Hyppää pääsisältöön

Battle Talous-aiheen otsikko, kapitalismi syytetyn penkillä, talousjärjestelmän oikeudenkäynti.




Battle Talous-aiheen otsikko, kapitalismi syytetyn penkillä, talousjärjestelmän oikeudenkäynti.
Kuva: Yle
yle battle


Vapaata markkinataloutta syytetään milloin mistäkin. Köyhyys, eriarvoisuuden kasvaminen ja ilmastonmuutos ynnätään vallitsevan talousjärjestelmän syntilistalle. Mutta onko kapitalismi syyttömänä syytetyn penkillä?

2010-luvun maailmassa raha, työntekijät ja tavarat liikkuvat maarajojen yli ja talouskasvua pidetään ratkaisuna ongelmiin. Käsittämättömän suuret rahasummat liikkuvat päivittäin sähköisesti yritykseltä toiselle. Nopeasti tuottavat sijoitukset ovat monelle leipätyö.

Vaikka vapaa markkinatalous on vallitseva talousjärjestelmä, se herättää kiivaita tunteita puolesta ja vastaan. Aktivistit, toimittajat ja tutkijat ovat kirjoittaneet muun muassa “tuhokapitalismista” ja “riistokapitalismista”.

Battlen tuomioistuin pyrkii käsittelemään kapitalismin kohtaamia syytteitä ilman, että ketään luokitellaan kommunistiksi tai riistokapitalistiksi. Pyysimme kahta eri näkökulmaa edustavaa ajattelijaa kertomaan, onko köyhyys todella systeemin vika.

Battlen oikeudessa syyttäjänä toimii politiikan tutkija ja Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki. Patomäki on myös toiminut vasemmistoliitossa ja pääomavirtojen verottamisen puolesta puhuvassa ATTAC-järjestössä.

Kapitalismin puolustusasianajajaksi astuu Libera-ajatuspajan toiminnanjohtaja, ekonomisti Heikki Pursiainen. Pursiainen tunnetaan myös Asiaton lehdistökatsaus -blogin toisena kirjoittajana.

Onko nykyisen talousjärjestelmän syytä, että osa ihmisistä on köyhiä?

Aiheuttaako kapitalismi köyhyyttä?

Onko nykyisen talousjärjestelmän syytä, että osa ihmisistä on köyhiä? Ennen kuin köyhyydestä voidaan väitellä, käsitettä on hieman määriteltävä.

Battlen tuomioistuin kuulee asiantuntijatodistajina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessoria, dosentti Pasi Moisiota ja Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professoria Matti Tuomalaa.

Köyhyydestä keskustellessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, puhutaanko absoluuttisesta köyhyydestä vai suhteellisesta köyhyydestä.

Moisio kertoo, että absoluuttinen köyhyys viittaa niin suureen pulaan, että raha ei riitä biologisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Kun henkilö kärsii absoluuttisesta köyhyydestä, ruoka, suoja, vaatetus tai hygienia jäävät puutteelliseksi.

Suhteellinen köyhyys sen sijaan viittaa siihen, että rahaa on sen verran niukasti, ettei yksilö pysty saavuttamaan elintasoa, joka siinä yhteiskunnassa on odotettu.

Molemmille köyhyyden määritelmille on olemassa myös mitattavuutta helpottavat rajat. Absoluuttisen köyhyyden rajapyykiksi on asetettu 1,9 dollaria päivässä.

Suhteellisen köyhyyden rajana Euroopassa käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta.

Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon.

Rikkaista tulee siis jatkuvasti yhä rikkaampia.

Päästetään ääneen syyttäjä Heikki Patomäki ja puolustuksen Heikki Pursiainen vastalauseineen.

Patomäki: Kapitalistinen markkinatalous on kehkeytynyt vuorovaikutuksessa modernien tieteellisten ja teknisten vallankumouksien kanssa. Marx kuvasi ”Kommunistisessa manifestissa” sitä kuinka voittoa tavoitteleva pääoma ja tuotantovoimien kehitys kietoutuvat yhteen, mullistaen elämänolosuhteet kaikkialla maapallolla.

Pursiainen: Marx oli kuitenkin täysin väärässä siitä, mihin suuntaan kapitalismi kehittyi hänen ajoistaan. Kommunistinen manifesti on kiinnostava ainoastaan aatehistoriallisesta näkökulmasta.

Patomäki: Ennennäkemätön vauraus ja absoluuttinen kurjistuminen kulkevat käsi kädessä. Kuitenkin kapitalistinen markkinatalous muuttuu ja kehittyy ajan myötä. 1930- ja 40-lukujen kokemusten jälkeen luotiin demokraattinen hyvinvointivaltio ja sekatalous, jossa kapitalistinen voittomotiivi ja yksityisen rahapääoman sijoittaminen ja lainaaminen olivat vain yksi osa kompleksista yhteiskuntaa.

Pursiainen: Kapitalismi, tai markkinatalous, jota sanaa aion jatkossa käyttää, on johtanut ennen näkemättömään rikkauteen kaikkialla, missä sitä on kokeiltu. Me länsimaiden asukkaat olemme suunnattoman rikkaita verrattuna Marxin aikalaisiin. Kaikki me, jopa meistä köyhimmät.

Markkinatalouden laajeneminen Aasiaan viime vuosikymmenten aikana on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Viime aikoina on saatu heikkoja viitteitä siitä, että markkinatalous ja sen luoma hyvinvointi alkavat nostaa päätään myös Afrikassa.

Maailman tulonjako on tasaisempi kuin koskaan teollisena aikana. Ihmiset elävät pidempään, lapsia kuolee yhä vähemmän. Vaikka ihmisten pelastaminen köyhyydestä on kaikkea muuta kuin valmis projekti, suunta on oikea.

Tuloerojen muutos OECD-maissa -infografiikka
Tuloerojen muutos OECD-maissa -infografiikka Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle talous

Nykytilanteen eriarvoisuudesta on keskusteltu ahkerasti sen jälkeen, kun ranskalaisen ekonomisti Thomas Pikettyn hittikirja Pääoma 21. vuosisadalla julkaistiin.

Piketty osoitti eri maiden verohallintojen vuosien aikana keräämien tietojen pohjalta, että viime vuosikymmeninä kaikkein suurimmat tulo-osuudet ovat reippaasti kasvaneet. Rikkaista tulee siis jatkuvasti yhä rikkaampia.

Pohjoismaiden suurimman pankin Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos, joka istuu myös Pursiaisen luotsaaman Liberan hallituksessa, argumentoi Pikettyä vastaan viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta.

Wahlroos nostaa esiin sen, että viime vuosikymmenien aikana maailman köyhimpien tulot ovat kasvaneet kaikkein eniten. Hänen mukaansa eroa lännen ja muun maailman välillä ovat kaventaneet juuri markkinaehtoiset talousuudistukset.

Äärimmäinen köyhyys maailmassa -infografiikka
Äärimmäinen köyhyys maailmassa -infografiikka Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle talous

Pasi Moision mukaan nykyjärjestelmä ansaitsee kiitoksen, sillä sen vallitessa äärimmäinen köyhyys on kääntynyt laskuun. Moisio huomauttaa silti, että vauraissa maissa tuloerot ovat kapitalismin aikana kasvaneet ja kasvavat todennäköisesti myös tulevaisuudessa.

”Vaikeaa on sen sijaan sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Vauraissa yhteiskunnissa, joissa tuloerot ovat kääntyneet kasvuun, on myös samoihin aikoihin lähtenyt liikkeelle maailmanhistoriassa ennennäkemätön teknologian kehitys”, Moisio sanoo.

Matti Tuomalan mielestä selitys ontuu hieman, sillä kaikissa maissa samanlaisella teknologian muutoksella ei ole ollut samaa vaikutusta.

Mistä rahoitusmarkkinoiden kritiikissä on kyse?

Patomäki: Viime vuosikymmenien aikana yhteiskuntaa on muokattu yhä enemmän ja yhä puhtaammin kapitalistiseksi. Uusliberaali globalisaatio on poliittinen projekti, jonka tavoitteena on palata 1800-luvun talousliberalismin arvoihin. Sitä tukee tiettyyn alueeseen sidotun valtion ja ympäri maailmaa helposti liikkuvan pääoman ristiriita.

Talousliberalismilla viitataan yleisesti kaupankäynnin vapauteen ja vähäiseen sääntelyyn taloudessa ja verotuksessa.

Pursiainen: Syyttäjän esittämä väite siitä, että ”uusliberaali” globalisaatio on jonkinlainen salaliitto, joka ajaa paluuta 1800-luvulle on yhtä naurettava kuin muutkin salaliittoteoriat. Kukaan ei ensinnäkään halua palata 1800-luvulle, toiseksi sinne paluu olisi joka tapauksessa mahdotonta ja kolmanneksi globalisaatio on aivan liian suuri ilmiö, että kukaan voisi sitä ohjata. Globalisaatio on todellisuudessa yhteiskunnallisen ja teknologisen muutoksen aikaansaama kehitys, jota kukaan yksittäinen taho ei hallitse.

Patomäki: Kapitalistisen markkinatalouden toimintaa luonnehtii kasautuva kausaatio ja moninaiset itseään vahvistavat prosessit. Suurtuotanto lyö helposti laudalta pientuotannon. Yhtiöt voivat omistaa toisiaan ja näin pääoma ja valta kasautuvat maailmanlaajuisiin verkostoihin.

Pursiainen: Syyttäjä on huolissaan siitä, että suurtuotanto lyö helposti laudalta pientuotannon. Mutta tämä on tietysti hyvä asia. Koko moderni elintaso perustuu suureksi osaksi suurtuotannon etuihin. Kun vaatteet tehtiin räätälissä, ihmisillä oli korkeintaan yksi huono vaatekerta. Meillä ei voisi olla melkein mitään niistä asioista, jotka tekevät elämän mahdolliseksi, ellei niitä tuotettaisi valtavia määriä valtavissa tehtaissa.

Patomäki: Varallisuutta rahastoidaan ja ohjataan spekulatiivisille rahoitusmarkkinoille, joissa pääoma kiertää nopeammin ja usein tuottavammin kuin perinteisessä tuotannollisessa sijoittamisessa ja lainaamisessa.

Pursiainen: Rahoitusmarkkinoilla kaupataan karkeasti ottaen osuuksia nykyiseen ja tulevaan ihan oikeaan varallisuuteen, ja siksi on vaikea nähdä, että sieltä voisi riskittömässä mielessä saada keskimäärin parempaa tuottoa kuin tuotannollisesta sijoittamisesta.

Mutta onko rikkaiden rikastuminen haitaksi?

Mistä rahoitusmarkkinoiden kritiikissä on kyse? Thomas Pikettyn kirjan mukaan pääoman tuottavuus on nykyään suurempaa kuin todellinen talouskasvu. Tulos viittaa siihen, että kaikkein rikkaimpien varallisuus kasvaa muusta syystä, kuin jonkin tuottamisesta.

Osa taloustieteilijöistä katsoo juuri eriarvoistumisen johtavan siihen, että varallisuus ohjautuu rahoitusmarkkinoille reaali-investointien sijaan. Tavanomaisesti rahoitusmarkkinat on nähty nimenomaan mekanismina, jonka kautta rikkaiden varat kulkevat investointikohteisiin, joissa ne sitten hyödyttävät myös pienempituloisia esimerkiksi luomalla työpaikkoja.

Matti Tuomalan mukaan käsitys on nykyajassa virheellinen, sillä rahoitussektorin osuus kaikista tehdyistä voitoista on kasvanut jo suhteettoman suureksi. Hän käyttää asuntomarkkinoita esimerkkinä ansiottomasta arvonnoususta, jota hän kutsuu modernin kapitalismin vääristymäksi.

”Sillä, että asunnon arvo Lontoon hienostoalueella kolminkertaistuu, ei tuoteta kellekään mitään. Järjettömällä arvonnousulla ei ole mitään yhteyttä todelliseen talouteen.”

Syyt rikkaiden rikastumiseen eivät välttämättä ole kaikissa maissa samanlaisia. Tuomalan mukaan ylempien tulo-osuuksien kasvua ei esimerkiksi Suomessa selitä rahoitussektorin kasvu, vaan veropolitiikan muutokset.

Kotitalouksien reaalitulojen kehitys OECD-maissa -infografiikka
Kotitalouksien reaalitulojen kehitys OECD-maissa -infografiikka Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle talous

Mutta onko rikkaiden rikastuminen haitaksi? Pikettyn kirjan julkaisun aikaan myös akateemisen maailman ulkopuolella tultiin siihen tulokseen, ettei tuloerojen kasvaminen tee talouden kehitykselle hyvää. Muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ovat epäilleet tuloerojen hidastavan talouskasvua ja lisäävän haitallisia vaihteluita.

Patomäki: Raha kääntyy helposti vallaksi. Demokratiaa kavennetaan ja ammattiliittoja heikennetään. Kapitalistinen kuri ja järjestys ulotetaan myös niihin organisaatioihin, jotka sekatalouden vallitessa olivat toimineet aivan toisenlaisten periaatteiden mukaan. Monet työntekijät ulkoistetaan prekariaatiksi, työaikaansa tunti tunnilta huutokauppaaviksi uusköyhälistöksi.

Prekariaatilla tarkoitetaan ihmisiä, joiden elämä on huonosti ennustettavaa esimerkiksi tilapäisten työsuhteiden takia.

Näiden historiallisten muutosten seurauksena myös tulojen ja varallisuuden jako muuttuu. Tulot ja varallisuus keskittyvät jälleen kerran yhä harvempiin käsiin. Keskiluokka taantuu. Taloudellisen kasvun kuihtuessa monet köyhtyvät myös absoluuttisesti. Näin siirtyminen kohti kapitalistisempaa yhteiskuntaa tuottaa köyhyyttä, eriarvoisuutta ja uusia kahleita työntekijöille ja kansalaisille.

Pursiainen: Markkinatalouden ystävät, kuten minä itse, ovat lähes poikkeuksetta myös demokratian ja avoimen kansalaisyhteiskunnan kannattajia. Minusta markkinatalous ja kansalaisyhteiskunta kuuluvat yhteen.

Lisäksi globalisaatio on pääpiirteissään hyvä asia. Kaupankäynti, tavaroiden, ihmisten ja ajatusten vapaa liikkuminen maailmalla rikastuttaa ihmiskuntaa paitsi bruttokansantuotteen kasvun mielessä, myös kulttuurisesti. Kuka tahansa Helsingin kaduilla nyt ja 1970-luvulla kävellyt huomaa miten paljon globalisaatio on rikastuttanut paikallista kulttuuria.

Globalisaatio ei ole yksiselitteisesti hyödyttänyt vain pääomapiirejä. Päinvastoin, lisääntynyt kilpailu on tuhonnut monta omaisuutta samalla kun on kasvattanut tilalle uusia.

Pasi Moisio toteaa kansainvälisen yhteisön uskovan, että absoluuttisesta köyhyydestä voidaan päästä jopa täysin eroon. Kehittyvissä maissa köyhyyden suurimmat ylläpitäjät ovat sodat, konfliktit, korruptio ja diktatuurit, eli poliittiset syyt.

Suhteellisesti joku on silti aina köyhä, vaikka tuloerot olisivat minimaalisen pienet.

”Elintason nousu, teknologian kehitys ja tuottavuuden kasvu eivät hävitä syrjäytymistä, itseasiassa päinvastoin”, Moisio sanoo.

Jos kapitalismi ei kelpaa, niin mitä sitten on tehtävä?

Onko kapitalismille vaihtoehtoja?

Globaali kapitalismi elää ja muuttuu ajan mittaan, kuten käsitteet usein tekevät. Matti Tuomala toteaa, että 1980-luvun lopulta lähtien finanssipääoman liikuttelun esteitä on ympäri maailmaa purettu. Hän näkee pääomavirtojen vapauttamisen yhtenä talouden suurimmista trendeistä viime vuosikymmeninä. Kapitalismi sai lisää vauhtia myös neuvostoblokin kaatumisesta kylmän sodan aikana.

”Ehkä suurin mullistus kapitalismille on ollut se, ettei sillä ideologiana ole enää uskottavaa vastapuolta, toisin kuin vielä 80-luvulla”, Tuomala arvioi.

Tuloerojen kasvu on herättänyt viime vuosina kansanliikkeitä. ”Me olemme 99 prosenttia”, huusivat mielenosoittajat telttaillessaan Wall Streetilla tuloeroja vastaan vuosia sitten.

Jos kapitalismi ei kelpaa, niin mitä sitten on tehtävä? Kuunnellaan asianajajien viimeiset väittämät.

Patomäki: Kuten aiemmin olen todennut, yksityinen pääoma, kapitalistinen voittomotiivi ja näille alisteiset hallintamekanismit ovat saaneet yhteiskunnassa aivan liian vallitsevan aseman. Keskusteluissa helposti unohtuu, että kapitalistinen markkinatalous on vain yksi markkinatalouden muoto. Tuotantovälineet voivat olla myös työntekijöiden omistuksessa – tai itse omistusoikeuden luonnetta voidaan muuttaa purkamalla sen absoluuttisuus ja poissulkevuus.

Pursiainen: Syyttäjä tarjoaa vain vähän naamioituna vanhaa kunnon sosialismia, jossa työväen neuvostot määräävät tuotannosta. Tällainen järjestelmä köyhdyttäisi maat joissa sitä kokeiltaisiin muutamassa vuodessa. Lisäksi kukaan ei todellisuudessa pieniä kuppikuntia lukuun ottamatta haluaisi tällaista järjestelmää. Näin ollen uuden ”demokraattisemman” järjestelmän luominen edellyttäisi tälläkin kertaa ihmisten pakottamista siihen väkivalloin.

Tuotantovälineet voisivat olla työntekijöiden omistuksessa, syyttäjä muistuttaa. Mutta mikään ei estä nykyjärjestelmässä perustamasta yrityksiä, jotka ovat työväen osuuskuntia. Jos tämä on ylivertainen tuotantomuoto, niin nämä yritykset tietenkin menestyisivät taloudellisesti. Se, ettei näitä osuuskuntia hirveästi ole, kertoo karun totuuden: ne ovat huono tapa organisoida taloudellista toimintaa.

Patomäki: Sekataloudessa myös julkisorganisaatiot voivat hallita tuotantovälineitä. Monissa organisaatioissa kaikki valta voidaan keskittää demokraattisesti valituille neuvostoille.

Pursiainen: Me kaikki olemme kuulleet tämän jo aikaisemmin, ja ketä tahansa viimeisen vuosisadan historiaa tuntevaa puistattaa. Kukaan ei oikeasti halua korvata vapaata yrittäjyyttä, kansalaisten omistusoikeutta, poliittista ja taloudellista individualismia neuvostojärjestelmällä. Kuten sanottua, ainoa vaihtoehto siirtyä tähän järjestelmään olisi väkivaltainen vallankumous, jossa ihmiset pakotettaisiin uuteen ”demokratiaan”.

Patomäki: Uusliberaali globalisaatio voidaan korvata demokraattisella globaalikeynesiläisyydellä, jonka tavoitteena on myös globaalisti keskittyneen pääoman vallan purkaminen ja hajauttaminen sekä autonomian lisääminen joka puolella maailmaa.

Nykyiselle kapitalistiselle yhteiskuntamuodolle on siis monia vaihtoehtoa. Useat vaihtoehdoista myös toimisivat paljon paremmin kuin nykyjärjestelmä, joka paitsi tuottaa turvattomuutta, tehottomuutta ja tarpeettomia kriisejä niin on myös inhimillisen kehitysmahdollisuuksien haaskausta. On aika siirtyä parempaan järjestelmään.

Pursiainen: Neuvostojärjestelmä tuhoaisi muutamassa hetkessä kaiken sen hyvinvoinnin, jonka markkinatalous ja kansalaisyhteiskunta ovat synnyttäneet. Neuvostojärjestelmän, jossa valtaa pitävät ehdotetut neuvostot, tyrkyttäminen on kerta kaikkiaan vastenmielistä. Tätä ei muuta se, vaikka marksismi olisi valkaistu ”globaalikeynesiläisyydeksi”. Nykyiselle markkinatalouteen perustuvalle kansalaisyhteiskunnalle ei ole tiedossa parempaa vaihtoehtoa.

Talouden koukerot voivat maallikosta tuntua niin epäselviltä, ettei niihin välttämättä uskalleta ottaa kantaa. Talouden asiantuntijoista on tullut yleisiä maailman ilmiöiden selittäjiä, ja heitä on verrattu keskiaikaiseen papistoon.

Kun poliitikot ja mediat tuovat viestiä vaikeista ajoista ja spekuloivat tulevaa, voivat asiantuntijoiden mielipide-erot herättää ristiriitaisia tunteita.

Professori Matti Tuomalan mukaan koulukuntien vastakkainasettelu näyttäytyy esimerkiksi talousaiheisissa blogeissa todellisuutta jyrkempänä. Tuomalasta taloustieteilijät ovat kuitenkin useastakin asiasta suhteellisen yksimielisiä. Hänestä näkemyserot ovat luonnollisia, sillä harva yhteiskuntatieteellinen teoria pätee joka tilanteessa.

”Taloustieteen annissa on kyse lähinnä malleista, joiden mekanismit sattuvat joissain tilanteissa selittämään todellisia ilmiöitä hyvin”, Tuomala sanoo.

Taloustieteen mallit esitetään muita yhteiskuntatieteitä useammin matemaattisesti, jolloin alaan harjaantumattomat jäävät helposti keskustelun ulkopuolelle. Tuomala toteaa, että keskeisin erimielisyyden lähde ovat oletukset siitä, miten maailma makaa.

”Toki ihmiset ovat taipuvaisia dogmaattisuuteen, vaikka he eivät sitä itse huomaakaan. Kysymys on silloin siitä, kuinka hyvin keskustelu käydään. Pelkkä ohipuhuminen on hyödytöntä. Sen sijaan aito keskustelu voi avata vaikka mitä.”

Saiko kumpikaan asianajaja sinua puolelleen? Ryhdy Battle-oikeuden lautamieheksi, ja kerro klikkaamalla tuomiosi:

Onko kapitalismi turhaan syytetyn penkillä?

Ei
60% (1229 ääntä)
Kyllä
40% (805 ääntä)
Ääniä yhteensä: 2034

Haastattelut
Heikki Patomäki, Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori
Heikki Pursiainen, ekonomisti, Libera-ajatuspajan toiminnanjohtaja
Pasi Moisio, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori
Matti Tuomala, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori

Kirjallisuus
Thomas Piketty: Capital in the Twenty-First Century (2014) Harvard University Press
Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (2015) Otava

Tekijät
Teksti: Karla Kempas, Ilana Pantzar ja Matti Riitakorpi
Infografiikat: Annukka Palmén-Väisänen & Viivi Berghem
Valokuvat: Jarkko Mikkonen

Osallistu keskusteluun somessa aihetunnisteella #ylebattle ja liity joukkoihimme Facebookissa!

facebook.com/ylebattle
instagram.com/ylebattle
twitter.com/JKenttamaa
Snapchat: juhanikenttamaa

yle.fi/battle 24/7

Yle Puhe maanantaisin 29.2.–28.3. klo 16.03

Yle TV2 torstaisin 3.–31.3. klo 22.00