Hyppää pääsisältöön

Puhe kirjallisuuden hyödyistä ärsyttää tutkijaa

Käsi ojentaa kirjaa toiselle kädelle. Kirjan kannessa lukee: Learning to Survive.
Käsi ojentaa kirjaa toiselle kädelle. Kirjan kannessa lukee: Learning to Survive. Kuva: michaklootwiik/Pond5 self-help

Kirjallisuus ei takaa oikoreittiä todellisten ihmisten ymmärtämiseen. Näin ajattelee kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä, joka kritisoi välineellistä lukutapaa. Hänestä kaunokirjallisuus ei taivu self-helpiksi, jonka avulla pyritään vaikkapa ymmärtämään puolison mielenliikkeitä.

Viime vuosina on esitetty useissa yhteyksissä, että kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää empatiakykyä ja auttaa ymmärtämään muita ihmisiä. Monet ovat vedonneet varsinkin vaikutusvaltaisessa Science-lehdessä vuonna 2013 julkaistuun tutkimukseen. Sen mukaan oikeanlaisten kirjojen lukeminen kehittää mielen teoriaa eli arkiymmärrystä siitä, että muilla ihmisillä on oma tietoisuutensa, oma mielensä.

Lukemisen puolesta puhuvat tutkimustulokset on otettu pääsääntöisesti ilolla vastaan. Kun esimerkiksi kouluissa ympäri maailmaa on vähennetty kaunokirjallisuuden lukemista, on koettu tarvittavan argumentteja puolustukseksi ja lukemisen tärkeyden oikeutukseksi. Lukeminen on voitu selittää hyödylliseksi toiminnaksi, jolla on katetta ja myönteisiä vaikutuksia; lukemisen on nähty johtavan johonkin konkreettiseen tulokseen.

Mediassa Science-lehden tutkimuksesta on uutisoitu siihen sävyyn, että lukeminen on empatiajumppaa ja mielen treeniä. Kielikuvat siis rinnastavat lukemisen ja pakarapumppaukset. Kyse on tietysti kuntosalibuumista ja siitä, kuinka se näkyy arkikielessä. Nyt kaiken pitää olla fitnessiä, muuten mikään ei ole mitään.

Ennen työpaikkahaastattelua tai sokkotreffejä tulisi lukea Anton Tšehovia tai Alice Munroa.― Ajatus The New York Timesissa

Onpa The New York Timesissa kirjoitettu jopa niinkin, että ennen työpaikkahaastattelua tai sokkotreffejä tulisi lukea Anton Tšehovia tai Alice Munroa. Kirjallisuus kun kuulemma saa sosiaalisesti skarpiksi, coachaa eli valmentaa ja tekee meistä muutenkin parempia ihmisiä.



Kuntopyörää käyttävä nainen lukee kirjaa.
Lukemisesta on puhuttu kuin kuntoilusta. Kuntopyörää käyttävä nainen lukee kirjaa. Kuva: CBIProduction/Pond5 lukeminen

Kirjallisuudentutkija torjuu psykologien tutkimuksen

Kirjallisiin tajunnankuvauksiin erikoistunut kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä Tampereen yliopistossa ei hyväksy lukemista välineellistäviä väitteitä sellaisinaan. Hänestä ne ovat sekä liioiteltuja että vääristäviä ja juhlistavat tympeän yksioikoista käsitystä kirjallisuudesta.

Mäkelä kyseenalaisti Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen ja sitä käsitelleen uutisoinnin jo tuoreeltaan vuonna 2013 filosofien Niin & näin -lehdessä, ja nyt hän on vieraillut Yle Radio 1:n Kirjakerhossa. Ohjelma on kuunneltavissa tämän artikkelin lopussa ja Yle Areenassa: Opettaako kaunokirjallisuuden lukeminen sittenkään ymmärtämään muita ihmisiä?

Kasvokuva kirjallisuudentutkija, narratologi Maria Mäkelästä.
Kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä. Kasvokuva kirjallisuudentutkija, narratologi Maria Mäkelästä. Kuva: (c) Jonne Renvall 2016 / University of Tampere kirjallisuudentutkija

Mäkelän kritisoima tutkimus on sosiaalipsykologinen, ja sen taustalla ovat Emanuele Castano ja David Comer Kidd. He asettivat tutkimuksessaan kolme verrokkiryhmää lukemaan erilaisia tekstejä ja testasivat lukemisen jälkeen osallistujien kykyä lukea toisten ihmisten tunnetiloja.

Toisten tunnetilojen ymmärtämistä selvittäneissä testeissä menestyivät parhaiten korkeakirjallisuuden lukijat.

Yksi verrokkiryhmä luki asiatekstejä, toinen populaarikirjallisuutta ja kolmas niin sanottua korkeakirjallisuutta. Toisten tunnetilojen ymmärtämistä selvittäneissä testeissä menestyivät parhaiten korkeakirjallisuuden lukijat. He esimerkiksi tunnistivat totuudenmukaisimmin, millaisia tunnetiloja valokuvissa nähdyt ihmiset edustivat, ja tiesivät, miten erilaisissa sosiaalisissa skenaarioissa tulisi toimia.

Mäkelästä Castanon ja Kiddin testit eivät riitä todentamaan, että korkeakirjallisuuden lukeminen kehittäisi empatiakykyä ja tekisi lukijoistaan muutenkin parempia mallikansalaisia. Hän huomauttaa, että jo testin lukemisasetelma on taiteentutkimuksen näkökulmasta kummallinen: testiin osallistujat lukivat annettuja tekstejä vain muutaman minuutin ajan, vaikka kaunokirjallisuuden lukemisen pitäisi olla huomattavasti pitkäjännitteisempää.

Tyttö lukee kirjastossa
Kuvassa käynnissä mielen jumppa – ajan kielikuvia käyttääksemme. Tyttö lukee kirjastossa Kuva: Shuttestock/Stokketee tyttö lukee

Itse testit puolestaan eivät edusta todellisia sosiaalisia tilanteita, Mäkelä toteaa. Tunnetilojen lukeminen valokuvista on vielä eri asia kuin todellisen ihmisen ymmärtäminen, ja kun testiin osallistujan on tullut kielentää, miten hän toimisi erilaisissa skenaarioissa, kielennykset voivat olla kaukana siitä, kuinka osallistuja todellisuudessa toimisi.

– Niin kuin tiedämme lastenkasvatuksesta, ei se, mitä sanot, vaan se, miten teet, on tärkeää, Mäkelä selventää.

Hyödytöntä vai hyötyä?

Maria Mäkelä hahmottaa kirjallisuuden Oscar Wilden tavoin hyödyttömäksi ja itseisarvoiseksi. Toisaalta hän tiedostaa myös asian kääntöpuolen ja antaa arvoa esimerkiksi opetushankkeille, joissa lääkäriksi opiskelevat ovat lukeneet kaunokirjallisuutta ja kokeneet siten lähestyvänsä ihmisiä.

Mäkelä ei ole ainoa, jota kammottavat hyötyajattelu ja kirjallisuuden tai taiteen sekä jumpan rinnastaminen. Kun taiteeseen on alettu yhdistää yhä enemmän hyötynäkökulmia esimerkiksi taiteen hyvinvointivaikutuksia esillä pitämällä, monet ovat käyneet hyvinvointipuhetta vastaan. Esimerkiksi teatteriohjaaja Jussi Sorjanen on tunnetusti kärjistänyt kolumnissaan, että taidekenttä muuttuu sosiaali- ja terveyslaitoksen sivukonttoriksi. Se ei häntä miellytä.

Kaikki hyöty ei ole banaalia tai pahasta.

Yksimielisyyttä lukemisen hyödyistä tai hyödyttömyydestä ei tietenkään ole olemassa – ei edes taiteen- ja kirjallisuudentutkimuksen kentällä. Esimerkiksi kansainvälisesti hyvin tunnettu ja yhteiskunnallisesti suuntautunut kirjallisuustieteilijä Terry Eagleton on todennut teoksessaan Kirjallisuusteoria, että kirjallisuutta ei tarvitse hahmottaa hyödyttömäksi. Hän antaa ymmärtää, että hänestä esteetikoiden tapa yhdistää sana hyöty lähinnä klemmareihin ja hiustenkuivaajiin on lähinnä huvittava. Kaikki hyöty ei ole banaalia tai pahasta.

Konkarilääkärit muistelevat.
Lääkäriksi opiskelevat lukevat kaunokirjallisuutta ymmärtääkseen potilaitaan paremmin. Konkarilääkärit muistelevat. Kuva: Yle kandit 2014

Kirjallisuuden hyötyjen puolelle asettuu myös vaikutusvaltainen kirjallisuudentutkija Lisa Zunshine. Hän on argumentoinut jo ennen Castanon ja Kiddin tutkimusta, että luemme kaunokirjallisuutta kehittääksemme mielen teoriaa. Koska kirjallisuudella on kyky asettua toisten asemaan, meillä on kirjallisuudesta opittavaa.

Tajunnankuvaukset eivät kata koko mieltä

Maria Mäkelä pitää Lisa Zunshinen ajatusta kaunokirjallisuudesta mielen teorian kehittäjänä kiinnostavana mutta ongelmallisena. Hänestä kirjallisuudella ei ole edes mahdollisuutta toisten tajuntaan sukeltamiseen, sillä tajunnankuvaukset ovat aina kielennettyjä, eikä tajunnassa tai mielessä ole kyse vain kielestä. Siksi myös kirjallisuuden kyky treenata mielen teoriaa on rajallinen.

– Kaikki tajunnan sisältö tai näennäisesti kaikki tajunnan sisältö muutetaan kieleksi kaunokirjallisuudessa. Todella monet erilaiset tuntemukset ja aistimukset ahdetaan yhden kanavan eli kielen kautta, Mäkelä sanoo.

Kirjallista tajunnankuvausta lukiessamme luemme tajunnan sanallistusta.

Intuitio, ristiriitaiset poukkoilevat tunteet, limittäiset aistihavainnot, muistojen kietoutuminen ajatuksiin tulevasta ja monet muut mielen tai tajunnan prosessit eivät ole tarkasti sanallistettavissa. Usein käykin niin, että sanoilla tulee kuvanneeksi jotain aivan muuta kuin todellisuudessa mielessä koettua.

– Aina silloin, kun mielen kielellistäminen tapahtuu, on myös vääristelyn ja estetisoinnin mahdollisuus. Tyypillinen moderni romaanihenkilö kerronnallistaa valtavasti omaa mieltään ja saa sen kuulostamaan juhlavammalta, tekee itsestänsä mielenkiintoisen, Mäkelä sanoo.

Piirros kasvoista. Tekijä: Bell, Charles. Essays on the Anatomy of Expression in Painting; The muscles of the face.
Mitä hänen mielessään liikkuu? Kuvitusta Charles Bellin kirjassa Essays on the Anatomy of Expression in Painting (1806). Piirros kasvoista. Tekijä: Bell, Charles. Essays on the Anatomy of Expression in Painting; The muscles of the face. Kuva: CC BY / University of Edinburgh piirros

Kirjallista tajunnankuvausta lukiessamme luemme siis tajunnan sanallistusta, ja todelliset tajunnat jäävät saavuttamattomiksi. Mäkelä onkin itse käyttänyt termin tajunnankuvaus lisäksi nimitystä "kirjoitettu mieli", joka korostaa kirjoituksen mieltä ja tajuntaa tuottavaa roolia. Kyse ei ole jonkin todellisen mielen kuvauksesta, vaan mielen luomisesta.

Jos nyt kuitenkin lukisimme

Kehitti kaunokirjallisuus mielen teoriaa tai ei, kaunokirjallisuudessa mielellä ja tajunnankuvauksella on joka tapauksessa keskeinen rooli. Vaikka kirjallisuuden kyky asettua toisten sisäiseen elämään on rajallinen, asettumista joka tapauksessa ilmenee. Sitä tuskin voi kiistää kukaan.

Itse uskon, että kirjallisuus voi opettaa meitä huomaamattamme. Sen sijaan välineellinen, väkinäinen lukutapa ei välttämättä johda mihinkään. Jos lukisin vain ymmärtääkseni ystäviäni paremmin, lukisin mielestäni väärin perustein – ja muutenkin ystävien ymmärtämiseksi tuloksellisempaa taitaisi olla hankkiutua tekemisiin ystävien itsensä kanssa.

Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin nimihenkilö Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalauksessa.
Leo Tolstoin Anna Karenina lukee niin kirjoja kuin ihmisiäkin, mutta hänen aviomiehensä Aleksei Aleksandrovitš lukee vain kirjoja. Tälle on mahdotonta eläytyä Annan tunteisiin ja sisäiseen elämään. Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalaus. Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin nimihenkilö Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalauksessa. Kuva: National Museum of Warsaw, Wikimedia CC PD maalaus


Aiheeseen liittyvää

Yle Uutiset 5.10.2013: Tutkimus: Hyvä kirjallisuus kehittää kykyä ymmärtää muita ihmisiä

Helsingin Sanomat 8.1.2015: Kannattaa lukea fiktiota – etenkin korkeakirjallisuus lisää empatiakykyä

The New York Times 3.10.2013: For Better Social Skills, Scientists Recommend a Little Chekhov


Kuuntele Kirjakerho: Opettaako kaunokirjallisuuden lukeminen sittenkään ymmärtämään muita ihmisiä?
Haastateltavana kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä, toimittajana Jani Tanskanen.


Aiheeseen liittyvät Spotify-vinkit



CC-kuvat

Piirros kasvoista Charles Bellin kirjassa Essays on the Anatomy of Expression in Painting (1806).
Kuva: University of Edinburgh, CC BY.

Aleksei Mikhailovich Kolesovin maalaus.
Kuva: National Museum of Warsaw, Wikimedia, CC PD.

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.