Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Tulipalo

Jyrki Ahola, Sari Valto, Hanna Ollila ja Sara Laakso puhuvat siitä, miten tulipalo muuttaa elämän.
Jyrki Ahola, Sari Valto, Hanna Ollila ja Sara Laakso puhuvat siitä, miten tulipalo muuttaa elämän. Jyrki Ahola, Sari Valto, Hanna Ollila ja Sara Laakso puhuvat siitä, miten tulipalo muuttaa elämän. yle tv1

TV1 keskiviikkona 30.3.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 2.4. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Suomessa syttyy vuosittain tuhansia rakennuspaloja. Inhimillisessä tekijässä kuullaan kolme tarinaa tulipalon kokemisesta. Minkälaista on menettää elinkeino tulipalossa? Entä, kun menettää oman kodin liekeille?

Tuntia myöhemmin palovaroitin hälytti

Jyrki Aholalla on vaimonsa kanssa iso maitotila Pirkanmaan Luopioisissa. Viisi vuotta sitten elämä meni uusiksi, kun tulipalo vei navettarakennuksen ja kaikki siellä olevat 137 nautaa.

"Olin juuri käynyt myöhään illalla tekemässä navetassa rutiinitarkastuksen. Kaikki oli hyvin ja eläimet rauhallisia. Vain tuntia myöhemmin palovaroitin hälytti. Oletin, että kyseessä on väärä hälytys, mutta pihalle päästyäni näin savun nouseva navetan katosta. Aikuiset lapsemme olivat juuri tulossa kotiin ja olivat jo ehtineet soittaa palokunnalle. Kun palokunta vihdoin pääsi paikalle, mitään ei ollut enää tehtävissä. Eläimet olivat kuolleet heti palon alkuvaiheessa kattorakenteista leviävään uretaanikaasuun. Jälkikäteen tajusimme, että se oli armollisempi kuolema kuin liekkeihin kuoleminen tai joutuminen pakkaskuoleman armoille. Tuona iltana kun oli 31 astetta pakkasta", kertoo Jyrki Ahola.

"Tunne oli epätodellinen, kun paloautot poistuivat pihasta. Oli hiljaista. Seisoin pitkään pihassa. Seuraavana aamuna olo oli yhtä hämmentynyt ja tyhjä, kun siihen asti olin 35 vuoden ajan joka aamu lähtenyt navettaan ja nyt sinne ei ollutkaan menemistä."

Sikala liekeissä

Hanna Ollilan kokemasta tulipalosta on jo 25 vuotta, mutta hän muistaa tapahtumat savun hajuineen kuin eilisen päivän. Hanna on ammatiltaan sairaanhoitaja ja oli juuri tuona iltana vetämässä perustamaansa ensiapuryhmää kyläkoululla. Yhtäkkiä hän näki ikkunasta, että jossain palaa.

"Sanoin muille, että lähdetään katsomaan, tarvitaanko apuamme. Kun lähestyimme palavaa kohdetta, aloin tajuta, minne olimme menossa: oman kotitilamme pihaan. Sikalamme oli liekeissä ja lapset olivat viereisessä talossa isovanhempiensa kanssa. Shokista huolimatta aloin jaella ohjeita ja määräsin lapset haettavaksi talosta ja vietäväksi tutun naapurin hoitoon. Ensimmäinen ajatus oli siis pelastaa lapset mahdolliselta palon leviämiseltä. En kuitenkaan koskaan unohda sitä kuolevien eläimien ääntä. Palossa meni yli sata sikaa", kertoo Hanna Ollila.

Tuohon aikaan Suomessa ei vielä tunnettu henkisen tuen tarvetta kriisin kohdanneille. Hanna Ollilla kertoo saaneensa itse tukea "pirtinpöytäterapiasta". Ystävät ja sukulaiset jaksoivat kuunnella. Sittemmin Hanna kouluttautui itse kriisityöntekijäksi ja on ollut lukuisten tulipalon kokeneiden ja muihin kriisitilanteisiin joutuneiden ihmisten henkisenä tukena.

"Kun tuettavani on tulipalon jälkeen järkyttynyt ja puuskahtavat minulle, että et sinä voi tietää, miltä minusta tuntuu, niin voin vastata, että en voikaan, mutta voin kertoa, että tällaista on tapahtunut minullekin ja että siitä voi selvitä. Oma tulipalokokemukseni on tuonut myös vahvuutta kohdata muita myöhemmin tapahtuneita isojakin vastoinkäymisiä elämässäni", sanoo Hanna.

Äkkiä pihalle!

Sara Laakso vietti puolitoista vuotta sitten venetsialaisia kodissaan ja oli sytyttänyt terassille kuusi ulkotulta. Illalla kolmilapsinen perhe oli mennyt nukkumaan, mutta aamulla ennen kuutta mies heräsi pieneen piipitykseen. Mies lähti katsomaan, onko pakastin jäänyt auki vai mistä piipitys tuli. Hän tajusikin, että ääni tulee palovaroittimesta. Lieskat löivät terassilta jo asunnon sisälle.

Mies huusi Saralle ja tämä pomppasi ylös ja meni suorinta tietä viereisiin makuuhuoneisiin herättämään kolme lastaan. Kenellekään ei ehtinyt laittamaan vaatteita, pienimmän parivuotiaan ylle hän kietoi nopeasti peiton.

"Tärkein tunne oli vain päästä pihalle. Kun sitten seisoimme pihalla, näin lieskojen tulevan jo väliseinien läpi. En ajatellut selkeästi, vaan syöksyin takaisin sisälle hakemaan kännykkääni. Olihan paikalle soitettava palokunta. Onneksi selvisin ulos. Vasta sitten romahdin ja aloin itkeä. Itkimme kaikki", kertoo Sara.

Tuli oli saanut alkunsa ulkotulesta, joka oli sulanut komposiittiterassilaudan läpi ja sytyttänyt terassin tuleen. Tämä aiheutti Sarassa syyllisyydentunteita, mutta ne eivät auttaneet viemään elämää eteenpäin, joten niistä oli vain päästävä eroon.

Sara on kiitollinen kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka auttoivat hänen perhettään saamaan kasaan tarvittavan määrän vaatteita ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Astiat hän pystyi puhdistamaan ja saamaan takaisin palaneesta kodista, samoin puhdistuksen kautta joitakin huonekaluja.

"Raskainta oli aloittaa kaikki alusta. En saanut kotikaupungilta apua uuden kodin etsimisessä. Sieltä tarjottiin vain hätämajoitusta ensikodissa. Menimme mieluummin isovanhempien luokse. Löysimme uuden asunnon, mutta ihan samanlaiselta kodilta se ei ole vielä tuntunut."

Kriisin jälkeen viha ja kiukku

”Kriisin sattuessa kohdalle saattaa ihmisellä ilmetä yllättäviäkin tunteita”, sanoo Hanna Ollila. Hän itse muistaa tulipalon jälkeen kokeneensa vihaa ja kiukkua, vaikka ei oikein itsekään tiennyt ketä tai mitä kohtaan.

Jossitteluvaihe on käytävä läpi: olisinko voinut tehdä jotain toisin. Shokkivaiheessa on hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa, mielellään ammattiauttajan. Vähitellen ajatuksiin alkaa tulla uuden miettimistä ja suunnittelua: mitä tästä eteenpäin.

Jyrki Ahola muistaa myös kokeneensa vihantunteita. Hänellä ne kohdistuivat byrokratiaan ja pykäläviidakkoon.

"Kun aikoinaan rakensimme nyt palanutta navettaa, olisin halunnut sinne perinteisen painovoimaisen ilmanvaihtosysteemin, mutta rakennusmääräyksissä ei annettu periksi, vaan piti tehdä koneellinen ilmastointi. Kattoon piti laittaa uretaania, kaiken piti olla palovarmaa. Mutta ei sitten ollutkaan. Palo oli saanut alkunsa juuri ilmastointilaitteesta ja uretaani paloi kuin soihtu ja lisäksi lehmät kuolivat nimenomaan sen aiheuttamaan kaasuun. Lisäksi virkamiesten jäykät säännöt vaikeuttivat palaneiden raatojen käsittelyä ja uuden navetan rakentamista. Tuntuu, että monessa kohdassa maalaisjärki toiminnasta on kadonnut."

Sara Laakso on potenut syyllisyyttä paitsi palon alkusyystä myös sen takia, että hänen vanhin tyttärensä, palohetkellä eskari-ikäinen, oli juuri ennen tulipaloa kovasti kysellyt, että eihän meille tule tulipaloa. Sara oli parhaansa mukaan yrittänyt lieventää lapsen pelkoa ja vakuutellut, että äiti pitää huolen, että ei tule.

"Sitten kun se tapahtuikin, niin tuntui kauhealta. Pitkään uudessa kodissa tyttäreni piti huolen, että en vain polta missään kynttilöitä. Itsellänikin oli vaihe, että tarkistin moneen kertaan, ettei hella jäänyt päälle. Vähitellen kuitenkin olotilat ovat normalisoituneet."

Ne vain tapahtuvat

Keskustelijat painottavat, että eteenpäin menemistä auttaa toisten kanssa keskusteleminen. Jyrki Ahola pääsi vaimonsa kanssa puhumaan psykologille ja merkittävänä tukena olivat myös aikuiset lapset, joiden kanssa istuttiin monta iltaa tulipalon jälkeen tuvan pirtin pöydän ääressä.

Aikuiset lapset päättivät, että he jatkavat maitotilan vetämistä, kun vanhemmat jäävät eläkkeelle. Se toi vauhtia ja päämäärän tulevaisuuteen.

"Tulipalo opetti jonkinlaista rauhallista asioiden hyväksymistä. Olen sen jälkeen menettänyt kaksi veljeäni ja on tullut muitakin menetyksiä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että on asioita, joita ei voi muuttaa. Ne vain tapahtuvat. Elämä on tällaista", sanoo Jyrki Ahola.

Kommentit
  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.