Hyppää pääsisältöön

Intomielinen nuori ohjaaja Laura Åkerlund matkaa töihin Baijerin valtionoopperaan ja kertoo Euroopan kuumat oopperavinkit

Oopperaohjaaja Laura Åkerlund.
Oopperaohjaaja Laura Åkerlund. Oopperaohjaaja Laura Åkerlund. Kuva: Yle/Laila Kangas laura åkerlund

Laura Åkerlund on 29-vuotias hurmioituneen innokas nuori oopperaohjaaja, joka suuntaa maaliskuun lopulla töihin Baijerin Valtionoopperaan Müncheniin. Laura on mukana kahden produktion, Wagnerin Mestarilaulajien ja Halévyn Juutalaisnaisen ohjaustiimeissä. Nämä molemmat oopperat voi katsoa suorana ja ilmaiseksi Staatsoper.tv:ssä ensi kesänä.

Ohessa Laura listaa omat suosikkinsa Euroopan oopperalavoilta tänä keväänä ja kesänä. Varaa aikaa tämän jutun selailuun, sillä linkkien takaa löydät rutkasti tutkittavaa!

Aluksi on kuitenkin hyvä selvittää, kuka on Laura Åkerlund.

Ensin meille ostettiin halpa sähköpiano

Lauran perheestä löytyy paitsi intohimoista musiikkiharrastusta, myös kädentaitoja. Sekä hänen isoäitinsä että muutamat tätinsä ovat keraamikkoja.

Innostus pianonsoittoon alkoi 6-vuotiaana.
- Vaadin isältä pääsyä pianotunneille. Ensin meille ostettiin halpa sähköpiano. Huomasin ettei sitä voinut soittaa samalla tavalla kuin oikeaa pianoa ja myöhemmin isä antoi periksi ja sain sen oikean pianon.

Aluksi pianotunnit hoituivat yksityisesti ja myöhemmin alkoivat musiikkiopisto-opinnot ja lopulta pianonsoitto ja liedsäestyksen opiskelu Helsingin konservatoriossa.

En viihdy yksin vaan kaipaan ihmisiä ympärilleni.

- Sibelius-lukiossa ajattelin, että minusta tulee pianisti. Mutta hiljalleen tajusin, etten viihdy yksin vaan kaipaan ihmisiä ympärilleni. Silloin piti ryhtyä miettimään uudelleen, että mikä minusta tulee isona.

- Lukion viimeisenä vuonna huomasin Sibelius-Akatemian ilmoituksen oopperaohjauksen koulutuksesta. Hain ja pääsin mukaan ja minut laitettiin heti harjoittelemaan Kansallisoopperaan. Pääsin Erkki Tammelan huomaan seuraamaan oopperan musiikkijärjestäjän hommaa.

Lopullinen niitti oli Punainen viiva vuonna 2007

- Kerran päässäni sitten lopullisesti naksahti, kun naiskuoro lauloi oopperan kulisseissa kohtausta Jevgeni Oneginissa. Ihan lopullinen niitti oli Punainen viiva vuonna 2007.

- Ryhdyin soittamaan eri ohjaajille kysyen saisinko tulla seuraamaan oopperaohjaajan työtä. Ja sain mennä.

- Hieno hetki oli se, kun lopulta Helsingin Juhlaviikoilta soitettiin minulle ja kysyttiin, tulisinko apulaisohjaajaksi Peter Sellarsin produktioon (2012 Itämeri-festivaali; Wagner: Tristan ja Isolde. Ohjaus: Peter Sellars. Kapellimestari: Esa-Pekka Salonen.)

- Haaveenani on päästä taiteelliseksi johtajaksi johonkin oopperataloon niin että voisin tehdä myös omia ohjauksia. Voisin myös opettaa. Euroopassa on paljon mahdollisuuksia, mutten haluaisi jättää Suomea. Olisi kiva jos voisi ohjata oopperoita ympäri kotimaata!

Kevään ja kesän 2016 oopperavinkit à la Laura Åkerlund

- Keskityin valitsemaan vinkkilistalle kiinnostavia ohjaajia, teoksia ja jännittäviä oopperataloja. Tässä listauksessa korostuvat paitsi oma ammattini eli ohjaaminen, myös minun mielestäni visuaalisesti ja dramaturgisesti kiinnostavasti rakennetut kokonaisuudet.

- Asuin Berliinissä lähes viisi vuotta ja se on monella tapaa minulle erittäin läheinen ja rakas, kuin toinen kotini. Siksi aloitan suositukseni Berliinistä.

- Ihan ensin pitää mainita kaikille alle 30-vuotiaille Classiccard. Se on loistava hankinta, jos Berliinin ooppera ja klassinen kiinnostaa. Kortti maksaa 15 euroa, ja sen voi hankkia mm. Dussmann Kultuskaufhausista, jota suosittelen muutekin ehdottomaksi käyntikohteeksi.

- Classiccardilla pääsee lähes kaikkiin ooppera-, baletti- ja muihin klassisen musiikin esityksiin 10 eurolla. Ainoa edellytys iän lisäksi on se, että jaksaa jonottaa: Classiccard-lipunmyynti alkaa tuntia ennen esityksiä ja useimmiten jono alkaa muodostua jo kaksikin tuntia ennen esitystä! Illan esityksen jäljellä olevista lipuista saa valita mieluisensa ja parhaimmillaan paikan saa keskeltä permantoa.

- Tämän kortin turvin kävin 3-4 kertaa viikossa oopperassa, ja olen nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä huippuesityksiä ja ohjauksia.

Berliinin kolme oopperataloa

Staatsoper Berlin

Staatsoper Berliniä johtaa rautaisin ottein Daniel Barenboim, ja heidän tämänhetkisestä ohjelmistostaan suosittelisin erityisesti seuraavia produktioita. Linkkien takaa löydät trailereita katsottavaksi näistä produktioista.

Guy Cassiersin ohjaama Reininkulta Näin tämän ensi-iltakaudella 2012 ja erityisesti projisoinnit ja lavastus iskivät.

Kohtaus Nikolai Rimski-Korsakovin oopperasta Die Zarenbraut. Staatsoper Berlin, Premiere: 3. Oktober 2013.
Nikolai Rimski-Korsakov: Die Zarenbraut. Ensi-ilta 3.10.2013. Kohtaus Nikolai Rimski-Korsakovin oopperasta Die Zarenbraut. Staatsoper Berlin, Premiere: 3. Oktober 2013. Kuva: Monika Rittershaus staatsoper berlin

Dmitri Tcherniakovin ohjaama Die Zarenbraut edustaa juuri nyt trendikästä näkemystä venäläisistä oopperoista: valvontakameroita, videon käyttö visuaalisena ja sisällöllisenä elementtinä, menneen Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän ristiriitoja. Samaa tematiikkaa on nähty mm. Stefan Herheimin Jevgeni Onegin ohjauksessa De Nederlandse Operassa Amsterdamissa vuonna 2011.

Hauskana yksityiskohtana Staatsoper Berlinin ohjelmistosta löytyy vielä myös August Everdingin Taikahuilu-ohjaus vuodelta 1994!

Staatsoper Berlinin ihanan ja monipuolisen Festtagen ohjelma löytyy tästä. Mukana oopperoiden lisäksi on mm. resitaaleja ja orkesterivierailuja.

Deutsche Oper Berlin

Deutsche Oper Berlin edustaa toisenlaista mahtavuutta; montussa soi iso orkesteri ja saliin kantautuu upea soundi, jonka kapellimestari Donald McRunnicles loihtii.

Deutsche Operissa olen kokenut upeimmat Wagner esitykset elämäni aikana. Soundi on hurja. Tämän vuoden huhtikuussa talossa on ”Richard Strauss Wochen” eli Richard Strauss viikot. Mukana mm.
Die Liebe der Danae
Die ägyptische Helena
Salome
Elektra

Kohtaus Richard Wagnerin oopperasta Tristan ja Isolde. Deutsche Oper Berlin, Premiere 13.3.2011, ohjaus Graham Vick.
Richard Wagner: Tristan ja Isolde. Deutsche Oper Berlin, ensi-ilta 13.3.2011. Ohjaus Graham Vick. Kohtaus Richard Wagnerin oopperasta Tristan ja Isolde. Deutsche Oper Berlin, Premiere 13.3.2011, ohjaus Graham Vick. Kuva: Matthias Horn Deutsche Oper Berlin
Matti Salminen jättää Deutsche Operin ja berliiniläisen yleisönsä kuningas Marken roolissa.

Deutsche Oper Berlinissä on tänä keväänä yksi minun suosikkiteoksiani ja suosikkiohjauksiani, nimittäin Graham Vickin Tristan ja Isolde. Kesäkuun 18. tämä produktio näyttäisi tekevän viimeisen shownsa, ja sen myötä Matti Salminen jättää Deutsche Operin ja berliiniläisen yleisönsä kuningas Marken roolissa.

Komische Oper Berlin

Suuri rakkauteni on Komische Oper Berlin, intendentti Barry Koskyn kaudella uudelleensyntynyt oopperatalo, jonka suuri ja mahtava Walter Felsenstein perusti sotien jälkeen 1940-luvulla Berliinin Krolloperan hengen pohjalle. Komischessa on kova ensemble: olihan Felsenstein realistisen musiikkiteatterin isä, joka vaati, että perusohjelmistoakin, repertuaaria, esitetään kuin kyseessä olisi teoksen kanta-esitysilta. Se on myös yksi tärkeä oma ohjenuorani ohjausta tehdessä.

Se tarkoittaa myös täysin ohjauksellisesti floppaavia produktioita.

Talossa näkeekin kokeellisempaa musiikkiteatteria kuin Berliinin muissa oopperataloissa eli Staatsoperissa tai Deutsche Oper Berlinissä. Se tarkoittaa myös täysin ohjauksellisesti floppaavia produktioita yhtä lailla kuin suuria keksintöjä ja uusia näyttämöllisiä oivalluksia.

Tämän kevään kiinnostavimpia ensi-iltoja ovat Der Vampyr ja kesäkuussa tulossa oleva Die Aschenputtel, jota ei Suomessa juuri voi nähdä.

Herbert Fritschin ohjaama Don Giovanni tulee uudestaan. Fritschin ohjaukset Volksbühnellä ovat olleet aivan uskomattomia! Suosittelen lämpimästi.

Barry Koskyn ohjaama Castor et Pollux tulee myös uudelleen.

Bayerische Staatsoper – the big, bold and beautiful

Kun siirrytään pois Berliinistä niin Bayerische Staatsoper, Baijerin valtionooppera on Baijerin jätti, jossa oopperaproduktiot ovat suuria, kauniita ja loistavia musiikillisia kokonaisuuksia. Loistava kädenojennus yleisölle myös Saksan rajojen ulkopuolella on talon oma suoratoistokanava Staatsoper.tv, joka toimii samaan tyyliin kuin Opera Platform, sillä erotuksella, että tällä nettisivulla näytetään vain suoria lähetyksiä ja ne eivät jää pitkäksi aikaa katsottavaksi.

Loistava kädenojennus yleisölle myös Saksan rajojen ulkopuolella on Valtionoopperan oma suoratoistokanava Staatsoper.tv.

Suosittelen erityisesti varsin hienolta näyttävää ja upealta kuulostavaa, juuri nyt Staatsoper.tv:ssä näytettävää Un Ballo in Mascheraa, jossa ovat mukana Anja Harteros ja Piotr Beczala. Teos näytettiin suorana 18. maaliskuuta. Tässä on lisää tietoa produktiosta.

Olen tänä keväänä mukana ”Nürnbergin mestarilaulajat” ja ”Juutalaisnainen” -teosten ohjaustiimeissä, joista molemmat esitetään kevään aikana staatsoper.tv ssä. Täältä löytyy lisätietoa näistä oopperoista: La Juive & Die Meistersinger von Nürnberg

Oper Stuttgart

Olin viime syksyn töissä Oper Stuttgartissa, ja talo teki minuun suuren vaikutuksen. Suosittelen erittäin mielelläni Stefan Herheimin, yhtä lempiohjaajistani, ohjaamaa Der Rosenkavalieria.

Stuttgartissa käydään keskustelua oopperan yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen eri ulottuvuuksista.

Stuttgartissa järjestetään Werkraum Oper -kokonaisuutta eli siellä käydään keskustelua oopperan yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen eri ulottuvuuksista. Juuri tämän kaltaista kaipaisin Suomeenkin. Kiinnostuneita lukijoita muistutan vielä varmuuden vuoksi, että Oper Stuttgartissa Werkraum Oper järjestetään saksaksi.

De Nederlandse Opera

Amsterdamissa sijaitseva Hollannin Kansallisooppera on talo, jossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Nyt keväällä talo vietää 50-vuotisjuhlaansa ja sen kunniaksi on järjestetty upouusi kiinnostava Opera Forward Festival 15.-25. maaliskuuta.

Talossa pyörii myös ihailemani ohjaajan Stefan Herheimin Patarouva.

Kun puhutaan oopperaohjaamisesta, Suomessa minulta kysytään usein, että eikö kyseessä ole erityisen miesvaltainen ala. Asiahan ei ole näin. Muiden muassa Andrea Breth, Katie Mitchell, Andrea Moses ja Tatjana Gürbaca tekevät komeaa uraa Euroopassa. Manon Lescautin Amsterdamiin ohjaa Andrea Breth, monesti palkittu saksalainen ohjaaja.

Tässä on vielä muutamia poimintojani:

Jefta marraskuussa 2016
Suomalaisbasso Mika Kares Il Commendatorena Don Giovannissa.
David Böschin Figaro-ohjaus, menen hänen tiimiinsä Baijerin valtionoopperaan.
Pierre Audin Parsifal. Hän on oopperaohjaajaguru.

Oopperaa netissä ja elokuvateattereissa

Minulle on äärettömän tärkeää murtaa oopperan kalleuden ja tavoittamattomuuden leimaa, ja sen vuoksi olen todella innoissani jo mainituista Opera Platformista ja Baijerin oopperan Staatsoper.tv:stä, jotka ovat ilmaiseksi katsottavissa ympäri maailman. Ja hyvä on muistaa että myös New Yorkin Metropolitan lähettää muutaman kympin lipun hintaan oopperoitaan Finnkinon elokuvateattereissa.

Minulle on äärettömän tärkeää murtaa oopperan kalleuden ja tavoittamattomuuden leimaa.

Laura Åkerlund on toinen Suomen Wagner-seuran stipendiaateista 2016. Hän piipahti Kantapöydän vieraana yhdessä Wagner-seuran varapuheenjohtajan, oopperalaulaja Jenni Lättilän kanssa Musiikkitalon kahvilassa 2.3.2016.

  • Viimeinen akateemikko Joonas Kokkonen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 13. marraskuuta.

    Säveltäjä Joonas Kokkonen oli vimeinen musiikin edustaja Suomen Akatemiassa. Suuri yleisö muistaa hänet Viimeiset kiusaukset -oopperasta. Kokkonen oli vallankäyttäjä, joka omien laskujensa mukaan vaikutti samaan aikaan 40 eri instituution johtokunnassa.

  • Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Yhdysvaltalaisen Julia Wolfen (s. 1958) viime vuonna valmistunut oratorio Fire in my mouth on kirjoitettu naiskuorolle, tyttökuorolle ja orkesterille. Noin tunnin kestoinen teos sai ensi ensiesityksensä tänä keväänä ja kuullaan onneksi tuoreeltaan myös äänitteellä. Teoksen järkyttävänä lähtökohtana on vuonna 1911 syttynyt tehdaspalo New Yorkissa.

  • Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Viulisti Dawn Wohn ja pianisti Esther Park esittelevät debyyttijukaisullaan peräti yhdeksän tekijän (Lili Boulanger (1893-1918), Vítězslava Kaprálová (1915–1940), Amy Beach (1867–1944), Florence Price (1887–1953), Vivian Fine (1913–2000), Chihchun Chi-sun Lee (s.

  • Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinetisti David Shifrin kolkuttelee seitsemääkymmentä, mutta vielä vaan soitto käy. Konkarin uudelle julkaisulle on valikoitunut rytmimusiikista ja etenkin jazzista ammentava kokonaisuus. Kolme klarinetille ja jousikvartetille kirjoitettua teosta edustavat pääosin aikamme soivuuksia, mutta mukaan on mahtunut sähäkkä Edward Kennedy "Duke" Ellington -sovituskin.