Hyppää pääsisältöön

Hiljainen viikko?

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Toisilla on hieno kaksiosainen nimi ja vielä aksentti een päällä. Kajolla on vain Kajo. Feh! Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Hiljainen viikko?

Tuota niin.

Viisaammat kuin minä tietävät, että Hiljaisen viikon tikkutiistai oli (on?) päivä, jolloin vuoltiin sytykkeitä. Semmoisissa sytykkeissä uskottiin olevan onnea kylkiäisenä. (Jos niistä kuulette, niin eikun kertomaan. Olen tosi surkea sytyttäjä. Vaikka ei edes sataisi.)

Seuraava päivä oli kellokeskiviikko, jolloin kellot laitettiin karjan kaulaan.

Englannin sana ”kello”, clock, ruotsin klocka jne. urjennevat vanhoista käsikelloista, jotka olivat neliskanttisia, varrellisia metallilootia joiden kieli sanoi pikemminkin klok kuin dinggg.

Mummolassani oli vanha lehmänkello joka sanoi kläk. Sielläpäin asui myös mies joka sanoi duodaduoda. Se kuulosti kivalta. Jos niitä olisi vuorotellut, niin olisi tullut

Kläk.
Duodaduoda.
Kläk.
Duodaduoda.
Kläk.
Duodaduoda.

(Jne.)

Clock on tullut englanninkieleen myöhään, ilmeisesti vasta kun alkoi olla kelloja jotka lyövät (striking clocks). Käsi- ja kirkonkellon nimenä oli englannissa käytössä ”bell”.

Englanniksi kellokeskiviikon nimi on dramaattisesti Spy Wednesday – Vakoojan keskiviikko, koska perinteisesti arveltiin juuri sinä päivänä Juudaan vehkeilleen Jeesusta vastaan.

Sitten pikku muisteloon.

En puhu teologisessa, vaan psykologisessa mielessä, kun kerron, että lapsena ja nuorra oli pääsiäisviiko minusta monesti jotenkin raskas, sen ”hiljaisuus” painostavahko.

Lasta toki kiinnostavat erilaiset tapahtumat ja perinteet, mutta lapsi – ainakaan minä – ei kovin helposti voi olla ”harras” viikon ajan, ”kalenteriperusteisesti”, olipa uskovainen tai ei. Ei minulta sitä vaadittukaan, mutta jotenkin se aika oli ”liian hiljaista” silti, minulle.

Lisäksi ainakin minä lapsena ja nuorena koin pääsiäisajan raamatulliset tapahtumakuvaukset ahdistaviksi. Ja koen vieläkin.

Televisiossa oli lasna ollessain K-18 rajoituksia ja muita merkintojä ja varoituksia, mutta ne eivät koskeneet pääsiäisen tapahtumista lapsille yksityiskohtaisen makaaberisti kertomista.

Jos suoraan sanon, niin vielä nykyäänkin on pakko suositella peruskoulunopettajille jäitä hattuun pääsiäisasioiden kanssa. Elokuva Jeesuksen kärsimyksestä on monille lapsille ookoo, toiset muistavat sen pakkokatsomisen vuosikymmenenkin jälkeen kouluajan kammottavimpana tapahtumana, joka palaa mieleen ahdistavana yhä uudelleen.

(Makaaberi, Wikisanakirjasta: Sanalla makaaberi viitataan taiteelliseen tai kirjalliseen tyylikeinoon. Makaaberi taide tai kaunokirjallisuus on tunnelmaltaan tahallisen uhkaavaa ja häiritsevää. Siitä välittyy synkkä, luotaantyöntävä, epämiellyttävä ja jopa pelottava vaikutelma. Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon ja rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat. Nykyään niin kutsuttu goottialakulttuuri hyödyntää voimakkaasti makaaberia kuvastoa.)

[ Väliasia tähän, sori! Siis niinku. Jotkut ovat tuumanneet, että käytän toisinaan ns. sivistyssanoja, jotka eivät välttämättä ole tuttuja kaikille. Tai ovat puolituttuja, niin että ymmärtää suunnilleen fiiliksen, mutta ei tarkasti. Siksi koetan mahdollisuuksien mukaan avata niitä tästä edespäin, ellei se asiaa ihan seinään tökkää.

Miksi sitten käytän ulkomaankielispohjaisia sanoja? Olen kiinnostunut kielestä, mistä hyvänsä kielestä. Ja jotkut sanat kuulostavat kivoilta. Ikään kuin kihnuttavat paikkansa kahden viereisen sanan väliin ihan omin päin.

Sitten on sanoja, jotka vain tökkää sinne, ajattelematta.

Vaikkapa sanan infrastruktuuri, joka wikisanakirjassa käännetään pitkästi: ”Yhteiskunnan perusrakenne, erityisesti tekninen perusrakenne. Viemärit, vesijohdot ja maantiet ovat infrastruktuuria.”

Miksei infrastruktuuria sitten simppelisti käännetä suoraan latinasta infra (suomeksi mm. alla) ja edelleen latinasta struō (mm. liittää yhteen, järjestää), termillä yhteiskunnan perusrakenne?

Kai siksi kun yhteiskunnan perusrakenteeksi voisi kuvitella perheen tai kylän, tai yhteisen kulttuurin, tai demokratian tai kunnan tai heimon tai postinumeroalueen tai paliskunnan…?

Hankalaa on se. Siitä infrastruktuuriongelmat. Loppuu tähän väliasia. Kiitos! ]

Sen vuoksi koen itseni pääsiäisen aikaan aina vähän jotenkin epäkeskoksi, tai semmoiseksi niin kuin olisi koko ajan henkisesti pikku kivi kengässä. Ja kuten sanottu, tämä ei ole uskonnollisista lähtökohdista tai tavoitteista kumpuavaa ajattelua, vaan sellaista psykologialla puoskarointia omin päin. (Psykologialle on vanha hauska suomennosnimi sielutiede. Voi nähjä kun en älynnyt sitä käyttää. Tyhmä tyhmä tyhmä!) Takoo sormet harallaan, kämmen jäykkänä kämmenpohjalla ohtaan 3 x.)

Tämän ajan hiljaisella viikolla kun voi olla vaikka minkälaisia tapahtumia, pommiattentaatteja myöten, niin oma turvallisuus on ainakin välähdysmäisesti mielessä.

Mitä tässä nyt tuumailen, ei ole mitenkään tarkoitettu vähättelemään niiden tapahtumien tuomaa henkistä tuskaa, joita Belgian pääkaupungissa on koettu.

Jos minun pitäisi tässä äkkipäätä kehittää mattijamaijameikäläisen henkilökohtaisen turvallisuuden 13-kohtainen riskien analyysi ja ja varustautuminen niihin niin se voisi kuulua näin.

0. Ennen kuin murehdit avaruusromun putoamista päähäsi, terroristien hyökkäystä Pieksämäelle tai joutumista kaapatuksi ufoalukseen drinkkilasien tiskaajaksi, mieti näitä:

1. Käytä heijastinta. Ei ole liiallista käyttää heijastinta kummassakin hihassa ja takin helmassa takana. Etenkin jos kaahailee valottomalla pyörällä tai loikkii kaupungilla katujen yli mistä sattuu, on täysin näkymätön autoilijalle tietyssä valaistuksessa. Maaseudulla järkevä minimi on heijastinliivi, olen autoilijana huomannut. Eikä sitten heijastinta pelkästään koiralle!

2. Pidä palovaroittimen patteri kunnossa.

3. Hanki ensiapupakkaus kotiin ja palopeite keittiöön ja tiedä missä ne ovat ja miten niitä käytetään. Muista hätänumero, 112.

4. Kengän päälle vedettävät jääjarrut säästävät etenkin lonkkaluun kaulan murtumalta, joka on riski muillekin kuin vanhuksille. Samoin säilyy pääkin paremmin ehjänä.

5. Älä tee systeemejä joissa on jatkojohtoa jatkojohdon perässä, äläkä jätä latureita ja elektroniikkaa päälle. Ditto pesukoneiden kanssa.

6. Parin baari-illan tai pizzaravintolassa käynnin hinnalla saat ”ison” kuuden litran jauhesammuttimen. Opettele käyttämään sitä ja tajua että se tyhjenee kolme kertaa nopeammin kuin tavallinen ihminen osaa ”lennosta” pidättää hengistystään. Pelkät 15-20 sekuntia vain, ja kuusikiloinen sammutin on tyhjä. Pyydä että työpaikallasi tai oppilaitoksessasi tai kansalaisopistossa järjestetään sammutinharjoituspäivä. Se on kivaa! Käsittääkseni palolaitos täyttää sammuttimesi jos olet joutunut käyttämään sen tyhjäksi. Ei siis kannata nuukailla kun Mairen Datsun alkaa savuta, ja konepellin maali kuplia, vaikka Maire ei olekaan lempisukulaisesi.

7. Jos tupakoit sängyssä, lopeta se. Riski on kertakaikkiaan liian iso. Yksi nukahdus ja…

8. Jos olet hotellissa, uudessa kurssikeskuksessa tms, opettele ja käy fyysisesti läpi varauloskäynnit ja paina ne mieleesi.

Paloammattilaisen mukaan savuisassa rakennuksessa liikkuminen on kuin mustepullossa kulkemista. Lisää siihen hämminki ja happivaje – haluat osata hätäpoistomusreitin hyvin.

Jos tunnet itsesi naurettavaksi vaeltaessasi hätäpoistumiestietä läpi, muistele sitä, että tämä on ensimmäinen asia, jonka huippuluokan turvamiehet tekevät asiakkaansa ja itsensä vuoksi.

9. Kun ajat Suomessa pitkää matkaa, pidä aina sen verran vaatteita autossa, että selviät yön rikkimenneessä kylmässä autossa, kun ulkona on -20 ja viima lisää toisen mokoman. Pikkutakkisillaan tai pikkumustassa sukkahoususillaan & korkkareissa ei ole hypotermia kaukana kovin kauan, eikä ole myöskään hääviä lapioda kengällään lunta ojanpenkkaan ajetun audon alta, että saisi sen jotenkin tielle, kun on ”mahastaan kiinni ” ja pyörii pyörät tyhjää, eikä ole lumilapioa audossa kun ”kohtahan on jo kumminkin kesä”.

10. Etenkin ulkomailla, mutta Suomessakin, kulkiessasi ilta-aikaan kaupungilla älä tuijota kännykkääsi tai kengänkärkiäsi. Kulje pää pystyssä, havainnoi ympäristöä, ennakoi ”pimeät porttikongit” ja jengit, niin et yhtäkkiä törmää porukkaan johon et tahdo törmätä, eikä ammattivaras ota laukkuasi kohteeksi koska olet selvästikin valpas ja vaikutat tyypiltä, jolla voi olla turvasuihkehälytin taskussa.

11. Jos jossain on onnettomuus tai hässäkkä, niin kävele pois päin – koto-Suomessa annat sillä tilaa ja rauhaa viranomaisille toimia, ja ulkomailla et joudu ammutuksi pankkiryöstössä jota kipitit töllöttämään uteliaisuudesta. Ellei paikalla ole hälytysajoneuvoja jo, pirautat toki hätänumeroon varmistaaksesi onko apua jo soitettu - yllättävän usein ei vielä ole!

12. Opettele ensiapua, ja tunnistamaan liian matalan ja liian korkean verensokerin ja aivoverenvuodon tunnusmerkit. Voit olla avuksi toiselle tai itselle. Vielä muista, että kadulle tuupertunut ihminen voi olla juopumuksen lisäksi sairas. Umpikänni ei tee immuuniksi sairauksille eikä onnettomuuksille, vaikka joku sitä joka päivä kokeilee…

13. Aina määräajoin silitä koiraa tai kissaa, ja tule silitetyksi itsekin. Elukoiden silittämisestä ihminen rentoutuu. Samoin ihmisten. Pidä hyvä mieli ja nauti elämästä. Ja vaikka olisit minkä ikäinen, tai et, niin askartele. Mitä älyttömämpiä askarteita väsäät, sem parempi mieli. Minulla ainakin.

Ei ole tarvikkeita? Kun aiot tehdä jotain ”perunaruokaa” askartele keittämättömistä, kuorituista perunoista ukkoja, naamoja, jne. Net voipi voi sitten muusata tai syödä keitettynä, möhjättynä tai ehjinä.

Hyvää hiljaista viikkoa, miten sitä vietätkin, tahi et! (Esim. ne jotka ei ole vielä syntyneet, eivät vietä sitä itse, vaan tavallaan viettyminen on äidin toimesta tapahtuvaa.)

Ja valoisaa kevättä, kerta minusta kevät on ollut jo pitkään. Sanoipa meteroloro ...säätiedetär televisiossa mitä hyvänsä vuodenajista.

Toivoo!

mk, Yksi monten puolesta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

    Tähän sai kirjoittaa vain 60 merkkiä. Epistä! 60 on liian vä

    Monesti ilahdun pienestä minä. Esim. sähkömiehen jäljiltä kun on jäänyt millin pituisia eri värisiä johdonkatkileita, niin minusta ovat ne niin kauneita ja ilahduttavia, että voisin sirotella ne kaura-spelttipuuron päälle ja syödä huomenpuuroni seassa..

  • Testaa itsesi, oletko liian normaali!

    Täytyy tunnustaa joskus nettitestautuneeni.

    Uskon, että jotakuinkin terve ihminen tietää riittävän tarkkaan, millainen on, ja ei ole. Lisäksi ystävät ja viholliset auttavat ihmistä näkemään oman kuvansa paremmin. Minkä tautta sitä sitten pitää tukea kapitalistin klikkausrahastoa klikkaamalla jotain testiä netissä?

  • Kaksi, mistä sietäisi

    Nuhtelun ansaitsijia (2 kpl.)

    Ainkin ennen vanhaan yksi ”poliisin langettamista” rangaistuksista oli nuhteleminen. Siis että polisii nuhteli sitä, kerta oli töppöillyt hän. Että mitä vasten nuin teit, ja että yada yada yada. Ja toinen siinä kuuntelee kaula punoittaen, ja häpeää, ja parantaa tapansa!

  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..

  • WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

    Kylppärinpesun sukupuolimetafysiikkaa on tämä.

    "...Olin varautunut kunnon litkuilla, joiden tuoteselosteessa oli kannustava määrä varoitusmerkkejä; pääkalloja, kaasunaamareita, ylösalaisin olevia ristejä ja muita graafisia pelotteita..."

  • Havaittuja ja kuultuja eroja naisten ja miesten välillä

    Naiset eroavat miehistä, mutta ei aina päinvastoin.

    "Laiskana päivänä miehestä on kiva jos kaupassa nainen (tyttöystävä, vaimo) ottaa ostoskärryt ja työntää niitä, mutta uros-tomerana päivänä miehestä tuntuu, että nainen otti miehuuden pois samalla kun otti kärrien hallinnan. Kärrejä työntävien miesten rinnalla hän tuntee itsensä koiraksi..."