Hyppää pääsisältöön

On rankkaa olla rasisti!

Rasisti elää periaatteista, muttei kuole kompromisseista.

YleX Etusivun Miko Vainio.

Kun tv:stä rasistin silmille pomppaa tummaihoinen kalastajanainen, Leijona-korun ketju tuntuu kiristyvän kaulan ympärillä. Pää täyttyy raivosta, koska rasistin keskusyksikkö ei kykene prosessoimaan näkemäänsä. Asuuko Suomessa sujuvasti kieltä puhuva tummaihoinen nainen, joka kalastaa ja syö ketsuppia? Siis sitä samaa punaista rivikansan kaviaaria, jolla rasistikin on eineslaatikkonsa jo vuosikymmeniä vuorannut?

Tässä kohtaa rasistille iskee välitön boikotin tarve. Hän tietää, että kapitalismin pelikentällä operoiva, voiton maksimointiin tähyävä firma kaipaa hänen rahojaan. Talouspakotteet ovat aiemminkin ajaneet jopa valtioita polvilleen. Tämä on rasistin Talvisota. 105 kunnian päivää.

Rasisti tunnetaan periaatteistaan. Välillä ne ohjaavat jättämään pienen pojan bussipysäkille, toisinaan taistoon ketsuppifirmaa vastaan. Välillä rasisti kuitenkin kykenee huomaamattaan myös kompromisseihin – erityisesti silloin, kun Huuhkajien, Susijengin tai Leijonien etu sitä vaatii.

Rasisti on joutunut esimerkiksi hyväksymään Leo Komarovin ja Aleksander Barkovin kaltaiset ulkomaalaistaustaiset pelaajat, jotka ovat elintärkeitä palasia, kun Leijonat taistelee jäällä maineesta ja kunniasta.

Barkovin rasisti on hyväksynyt, koska kyseessä on yksi maailman taitavimpia jääkiekkoilijoita. Olisi sääli, jos Sasha kyykistyisi aloitukseen Venäjän paidassa. Rasistikin tajuaa, ettei se ole hyvä juttu Leijonille.

Komarovin tarina taas on malliesimerkki rasistin kyvystä myöhäiskompromisseihin. Kun Komarov aikanaan pelasi järisyttävän kovaa, paikoitellen jopa liian kovaa jääkiekkoa, hänestä käytettiin keskustelupalstoilla todella törkeitä nimityksiä.

Myöhemmin Komarov nousi yhdeksi KHL:n parhaista hyökkääjistä ja sitä kautta NHL:ään, joten oli aika tehdä kompromissi. Leonid Aleksandrovitsista tuli suomalainen jääkiekkoilija, kielitaidoistaan tunnettu kaukalopoliitikko – koko kansan Leksa.

En sääli rasistia, mutta toisinaan ihmettelen, kuinka älyttömän työlään homman hän on itselleen valinnut. Jatkuvaa vihaa muita ihmisiä, järjestöjä, yrityksiä ja poliittisia päättäjiä kohtaan. Lukemattomat tunnit keskustelupalstoilla riehumista ja “oikean” tiedon hakemista netin syövereistä. Lopulta kaikki kuitenkin kulminoituu siihen, ettei rasisti tule koskaan saattamaan edes ketsuppifirmaa polvilleen.

Rasistin elämä ei ole kevyttä puuhastelua. Se on rankkaa kokopäivätyötä, josta palkaksi rasisti saa juuri sen, mitä se ansaitsee. Toisen makuisen ketsupin.