Olli Kangassalo
Yle
Batman ja Superman vastakkain? Voiko olla hölmömpää juonenkäännettä? Kuulostaa pahalta ideapulalta. Kieltämättä, mutta tällaisella on perinteitä. Supermanille on aikaisemminkin yritetty löytää jännittäviä vastustajia yllättävistä suunnista.
Tuplabudjettinen jättimegalomaaninen sarjakuvaelokuva Batman v Superman: Dawn of Justice jatkaa supersankarikierrätystä uudella twistillä, jossa ikoniset hyvissankarit asetetaan konfliktiin. Lyhyesti sanoen sankarit huolestuvat toistensa taipumuksesta käyttää oman käden oikeutta. Batmania vaivaa 20 vuoden lepakkomiesuran jälkeen pessimismi ja keski-iän kriisi.
Tulos on melkoista pateettista ja turruttavaa superlatiivi-inflaatiota. Ja sivuhuomautuksena: Ben Affleck Batmanina on liian nössö. Ohjaaja Zack Snyder on kyennyt parempaan supersankaritulkintaan elokuvassa Watchmen (2009). Mutta olisiko niin, että Alan Mooren albumeihin pohjautuvassa Watchmenissa tarina-aines oli jo lähtökohtaisesti paljon moniulotteisempaa, häiritsevämpää ja yllättävämpää? Batman v Supermanin tarina on Zack Snyderin oman kehittelyn tulos ja triviaalia kliseisten juonipalikoiden uudelleen asettelua.
Jännitys ja dramatiikka vaativat konfliktin, mutta sen kannalta Superman on inflaation huippu. Ajatelkaa nyt, trikooasuinen olento on maailman vahvin, hän lentää valon nopeudella, käy toisessa ulottuvuudessa, hän pystyy kuuntelemaan radiolähetyksiä, hänellä on röntgenkatse ja hän voi polttaa katseellaan vaikka metallia tai kiveä.
Batman on siis tässä kisassa selkeä altavastaaja. Batman on kuitenkin vain ihminen, joka on parantanut taistelukuntoaan treenaamisella ja teknologialla. Edessä on Daavidin ja Goljatin taistelu.
Mutta kuten antiikin Kreikan supersoturilla Akilleella, Supermanilla on vain yksi suuri heikkous, kryptoniittiaine, joka seisauttaa supermiehen veren ja aiheuttaa vakavan heikotustilan. Tähän heikkouteen altavastaaja Batman tietenkin osaa tarttua. Selvästikään Supermanin äly ei ole muiden ominaisuuksien tasolla, koska hän ei osaa ennakoida vastustajiensa ilmeisiä juonia.
Paljastamatta juonen yksityiskohtia voi kuitenkin todeta, että varsin sadistiseksi runnomiseksi parivaljakon taistelu yltyy.
Vastustajana Hämähäkkimies
Supermanilla on ollut uransa aikana muitakin ikonisia vastustajia Batmanin lisäksi. Vuonna 1976 Supermanin ja Batmanin yhtiö DC Comics ja kilpaileva sarjakuvayhtiö Marvel päättivät tehdä yhteistyötä ja yhdistää hetkeksi sarjakuvauniversumit. Supermanin vastustajaksi valikoitui Hämähäkkimies Gerry Convayn kirjoittamassa ja Ross Andrun piirtämässä sarjakuvaseikkailussa Superman vs. the Amazing Spider-Man: The Battle of the Century.
Kuten Batman v Superman –elokuvassa, hyvien supersankarien riita pohjautuu väärinkäsitykselle ja superroisto Lex Luthorin juonelle. Supermanin ylivoimaiset kyvyt tekevät taisteluparista epäsuhtaisen, mutta Hämähäkkimies onnistuu hetkellisesti heikentämään Supermania punaisen auringon säteillä ja pääsee mätkimään Supermania kunnolla!
Muhammad Ali rökittää Supermanin
Superman vs Spiderman –sarjiksesta innostui yllättäen Muhammad Alin manageri Don King, jonka hiukset sojottavat yläilmaan kuin sähköiskun saaneena. King marssi DC Comicsin toimistolle ja ehdotti Alia Supermanin vastustajaksi. Idea tuntuu oudolta, mutta Kingin päämäärä oli lisätä Alin mainetta ja tuoda esiin asiakkaansa kaikenlaisia positiivisia puolia. Siis propagandaa. DC Comicsille tämä tuntui lupaavalta bisnekseltä.
Jälleen Supermanin ylivoimaisuus on haaste dramatiikan kannalta. Hallitseva nyrkkeilyn maailmanmestari olisi hänen rinnallaan iskuvoimiltaan hyttynen.
Kirjoittajat Danny O´Neil ja Neal Adams (myös piirtäjä) ottivat jälleen käyttöön ”omaperäisen” keinon, jolla Supermiehen ylivertaisiin ominaisuuksiin aiheutetaan särö. Punaisen auringon valo toimii kuin kryptoniitti ja näin Ali pystyy taistelemaan kehässä supermiestä vastaan. Hän rökittää Supermiehen harjoituskehässä!
Jälleen Supermanin ylivoimaisuus on haaste dramatiikan kannalta. Hallitseva nyrkkeilyn maailmanmestari olisi hänen rinnallaan iskuvoimiltaan hyttynen.
Lopulta Muhammad Alin ja Supermanin kaksintaistelu on vain esivaihe sille, että avaruuden aggressiivinen superrotu tuo Alin kanssa kehään oman mestarinsa Hun´Yan. Jos Ali häviää, ihmiskunta alistetaan orjuuteen. Superman ja Muhammad Ali tajuavat, että diili ei pidä, vaan Maa valloitettaisiin joka tapauksessa. He kehittävät ovelan juonen, jolla Maan valloitus estetään. Ja Ali voittaa kehässä avaruuden muukalaisnyrkkeilijä Hun´Yan.
Seikkailussa muuten selviää myös Supermiehen voimien rajallisuus ja mittakaava. Hän ei pysty yksin taistelemaan kokonaista avaruuden sotalaivastoa vastaan silkalla voimalla, vaan tarvitsee myös nokkelaa taktista juonikkuutta.
Yhteistyö DC:n ja Alin välillä sujui hyvin, paitsi Alin asianajaja vaati piirtäjiä korjaamaan Alin pohkeet lihaksikkaammiksi.
Haasteena superpahis Hitler
Superman on saanut vuosikymmenten saatossa muitakin tosielämän vastustajia. Supermania käytettiin toisen maailmansodan aikana osana USA:n propagandakoneistoa. Supermanin seikkailut valistivat kansaa paperinkierrätyksen eduista (kierrätyspahvista valmistettiin panoslaatikoita) sekä mustanpörssin vahingollisuudesta.
Jälleen ongelma on Supermanin ylivertaisuus. Superman voisi joka jaksossa voittaa natsit ja japanilaiset helposti ja lopullisesti, mutta jos tilanne rintamalla kuitenkin olisi toinen, sarjakuva pelaisi itsensä ulos.
Siksi Supermanin tekijät Jerry Siegel ja piirtäjä Joe Shuster laittoivat mieluummin Supermanin voittamaan pieniä osavoittoja. Vuonna 1945 oli jo aika irrotella. Eräässä seikkailussa Hitler yrittää pestata Supermania puolelleen. Natsien ylin johto Hitleristä ja Göringistä Göbbelsiin pukeutuu jopa supertrikoihin, mutta jossakin menee raja: Superman ei suostu. Hitler suuttuu niskoittelusta ja räjäyttää valtavan pommin. Tietenkään Superman ei siihen kuole, vaan sinkoutuu kauas Atlantille.
Superman voi siis löytää vastustajia myös tosielämästä. Miksi siis Lex Luthor ei voisi tulevaisuudessa liittoutua vaikka Donald Trumpin kanssa ja Supermies vääntää kättä Putinin kanssa?
Korjaus: Lisätty yksi piirtäjän nimi klo 12:45 24.3.2016.
