailmaan. Aloita voimavaratestillä ja liity Facebook-ryhmään!

P.s. Vaa’alla en ole käynyt pariin vuoteen, kun se kuitenkin jotakin kiinnostaa.

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.