Hyppää pääsisältöön

Pönttöpesintä: Palokärki, luonnon oma pöntöttäjä

Palokärki.
Palokärjistä noin puolet pesivät edellisvuotisissa koloissa. Palokärki. Kuva: Yle, Juha Laaksonen Palokärki,miljoona linnunpönttöä

Hieman hoippuvasti etenevän tumman suuren tikan tuntee jo kaukaa lepattavan lentotyylin perusteella. Metsiemme suurin tikka, palokärki, ylittää kuikuttaen hakkuuaukean. Se laskeutuu suuren kelon kylkeen ja rummuttaa pitkän, kumean sarjan.

Palokärki on suurten kolojen ykkösarkkitehti: kiistaton päällikkö, työläinen, toimitusjohtaja ja sisustaja. Sen urakkaa kolojen tekijänä ei voi kuin ihailla. Jos telkät, uivelot, uuttukyyhkyt, naakat ja helmipöllöt saisivat äänestää, mikä on Suomen metsien tärkein eläin, palokärki voittaisi. Ja ihan kirkkaasti. Edellä mainitut lajit ovat aikoinaan olleet pitkälti riippuvaisia tumman tikan rakennustöistä.

Nykyään pöntötys on auttanut talousmetsissä kololintujen asuntopulaa ja pohjoisessa esimerkiksi uiveloita, mutta palokärki on edelleen avainlaji monille kololinnuille. Luonnonkolo on aina luonnonkolo. Voimme vain arvailla kuinka monta lintuparia vuosittain pesii palokärkien kaivamissa koloissa.

Sopivia lahopuita vähän

Palokärjen taktiikka simppeli, mutta haastava. Tikkapari hakkaa itselleen pesäkolon ja jättää sen sitten myöhemmin muiden lintujen käyttöön. Palokärjet eivät ole yhtä anteliaita kuin käpytikat, jotka hakkaavat uuden kolon joka kevät. Palokärjistä noin puolet pesivät edellisvuotisissa koloissa. Koloja kuitenkin syntyy tasaiseen tahtiin ja kun palokärkikannat ovat viime vuosikymmenininä nousseet, niin kolontekijöitä on.

Palokärjen kolo.
Arkkitehdin työnjälkeä. Palokärjen kolo. Kuva: Yle, Juha Laaksonen Palokärki,miljoona linnunpönttöä,kolopesijät
Palokärjen kolo.
Puun on oltava riittävän suuri. Palokärjen kolo. Kuva: Yle, Juha Laaksonen Palokärki,miljoona linnunpönttöä

Ongelma on se, löytyykö tarpeeksi suuria puita, mihin koloja kaivella. Jos aloittaa kaivamisen läpimitaltaan liian pieneen puuhun, lopputulos saattaa olla se, että seinät muotoutuvat ohuiksi, ja myrsky katkaisee puun pesän kohdalta. Tällaisia on tullut nähtyä aina silloin tällöin.

Viikosta kuukauteen

Luulisi, että tikat valitsevat puun aina pehmeän puuaineksen perusteella, mutta lintumaailman säännöt ovat erilaiset kuin ihmisten ajatukset. Vaikka pehmeään haapaan olisi mukavampi takoa, palokärjet tekevät silti pesänsä usein myös hyväkuntoisiin, kovannäköisiin mäntyihin. Ahkerimmat ovat pariskunnat ovat kovertaneet kolojaan jopa paksuihin puupylväisiin. Luulisi että siinä on jo pohdittu pariskunnan kesken, onko paikka hyvin valittu vai ei.

Ahkera ja kokenut pariskunta hakkaa haapaan pesän jopa runsaassa viikossa.

Pesäpuun ja sen kovuuden perusteella myös pesänteon kesto vaihtelee. Ahkera ja kokenut pariskunta hakkaa haapaan pesän jopa runsaassa viikossa, kokemattomat linnut voivat ahertaa kuukauden.

Kunnon pesäkolo vaatii siis isokokoisen puun. Kolon suuaukko ei välttämättä ole halkaisijaltaan kuin kymmenkunta senttimetriä, mutta sisätilojen halkaisija on runsaat parikymmentä senttimetriä. Kolo voi olla kuutisenkymmentä senttimetriä syvä, joten puuhaa riittää.

Palokärki
Palokärki hanskaa tasa-arvon. Palokärki Kuva: Yle, Juha Laaksonen Palokärki,miljoona linnunpönttöä

Sekä koiras että naaras hautovat

Naaras munii yhden munan vuorokaudessa, keskimäärin yhteensä kolmesta kuuteen munaa, joskus enemmänkin. Munat ovat kooltaan runsaat kolme senttimetriä pitkiä ja pitkulaisen soikeita ja valkeita. Kumpikin emo hautoo.

Kun pesä tehdään yhdessä, haudotaan ja ruokitaan poikasetkin yhteisvoimin, voi sanoa, että tikoilla on tasa-arvon asetukset kohdallaan. Tosin yövuorot on jaettu siten, että koiras nukkuu pienten poikasten kanssa pesässä. Sen kieltämättä haluaisin nähdä, varsinkin kun poikaset ovat pieniä ja vaaleanpunaisia, höyhenettömiä ja tuovat mieleen liskojen poikaset.

  • Kuka pöntössäni asuu?: Uuttukyyhky

    Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

    Kesykyyhkyn kokoinen uuttukyyhky on sinertäväharmaa. Rinta on viininpunertava, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

  • Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Käki

    Kukkuva soidinääni ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

    Käki on naakan kokoinen mutta paljon hoikempi, haukkamaisen pitkäpyrstöinen mutta lyhytjalkainen. Selkä on siniharmaa (naaraalla joskus punaruskea), vatsa tummaraitaisen valkoinen. Piilottelevan ja varovaisen käen huomaa helpoiten koiraan kukkuvasta soidinäänestä ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

  • Äänestä parhaat nimet viirupöllökaksosille!

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä sunnuntaina 21.5.

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5. Pöllönpoikasille tuli yli 500 nimipariehdotusta, joiden joukosta raati valitsi viisi suosikkiaan. Nyt te pääsette äänestämään lopullisesta valinnasta!

Uusimmat sisällöt - Miljoona linnunpönttöä