Hyppää pääsisältöön

Sota mursi myös naisten mielenrauhan

Naisten piti olla valittamatta sodan jälkeen
Nainen ei saanut murtua sodan jälkeenkään Naisten piti olla valittamatta sodan jälkeen Kuva: SA-Kuva / Yle / Mikko Lehtola kulttuuricocktail

Uusi Sota ja mielenrauha -dokumenttielokuva purkaa sotilaan sankarillisuutta. Sota mursi nuorten miesten mielet. Entä rintamalotat ja miesten töistä selviytyneet emännät? On aika purkaa myös sota-ajan naisiin liittyvää sankarimyyttiä.

Minä olen katsellut tuon S:n touhua nyt kun hän tekee noita töitä, että kyllä hän jaksaa. Aamulla hän nousee viideltä ja illalla kymmeneen hän painelee yhtä menoa. (...) Minä en ole koskaan ollut niin voimakas, että jaksaisin noin paljon. Emäntänä olo on raskasta.― Elnan kirje Veikolle 26.8.1944

Näin kirjoitti pientilan emäntä Elna jatkosodan viimeisinä aikoina. Hän oli juuri joutunut sairaalahoitoon keskenmenon vuoksi ja S, johon hän viittaa on Veikon sisko, joka tuli miehensä kanssa hoitamaan tilaa Elnan toipuessa.
Elna oli niin uupunut, että ei enää jaksanut pitää tilaa. Hän oli koko sodan ajan hoitanut yksin Veikonkin työt. Nyt Veikko suostui Elnan pyyntöihin. Vain kaksi viikkoa ennen jatkosodan loppumista, pariskunta luopui maatilastaan.

Naisihanne sodan aikana
Naisihanne sodan aikana Kuva: SA-Kuva / Yle / Mikko Lehtola perhe

Elna on yksi esimerkki siitä, miten naiset murtuivat sodassa yhtä lailla kuin miehetkin. Naisten sankarillista selviytymiskykyä korostetaan usein, mutta harvemmin puhutaan siitä, miten sota-ajan piina vaikutti naisten mielenterveyteen.

Uusi dokumenttielokuva Sota ja mielenrauha näyttää ansiokkaasti herkästi tuntevat persoonat uniformujen sisällä. Ohjaaja Ari Matikainen käyttää hidastettua arkistokuvaa niin, että katsoja ehtii nähdä nuorten miesten katseet. Kuvat yhdistettynä sotilaiden mielenterveyttä tutkineen Ville Kivimäen tulkintoihin on vaikuttava yhdistelmä. Sankarillisuus ja isänmaallisuus muuttuvat ahdistavaksi pakoksi. Katsoja elää nuorten miesten unelmien mukana ja tajuaa ristiriidan herkkien sielujen ja sodan mielettömyyden välillä.

Mutta mitä herkkäsieluisille naisille sodan aikana kuului? Siihen elokuva ei anna vastausta.

Sota mursi myös naisen mielenterveyttä
Sota mursi myös naisen mielenterveyttä Kuva: SA-Kuva / Yle / Mikko Lehtola lotta

Kun etsin SA-Kuvan ja Ylen kuva-arkistosta hakusanalla “nainen”, löydän kuvia lähinnä Lotista tai evakoista. Kotirintaman arki oli kai liian tavallista kuvattavaksi. Sankarit ja uhrit ovat aina kiinnostavampia.

Kotirintaman naiset elivät kuitenkin valtavassa paineessa. Jos kerta miehet kestivät rintamalla, oli kotonakin kestettävä.

- Ei saanut valittaa, sillä ajateltiin, että jos kotirintama romahtaa, koko puolustus romahtaa. Miehet hätääntyvät naisten puolesta, historiantutkija Jenni Kirves sanoo.

- Naisten tehtävä oli odottaa uskollisesti ja pyytettömästi kotona ja kannustaa ja motivoida miestä palaamaan takaisin rintamalle, historiantutkija Ville Kivimäki kertoo,

”On elämä kyllä rankkaa täällä kotirintamalla, mutta on se varmasti rankempaa rintamalla miehillämme, jotka meitä suojelevat.― Mainosteksti, Kotiliesi 1943

Historiantutkija Kirsi-Maria Hytönen on tutkinut pientilan emännän Elnan kirjeitä ja kotirintaman naisten jaksamista. Elna kuului paikalliseen lottayhdistykseen ja hän yritti kovasti olla isänmaallisen reipas. Jatkosodan ensi viikkoina hän vielä kirjoittaa innoissaan:

Heinää on tehty tänään oikein kovalla voimalla. Minä ajoin, huom! juuri minä (eikös ole suurenmoista!) pellon nurin ja tänään saimme sen seipäälle.― Elnan kirje Veikolle 23.7.1942
Martat opastivat naisia heinäntekoon
Martta näyttää esimerkkiä heinänteossa Martat opastivat naisia heinäntekoon Kuva: SA-Kuva nainen ja sota

Naisten sankarillisuutta rakennettiin. Kotilieden kannet ovat klassinen esimerkki siitä Eloveena -ihanteesta, jota Elnakin yritti täyttää. Lotat ja Martat olivat yhdistyksistä suosituimmat, ja heidän koulutuksissaan naiset oppivat tamppaamaan ja tuulettemaan, tekemään itse saippuat ja olkipatjat ja rappaamaan uunin lohkeamat umpeen. Oli selvittävä ruoanlaitosta, kodin, karjan ja lastenhoidon lisäksi miesten töistä pellolla ja metsässä. Ojankaivuut ja rakennukset oli hoidettava itse. Kaikki hymyillen. Isänmaallisuutta oli pysyä reippaana, lujana ja neuvokkaana. Reippaus oli jopa lottien ohjesäännössä keskeisellä sijalla.

- Lotissa tai Martoissa henkilöityi sota-ajan naisihanne, mutta samaa naisihannetta tarjottiin kaikille naisille, Hytönen sanoo.

Ilmavalvontalotta Ellen Kiuru Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa.
Lotat nostettiin puhtaan Suomen symboliksi Ilmavalvontalotta Ellen Kiuru Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa. Kuva: SA-Kuva sa-kuva

Kovan työmoraalin ihaileminen näkyi myös aikakauden mainoksissa. Ihannenainen oli lihaksikas ja voimakas. Laihuus oli heiveröisyyttä. Kauneus ei enää ollut kovin merkittävää, vaan käytännöllisyys. Naisellinen avuttomuus ja herkkyys vaihtuivat oma-aloitekykyisyyden, neuvokkuuden ja kätevyyden ihannointiin.

Olisin tahtonut, että Sinä tultuasi olisit saanut vain ruveta jatkamaan töitä ja minä olisin voinut ne kirkkain otsin Sinulle luovuttaa. Nyt olen kuitenkin väsynyt. Olen huono kodin hoitaja, myönnän sen itsekin.― Elnan kirje Veikolle maaliskuussa 1943

Elnan kirjeissä ensi-innostus muuttuu vähitellen epätoivoksi. Ristiriita ihanteiden ja todellisuuden välillä oli valtava.

Lotta Mirjam Kuosmanen
Lotta Mirjam Kuosmanen Kuva: SA-Kuva lotta mirjam kuosmanen.
Lotta Mirjam Kuosmanen
Lotta Mirjam Kuosmanen Kuva: SA-Kuva lotta mirjam kuosmanen.
Lotta Mirjam Kuosmanen
Lotta Mirjam Kuosmanen Kuva: SA-Kuva lotta
Minä kun en ymmärrä asioita ja sitten kun parhaan ymmärrykseni mukaan niitä koetan järjestää, menevät ne päin honkia. (--) Et ehkä arvaa, miten raskasta tämä on naisille.― Elnan kirje Veikolle 6.4.1943

Jatkosodan kestäessä Elna vajoaa itsesääliin.

Sinä olisit vain tarvinnut rinnallesi sellaisen oikein pontevan, rohkean ja hyvän vaimon.― Elnan kirje Veikolle 22.2.1944

Kului puoli vuotta, ja Elna sai keskenmenon. Se oli kova isku jo valmiiksi uupuneelle ja masentuneelle Elnalle. Hän halusi luopua tilasta.

Äiteys nousi pyhään asemaan

Etenkin Suur-Suomi -aatteessa naisen merkitys synnyttävänä sukupuolena korostui. Naisen tehtävä oli täyttää uutta Suomea jälkipolvella. Esimerkiksi naistutkimuksen uranuurtaja Elsa Enäjärvi-Haavio oli Suur-Suomi -aatteen kannattaja. Kirves on tutkinut hänen sota-ajan kirjeenvaihtoaan.

- Kuusi lasta oli ihanne, ja Enäjärvi-Haavio oli erittäin huolissaan omasta hedelmällisyydestään, Kirves sanoo.

Ei olekaan ihme, että keskenmeno oli Elnalle liikaa.

- Pettymys oli kova, jos ei pystynyt synnyttämään tarpeeksi, Hytönen kertoo.

Keskenmenot kuitenkin yleistyivät jatkosodan loppuvaiheessa.

- Äärimmilleen säännöstellyn ruoan ja fyysisen ja henkisen stressin takia, Hytönen sanoo.

Etulinjan lottia
Etulinjan lottia Etulinjan lottia Kuva: SA-Kuva jatkosota,lotat

Lottien pakko reippauteen kuvastuu valokuvissa

Lotista otettuja kuvia katsoessa tulee hämmentynyt olo. Kaikilla on opetellun oloinen lammasmainen hymy kasvoilla. Vaikka rintamalla olisi ollut kuinka kauheita kokemuksia, ja vaikka tilanne metsässä olisi miten hankala.

- Se on sellainen isänmaallinen hymy, Kirves tulkitsee.

Naiset hymyilivät kun tiedostivat kameran läsnäolon
Naiset hymyilivät kun tiedostivat kameran läsnäolon Kuva: SA-Kuva pyykinpesu
Hymy väläytettiin oli tilanne rintamallakin mikä hyvänsä
Hymy väläytettiin oli tilanne rintamallakin mikä hyvänsä Kuva: Sa-kuva teltta
Lotat poseeraavat
Lotat poseeraavat Kuva: SA-Kuva lotta,lotat

- Ja se varmasti perustui aitoon isänmaallisuuteen. Naisten isänmaallisuutta oli olla miehille moraalisena selkärankana ja tukena, eikä siihen kuulunut väsymyksen näyttäminen.

Ja kun kamera on läsnä, tuli hymy varmasti selkäytimestä. Olihan lottien oltava reippaita.

- Se voi myös kummuta siitä kokemuksesta, että he eivät edes edusta itseään, vaan ovat isänmaan asialla. Eikä se ole mikään falski konstruktio, vaan aito kokemus - tunne siitä, että he täyttävät jotain tärkeää tehtävää elämässään, Kivimäki pohtii.

Äidillinen ja sisarellinen hymy olivat myös turvapaikkoja.

- Naiset ovat kertoneet muistelmissaan, että miehisessä ympäristössä piti varoa antamasta liian vihjailevia viestejä, Kivimäki sanoo.

- Mutta lopulta se on mysteeri: Me emme oikeasti tiedä, mitä tuon hymyn takana on.

Rintamahäät etulinjoilla virkistysparakissa 1 km etulinjoilta. Morsian lotta Paula Tuominen ja sulhanen ylikersantti Viljo Salin.
Rintamahäät Rintamahäät etulinjoilla virkistysparakissa 1 km etulinjoilta. Morsian lotta Paula Tuominen ja sulhanen ylikersantti Viljo Salin. Kuva: SA-Kuva sota-aika

Sotilaiden naisen kaipuu oli valtava

Miehet kokivat taistelevansa naisten ja lasten puolesta. Monet kantoivat heilansa tai vaimonsa kuvaa rintataskussa. Ajateltiin, että se suojeli miestä luodeilta. Että naisen lempeä rakkaus tuo onnea sotaan.

Suuri osa sotilaista oli nuoria kokemattomia miehiä, joiden tärkein nainen elämässä saattoi olla äiti.

- Heillä oli valtava naisen kaipuu. Eräässäkin kirjeessä nuori mies kirjoittaa, että jos vaan saisin kokea naisen ennen kuin kuolen, kertoo Kirves.

- Naisen kosketuksen kaipuu oli niin voimakas, että sotilaskoteihin tultiin, vaikka tiedettiin että kahvi on loppu, Kirves kertoo.

Naiset saivat rintamalla valtavasti huomiota miehiltä.

- Naisiin kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua on esimerkiksi vaikea tutkia. Ja juuri niin sanottuihin työvelvollisiin naisiin kohdistuivat pahimmat juorut heidän seksuaalisesta moraalittomuudestaan, mutta heitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Hytönen kertoo.

Kirveen arvion mukaan naisia kohtaan on ollut vain vähän seksuaalista väkivaltaa.

- Miesten keskinäinen sopimus oli se, että “jos minä en saa ei kukaan muukaan saa”. Ahdistelijoita ei katsottu hyvällä, Kirves arvioi.

Lottia uimassa jatkosodan alussa 20.8.1941
Lottia uimassa jatkosodan alussa elokuussa 1941 Lottia uimassa jatkosodan alussa 20.8.1941 Kuva: SA-Kuva lotat,uimassa
Saksalainen sotilas etulinjojen kanttiinissa
Saksalainen sotilas etulinjan kanttiinissa Saksalainen sotilas etulinjojen kanttiinissa Kuva: SA-Kuva sotilas
Kapteeni H. Gripenbergin ottama kuva tuntemattomasta lotasta
Kapteeni H. Gripenbergin ottama kuva tuntemattomasta lotasta Kapteeni H. Gripenbergin ottama kuva tuntemattomasta lotasta Kuva: SA-Kuva sota-aika

Naisetkin traumatisoituivat sodan aikana

Vain muutamissa SA-kuva-arkiston kuvissa näkyy lottien hätää ja väsymystä.

Lottien kokemuksia tutkinut Kaisa-Maria Peltokorpi kirjoittaa väitöskirjassaan lottien traumatisoitumisesta näin:

"Moni lotta eli sota-aikana jatkuvassa ketjuuntuneen trauman tilassa. Olo oli ikään kuin turtunut, apatisoitunut, koska mieli ei jaksanut ottaa enempää kärsimystä vastaan."

- Kaikki eivät kuitenkaan olleet lottia, Hytönen huomauttaa.

Rintamalla oli myös paljon sairaanhoitajia, SPR:n apusisaria, sotilaskotisisaria ja työvelvollisia esimerkiksi pesuloissa ja leipomoissa.

- Heitä ei muista kukaan, Hytönen sanoo.

Kaupungin kotirintamaa hallitsivat jatkuva ruoanpuute ja pommitukset.

- Äiti ja lapset saattoivat nukkua vaatteet päällä kapsäkit pakattuna, kun yöllä saattoi tulla viisikin ilmahälytystä, joiden takia oli juostava pommisuojaan. Se on äärimmäisen traumatisoivaa, Kirves kertoo.

Lotat jakavat ruokaa
Lotat jakavat ruokaa Lotat jakavat ruokaa Kuva: SA-Kuva sota-aika
Lotalla on miehen nahkatakki ja housut ja vetoketjupusakka takin alla
Lotalla on nahkatakki, housut ja vetoketjupusakka takin alla Lotalla on miehen nahkatakki ja housut ja vetoketjupusakka takin alla Kuva: SA-Kuva lotta
Lotta jakaa ruokaa
Lotta jakaa ruokaa Lotta jakaa ruokaa Kuva: SA-Kuva soppatykki

Sota ja mielenrauha -dokumenttielokuva purkaa ansiokkaasti sankarillisen sotilaan myyttiä. Hytösen väitöskirjatutkimus "Ei elämääni lomia mahtunut" purkaa puolestaan vahvan naisen ihannetta.

Vaikka sota-ajan naishistoriaa onkin tutkittu, se on ollut yksipuolista ja painottunut yksinomaan lottiin. Esimerkiksi juuri maaseudun emännistä ei Hytösen väitöskirjan lisäksi ole juurikaan tutkimusta.

- Kova työnteko ja stressi tuntui ainakin fyysisen terveyden heikentymisessä ja esimerkiksi selkävaivoissa, Hytönen kertoo.

Mutta koska niistä ei siis tehty numeroa, emme oikeasti tiedä, miten kotirintaman naiset henkiseen ja fyysiseen stressiin reagoivat.

Historioitsijat painottavat historian moniäänisyyttä, sillä mitä tarkemmin ihmisten tunteet ja kokemukset tiedetään, sitä vaikeampi tulevien sukupolvien on valjastaa sodan sankareita ja uhreja ideologiseen käyttöön.

Kuoskun kylä, joka sijaitsee noin 20 km. Savukoskesta itään, on kolme kertaa rakennettu ja kaksi kertaa on ryssä sen tuhonnut polttamalla. Kylässä asuva Elviira Marjala, joka kolmen poikansa kanssa asuu pienessä töllissä, missä on ainoastaan yksi pieni hu
"Kuoskun kylä, joka sijaitsee noin 20 km. Savukoskesta itään, on kolme kertaa rakennettu ja kaksi kertaa on ryssä sen tuhonnut polttamalla. Kylässä asuva Elviira Marjala, joka kolmen poikansa kanssa asuu pienessä töllissä, missä on ainoastaan yksi pieni huone kooltaan 3x3. Kuvassa vaimo hakkaamassa ja pikku pojat sahaamassa puita." 6.4.1944 Kuoskun kylä, joka sijaitsee noin 20 km. Savukoskesta itään, on kolme kertaa rakennettu ja kaksi kertaa on ryssä sen tuhonnut polttamalla. Kylässä asuva Elviira Marjala, joka kolmen poikansa kanssa asuu pienessä töllissä, missä on ainoastaan yksi pieni hu Kuva: SA-Kuva puidenteko

Naisen sota alkoi sodan jälkeen

Sodan jälkeen mies sai olla se, joka ahdistui, mutta naisen oli kestettävä tyynesti ja sisukkaasti. Lapsia syntyi 40 -luvun lopulla paljon, töitä oli paljon ja kaupungeissa oli huutava asuntopula ja ahtaat oltavat. Mutta valittaa ei saanut. Ja vaikka ukko olisi kuinka painajaisia näkevä väkivaltaisiin purkauksiin taipuvainen juoppo, naisen tuli kärsivällisenä ymmärtää, sillä tämä oli sotinut itsenäisen Suomen puolesta.

Peltokorven haastattelemista lotista neljänneksellä oli posttraumaattisia oireita. Muutamilla voimakkaita, ja selkeästi normaalia elämää haittaavia, vaikka ei olekaan varmaa, ovatko kaikki juuri sodan aiheuttamia.

"Oli sotaan liittyviä painajaisia ja pelkotiloja, mutta muistelussa ilmeni myös tunnekylmyyttä sekä itkua ja vaikeutta kertoa sodan aikana koetuista tapahtumista ja tilanteista", hän kirjoittaa.

Silti sodan jälkeen lotat Peltokorven tutkimuksen mukaan vähättelivät omaa traumatisoitumistaan. Kyse on saattanut olla torjunnasta.

- Ajateltiin, että naiset eivät muka olisi kokeneet samoja asioita kuin miehet. Esimerkiksi minun mummini oli pesemässä ruumiita, mutta hän piti kaiken omana tietonaan, Kivimäki kertoo.

- Sen ajan psykologiaan kuului, että työnteko auttaa, ja tämä koski myös naisia, Hytönen sanoo.

"Syvällä olevat traumaattiset muistot palasivat kuitenkin myöhemmin pinnalla olevaan muistiin painajaisten ja pelkotilojen muodossa. Surullisen moni koki niitä yhä, vuosikymmenten jälkeen, elämänsä illassa", Peltorpi kirjoittaa.

"Luulin selvinneeni sodasta ilman vaurioita, kunnes rupesin siitä kirjoittamaan. Nyt kun koetan tunkeutua tämän panssarin taakse, se tuntuu ylivoimaiselta. Kävelen ympäri huoneita ja itken kädet nyrkissä. – – On kuin
tulisin helvetin esikartanoihin. Korvissa kuuluu lakkaamaton tykkien jymy, silmien edessä aukenee suuri kuuma aula, jonka täyttää ällöttävä veren, lian ja ruudin haju. Lattia on täynnä
verisiä vihreitä paareja, joissa makaa kalpeita nuoria miehiä. Kaikkialta kuuluu vaikeroiva ääni: - Antakaa vettä! Voi antakaa vähän vettä!"

- Lääkintalotta Anna Luoto, 1992

Nainen piilottaa kasvonsa. Surusta kenties.
Tuntematon perhe jatkosodan aikana vuonna 1942 Nainen piilottaa kasvonsa. Surusta kenties. Kuva: Yle / Eino Nurmi lapsi

Lottajärjestön kieltäminen ja häpäiseminen teki kipeää

Sotaveteraanit saivat käydä läpi muistojaan ja tuntea ylpeyttä. Miehillä oli Tuntematon sotilas ja veteraaniporukoita, jotka toimivat varsinaisen terapian korvikkeena.

Mutta suhtautuminen lottiin muuttui sodan jälkeen kuitenkin täysin. Lotta Svärd - järjestöstä tuli sodan jälkeen laiton ja lottapuku piti piilottaa tai polttaa.

- Se oli kipeä murtuma sekä henkisellä ja käytännön tasolla. Lotat eivät voineet enää kokoontua kerhoiksi, kuten ennen, ja Valvontakomission pelossa naiset vaikenivat, Hytönen kuvailee.

Lottien syntyhistoria liittyi valkoiseen Suomen syntyyn, ja jo ennen sotia vasemmisto suhtautui Lotta Svärdiin hyviin epäileväisesti ja levitti huhuja lottien huonosta seksuaalimoraalista. Samoja huhuja kuin jatkosodan jälkeen.

Erityisen kipeää teki, että sotilaille äänen antanut Tuntematon sotilas, ja myöhemmin Paavo Rintalan Sissiluutnantti häpäisivät lottien maineen.

Lottien kunnianpalautus tapahtui vasta 1991.

Sairaanhoitaja 1947
Sairaanhoitaja vuonna 1947 Sairaanhoitaja 1947 Kuva: Yle nainen

Miten sodan jäljet näkyvät tämän päivän naisissa?

Tämänkin päivän nainen voi tunnistaa sota-ajan naisen velvollisuuden vahvuuteen. On pärjättävä yksinhuoltajana ja hoidettava koti, työura ja lapset reippaasti ja neuvokkaasti. Samaistuminen Elnaan on monelle uupuneelle tuttu: en kykene olemaan se neuvokas kotirintaman soturi, joka minun pitäisi olla.

Periytyykö yksin pärjäävän naissoturin malli sota-ajasta?

- Kolmannessa sukupolvessa juuri kukaan ei enää kärsi isovanhempiensa sotakokemuksista. Siitä on tullut kenties liiankin helppo tapa selittää tämän päivän ongelmia, Ville Kivimäki sanoo.

- Sodalla voi olla erilaisia jälkiä, mutta ón erittäin vaikea sanoa, mitkä johtuvat sodasta ja mitkä muista seikoista, hän jatkaa.

- Vahvan naisen malli on paljon perua paljon kaukaisemmasta agraari-Suomesta, sanoo Kirves.

Reserviläisen perhe
Reserviläisen perhe Kuva: SA-Kuva jatko-sota

Mutta entä suurten ikäluokkien kokemukset äideistä, jotka eivät ikinä ottaneet syliin? Esimerkiksi Maija Kaipaisen ohjaamassa dokumenttisarjassa Isien sota suuriin ikäluokkiin kuuluvat muistelevat, miten äidit olivat tunnekylmiä ja juopottelevan isän raivokohtauksia piti pelätä. Vanhemmat hukuttivat traumansa työntekoon ja elämästä oli nauru ja nautinto kaukana. Onhan arkipsykologiallakin selvää, että omien tunteiden tukahduttaminen johtaa kyynistymiseen ja tunnekylmyyteen.

- Sen ajan kasvatusihanteisiin kuului yleisesti hemmottelun välttäminen. Ajateltiin, että liika sylissäpitäminen pilaa lapsen, Hytönen muistuttaa.

Kivimäki korostaa, että tämän päivän lapsuutta ei voi suoraan verrata sodan jälkeisen ajan lapsuuteen.

- Meidän on katsottava mennyttä aikaa sen ajan ehdoilla.Tänä päivänä meillä on varaa toteuttaa ihannekuvaa vanhemmuudesta, Kivimäki sanoo.

- Tänä päivänä tunteiden käsittelyä korostetaan väsymyksiin asti. Kyllä aikaisemminkin tunteita tunnettiin, mutta ei silloin sanottu, että isä rakastaa sinua. Silti yhteisessä rauhallisessa hetkessä oli läsnä välittämistä ja rakkautta, Kivimäki sanoo

Sotatraumat ja niistä vaikeneminen eivät varmaankaan auttaneet olemaan sylissäpitelevä, lämmin ja hassutteleva äiti. Varsinkin kun lapsia syntyi tiheään monta.

- Mutta lapset olivat toivottuja ja loivat uskoa tulevaisuuteen, Kirves korostaa.

- Sodan käyneen sukupolven suurin ihanne oli se, että lapset pääsevät hyvään kouluun ja vaikka yliopistoon. Saavat mahdollisuuksia, joita heillä itsellä ei ollut. Tämä oli heidän tapansa osoittaa rakkauttaan. Että turvaavat lapsilleen paremman elämän kuin heillä itsellään oli ollut, Kirves sanoo.

Hytönen muistuttaa pakolaisista, jotka tänä päivänä pakenevat sodan jaloista.

- Jos ymmärrämme, miten Suomessa 70 vuotta sitten käyty sota vaikuttaa meidän puheissamme yhä edelleen, ymmärrämme ehkä paremmin tänne saapuvien pakolaisten sotatraumoja.

Entä miten tilastaan luopuneiden Elnan ja Veikon kävi?

- Sodan jälkeen Elna ja Veikko jatkoivat tilansa viljelyä ja saivat lisää lapsia. Heidän elämänsä oli lopulta oikein onnellinen. Ei sota pilannut kaikkea kuitenkaan.

Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla.
Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla. Kuva: SA-Kuva vauva

Sitaattien lähteet:
Kirsi-Maria Hytönen: "Ei elämääni lomia mahtunut" Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana. Väitöstutkimus, Jyväskylän Yliopisto 2014
Kaisa-Maria Peltokorpi: On elettävä kun koska tahansa voi kuolla. Lottien selviytyminen sodassa 1939–1945. Väitöstutkimus, Lapin yliopisto, 2011
Marika Lehtinen: "Perhe 1941–1944 pula-ajan mainoksissa", Pro gradu – tutkielma. Jyväskylän Yliopisto, 2015

Lisätty areenavideo naisista sodan aikana, korjattu kirjoitusvirheitä ja kuvatekstejä, lisätty linkkejä 26.4. klo 10.45

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.