Hyppää pääsisältöön

Puhe kirjallisuuden hyödyistä ärsyttää tutkijaa

Käsi ojentaa kirjaa toiselle kädelle. Kirjan kannessa lukee: Learning to Survive.
Käsi ojentaa kirjaa toiselle kädelle. Kirjan kannessa lukee: Learning to Survive. Kuva: michaklootwiik/Pond5 self-help

Kirjallisuus ei takaa oikoreittiä todellisten ihmisten ymmärtämiseen. Näin ajattelee kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä, joka kritisoi välineellistä lukutapaa. Hänestä kaunokirjallisuus ei taivu self-helpiksi, jonka avulla pyritään vaikkapa ymmärtämään puolison mielenliikkeitä.

Viime vuosina on esitetty useissa yhteyksissä, että kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää empatiakykyä ja auttaa ymmärtämään muita ihmisiä. Monet ovat vedonneet varsinkin vaikutusvaltaisessa Science-lehdessä vuonna 2013 julkaistuun tutkimukseen. Sen mukaan oikeanlaisten kirjojen lukeminen kehittää mielen teoriaa eli arkiymmärrystä siitä, että muilla ihmisillä on oma tietoisuutensa, oma mielensä.

Lukemisen puolesta puhuvat tutkimustulokset on otettu pääsääntöisesti ilolla vastaan. Kun esimerkiksi kouluissa ympäri maailmaa on vähennetty kaunokirjallisuuden lukemista, on koettu tarvittavan argumentteja puolustukseksi ja lukemisen tärkeyden oikeutukseksi. Lukeminen on voitu selittää hyödylliseksi toiminnaksi, jolla on katetta ja myönteisiä vaikutuksia; lukemisen on nähty johtavan johonkin konkreettiseen tulokseen.

Mediassa Science-lehden tutkimuksesta on uutisoitu siihen sävyyn, että lukeminen on empatiajumppaa ja mielen treeniä. Kielikuvat siis rinnastavat lukemisen ja pakarapumppaukset. Kyse on tietysti kuntosalibuumista ja siitä, kuinka se näkyy arkikielessä. Nyt kaiken pitää olla fitnessiä, muuten mikään ei ole mitään.

Ennen työpaikkahaastattelua tai sokkotreffejä tulisi lukea Anton Tšehovia tai Alice Munroa.― Ajatus The New York Timesissa

Onpa The New York Timesissa kirjoitettu jopa niinkin, että ennen työpaikkahaastattelua tai sokkotreffejä tulisi lukea Anton Tšehovia tai Alice Munroa. Kirjallisuus kun kuulemma saa sosiaalisesti skarpiksi, coachaa eli valmentaa ja tekee meistä muutenkin parempia ihmisiä.



Kuntopyörää käyttävä nainen lukee kirjaa.
Lukemisesta on puhuttu kuin kuntoilusta. Kuntopyörää käyttävä nainen lukee kirjaa. Kuva: CBIProduction/Pond5 lukeminen

Kirjallisuudentutkija torjuu psykologien tutkimuksen

Kirjallisiin tajunnankuvauksiin erikoistunut kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä Tampereen yliopistossa ei hyväksy lukemista välineellistäviä väitteitä sellaisinaan. Hänestä ne ovat sekä liioiteltuja että vääristäviä ja juhlistavat tympeän yksioikoista käsitystä kirjallisuudesta.

Mäkelä kyseenalaisti Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen ja sitä käsitelleen uutisoinnin jo tuoreeltaan vuonna 2013 filosofien Niin & näin -lehdessä, ja nyt hän on vieraillut Yle Radio 1:n Kirjakerhossa. Ohjelma on kuunneltavissa tämän artikkelin lopussa ja Yle Areenassa: Opettaako kaunokirjallisuuden lukeminen sittenkään ymmärtämään muita ihmisiä?

Kasvokuva kirjallisuudentutkija, narratologi Maria Mäkelästä.
Kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä. Kasvokuva kirjallisuudentutkija, narratologi Maria Mäkelästä. Kuva: (c) Jonne Renvall 2016 / University of Tampere kirjallisuudentutkija

Mäkelän kritisoima tutkimus on sosiaalipsykologinen, ja sen taustalla ovat Emanuele Castano ja David Comer Kidd. He asettivat tutkimuksessaan kolme verrokkiryhmää lukemaan erilaisia tekstejä ja testasivat lukemisen jälkeen osallistujien kykyä lukea toisten ihmisten tunnetiloja.

Toisten tunnetilojen ymmärtämistä selvittäneissä testeissä menestyivät parhaiten korkeakirjallisuuden lukijat.

Yksi verrokkiryhmä luki asiatekstejä, toinen populaarikirjallisuutta ja kolmas niin sanottua korkeakirjallisuutta. Toisten tunnetilojen ymmärtämistä selvittäneissä testeissä menestyivät parhaiten korkeakirjallisuuden lukijat. He esimerkiksi tunnistivat totuudenmukaisimmin, millaisia tunnetiloja valokuvissa nähdyt ihmiset edustivat, ja tiesivät, miten erilaisissa sosiaalisissa skenaarioissa tulisi toimia.

Mäkelästä Castanon ja Kiddin testit eivät riitä todentamaan, että korkeakirjallisuuden lukeminen kehittäisi empatiakykyä ja tekisi lukijoistaan muutenkin parempia mallikansalaisia. Hän huomauttaa, että jo testin lukemisasetelma on taiteentutkimuksen näkökulmasta kummallinen: testiin osallistujat lukivat annettuja tekstejä vain muutaman minuutin ajan, vaikka kaunokirjallisuuden lukemisen pitäisi olla huomattavasti pitkäjännitteisempää.

Tyttö lukee kirjastossa
Kuvassa käynnissä mielen jumppa – ajan kielikuvia käyttääksemme. Tyttö lukee kirjastossa Kuva: Shuttestock/Stokketee tyttö lukee

Itse testit puolestaan eivät edusta todellisia sosiaalisia tilanteita, Mäkelä toteaa. Tunnetilojen lukeminen valokuvista on vielä eri asia kuin todellisen ihmisen ymmärtäminen, ja kun testiin osallistujan on tullut kielentää, miten hän toimisi erilaisissa skenaarioissa, kielennykset voivat olla kaukana siitä, kuinka osallistuja todellisuudessa toimisi.

– Niin kuin tiedämme lastenkasvatuksesta, ei se, mitä sanot, vaan se, miten teet, on tärkeää, Mäkelä selventää.

Hyödytöntä vai hyötyä?

Maria Mäkelä hahmottaa kirjallisuuden Oscar Wilden tavoin hyödyttömäksi ja itseisarvoiseksi. Toisaalta hän tiedostaa myös asian kääntöpuolen ja antaa arvoa esimerkiksi opetushankkeille, joissa lääkäriksi opiskelevat ovat lukeneet kaunokirjallisuutta ja kokeneet siten lähestyvänsä ihmisiä.

Mäkelä ei ole ainoa, jota kammottavat hyötyajattelu ja kirjallisuuden tai taiteen sekä jumpan rinnastaminen. Kun taiteeseen on alettu yhdistää yhä enemmän hyötynäkökulmia esimerkiksi taiteen hyvinvointivaikutuksia esillä pitämällä, monet ovat käyneet hyvinvointipuhetta vastaan. Esimerkiksi teatteriohjaaja Jussi Sorjanen on tunnetusti kärjistänyt kolumnissaan, että taidekenttä muuttuu sosiaali- ja terveyslaitoksen sivukonttoriksi. Se ei häntä miellytä.

Kaikki hyöty ei ole banaalia tai pahasta.

Yksimielisyyttä lukemisen hyödyistä tai hyödyttömyydestä ei tietenkään ole olemassa – ei edes taiteen- ja kirjallisuudentutkimuksen kentällä. Esimerkiksi kansainvälisesti hyvin tunnettu ja yhteiskunnallisesti suuntautunut kirjallisuustieteilijä Terry Eagleton on todennut teoksessaan Kirjallisuusteoria, että kirjallisuutta ei tarvitse hahmottaa hyödyttömäksi. Hän antaa ymmärtää, että hänestä esteetikoiden tapa yhdistää sana hyöty lähinnä klemmareihin ja hiustenkuivaajiin on lähinnä huvittava. Kaikki hyöty ei ole banaalia tai pahasta.

Konkarilääkärit muistelevat.
Lääkäriksi opiskelevat lukevat kaunokirjallisuutta ymmärtääkseen potilaitaan paremmin. Konkarilääkärit muistelevat. Kuva: Yle kandit 2014

Kirjallisuuden hyötyjen puolelle asettuu myös vaikutusvaltainen kirjallisuudentutkija Lisa Zunshine. Hän on argumentoinut jo ennen Castanon ja Kiddin tutkimusta, että luemme kaunokirjallisuutta kehittääksemme mielen teoriaa. Koska kirjallisuudella on kyky asettua toisten asemaan, meillä on kirjallisuudesta opittavaa.

Tajunnankuvaukset eivät kata koko mieltä

Maria Mäkelä pitää Lisa Zunshinen ajatusta kaunokirjallisuudesta mielen teorian kehittäjänä kiinnostavana mutta ongelmallisena. Hänestä kirjallisuudella ei ole edes mahdollisuutta toisten tajuntaan sukeltamiseen, sillä tajunnankuvaukset ovat aina kielennettyjä, eikä tajunnassa tai mielessä ole kyse vain kielestä. Siksi myös kirjallisuuden kyky treenata mielen teoriaa on rajallinen.

– Kaikki tajunnan sisältö tai näennäisesti kaikki tajunnan sisältö muutetaan kieleksi kaunokirjallisuudessa. Todella monet erilaiset tuntemukset ja aistimukset ahdetaan yhden kanavan eli kielen kautta, Mäkelä sanoo.

Kirjallista tajunnankuvausta lukiessamme luemme tajunnan sanallistusta.

Intuitio, ristiriitaiset poukkoilevat tunteet, limittäiset aistihavainnot, muistojen kietoutuminen ajatuksiin tulevasta ja monet muut mielen tai tajunnan prosessit eivät ole tarkasti sanallistettavissa. Usein käykin niin, että sanoilla tulee kuvanneeksi jotain aivan muuta kuin todellisuudessa mielessä koettua.

– Aina silloin, kun mielen kielellistäminen tapahtuu, on myös vääristelyn ja estetisoinnin mahdollisuus. Tyypillinen moderni romaanihenkilö kerronnallistaa valtavasti omaa mieltään ja saa sen kuulostamaan juhlavammalta, tekee itsestänsä mielenkiintoisen, Mäkelä sanoo.

Piirros kasvoista. Tekijä: Bell, Charles. Essays on the Anatomy of Expression in Painting; The muscles of the face.
Mitä hänen mielessään liikkuu? Kuvitusta Charles Bellin kirjassa Essays on the Anatomy of Expression in Painting (1806). Piirros kasvoista. Tekijä: Bell, Charles. Essays on the Anatomy of Expression in Painting; The muscles of the face. Kuva: CC BY / University of Edinburgh piirros

Kirjallista tajunnankuvausta lukiessamme luemme siis tajunnan sanallistusta, ja todelliset tajunnat jäävät saavuttamattomiksi. Mäkelä onkin itse käyttänyt termin tajunnankuvaus lisäksi nimitystä "kirjoitettu mieli", joka korostaa kirjoituksen mieltä ja tajuntaa tuottavaa roolia. Kyse ei ole jonkin todellisen mielen kuvauksesta, vaan mielen luomisesta.

Jos nyt kuitenkin lukisimme

Kehitti kaunokirjallisuus mielen teoriaa tai ei, kaunokirjallisuudessa mielellä ja tajunnankuvauksella on joka tapauksessa keskeinen rooli. Vaikka kirjallisuuden kyky asettua toisten sisäiseen elämään on rajallinen, asettumista joka tapauksessa ilmenee. Sitä tuskin voi kiistää kukaan.

Itse uskon, että kirjallisuus voi opettaa meitä huomaamattamme. Sen sijaan välineellinen, väkinäinen lukutapa ei välttämättä johda mihinkään. Jos lukisin vain ymmärtääkseni ystäviäni paremmin, lukisin mielestäni väärin perustein – ja muutenkin ystävien ymmärtämiseksi tuloksellisempaa taitaisi olla hankkiutua tekemisiin ystävien itsensä kanssa.

Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin nimihenkilö Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalauksessa.
Leo Tolstoin Anna Karenina lukee niin kirjoja kuin ihmisiäkin, mutta hänen aviomiehensä Aleksei Aleksandrovitš lukee vain kirjoja. Tälle on mahdotonta eläytyä Annan tunteisiin ja sisäiseen elämään. Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalaus. Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin nimihenkilö Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalauksessa. Kuva: National Museum of Warsaw, Wikimedia CC PD maalaus


Aiheeseen liittyvää

Yle Uutiset 5.10.2013: Tutkimus: Hyvä kirjallisuus kehittää kykyä ymmärtää muita ihmisiä

Helsingin Sanomat 8.1.2015: Kannattaa lukea fiktiota – etenkin korkeakirjallisuus lisää empatiakykyä

The New York Times 3.10.2013: For Better Social Skills, Scientists Recommend a Little Chekhov


Kuuntele Kirjakerho: Opettaako kaunokirjallisuuden lukeminen sittenkään ymmärtämään muita ihmisiä?
Haastateltavana kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä, toimittajana Jani Tanskanen.


Aiheeseen liittyvät Spotify-vinkit


CC-kuvat

Piirros kasvoista Charles Bellin kirjassa Essays on the Anatomy of Expression in Painting (1806).
Kuva: University of Edinburgh, CC BY.

Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalaus.
Kuva: National Museum of Warsaw, Wikimedia, CC PD.

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.