Rita Trötschkes
Yle
Kielitaito karttuu kuuntelemalla, puhumalla ja kysymällä. Lähes jokainen meistä omaksuu kieliä leikkimällä, kunhan siihen on tilaisuus ja tarve. Avoin mieli vierasta kulttuuria kohtaan lisää valmiuksia oppia ympäristössä puhuttua kieltä. Romaani Tuukka-Omar ja superkielitaito vie lasten maailmaan ja kielen oppimiseen.
Kirjaan on leivottu arabialaiseen kulttuuriin kuuluvat ainekset kuten yhteisöllisyys, vatsatanssi, mausteet, makeat jälkiruuat, anistee ja runsas puhe tehostetuin ilmein ja elein. Lisäksi kirjan lapset suhtautuvat ennakkoluulottomasti vieraaseen kulttuuriin.
Kirjailija Niina Hakalahden teksti on taattua laatua. Kirja on neljäs Tuukka-Omarista kertova romaani. Kirjailijan tavaramerkkejä ovat mm. hersyvä huumori, koomiset tilanteet, kutkuttava suomen kieli sekä helppolukuisuus.
Lapsi toimii tulkkina
Kirjan kaverukset, Tuukka-Omar ja Paavo keksivät hauskoja juttuja, joita kuvataan lapsen näkökulmasta värikkäin yksityiskohdin. Tuukka-Omarin äidinkieli on suomi ja isänkieli arabia. Hän on kasvanut kaksikielisyyteen ja tottunut siihen, että isä selittää arabiankieliset sanat, ellei hän ymmärrä niitä.
Poikien syyslomalla Tuukka-Omarin kotiin tulee syyrialaisia sukulaisia, jotka eivät puhu suomea. Amira-täti ja Naser-setä kiinnostavat kovasti Paavoa, jolle Tuukka-Omar tulkkaa eksoottista isänkieltään.
Pian kotikeittiöstä tulvii jatkuvasti ihania tuoksuja, sillä Amira-täti on erinomainen ruuanlaittaja ja vielä leipurikin.
- Saanko minä jäädä teille, kysyy Paavo innokkaasti. Nyt on syysloma ja täällä tuntuu leipomolta ja ulkomaalta.
Lapset kahden kulttuurin välissä
Tuukka-Omarin havainnot omasta kielitaidosta, tulkin roolista ja vieraan kielen puhumisesta ovat oivaltavia. Pojan identiteetti ja tunneside sukulaisiin vahvistuvat. Vierailun aikana Tuukka-Omar tutustuu sukulaisiinsa ja oppii arabialaisia sanontoja, lauluja ja tapoja. Syyrialainen Amira-täti tuoksuu ruualta, kanelilta ja sitruunalta.
Vaikka Tuukka-Omar ujostelee Amira-tädin käytöstä suomalaisessa ruokakaupassa, on hän hyvin ylpeä itsestään, että osaa puhua ja tulkata arabiaa.
Paavo ja tämän perhe suhtautuvat mutkattomasti, mutta uteliaasti arabialaiseen tapakulttuuriin, mutta myös syyrialaiset vieraat oppivat suomalaisia tapoja englannin avulla.
Kirja ei alleviivaa monikulttuurisuutta, vaan se näyttää miten luontevasti ja avoimesti lapsi tutustuu uuteen kieleen ja kulttuuriin, kun lapsi saa kasvaa ennakkoluulottomassa ja suvaitsevassa kodissa kuten Paavo.
Lapset oppivat kieltä leikkimällä
Kirjassa käytetään monta kieltä rinnakkain: keksittyä koodikieltä, suomea, arabiaa, elekieltä sekä jaskaa, joka on minipossu Jaskan röhkimäkieli.
Luovat lapset kehittävät omia mielikuvituksellisia kommunikaatiotapoja kuten Tuukka-Omar ja Paavo. Pojat kehittävät salaiseen koodikieleensä uusia taikasanoja ja merkkejä koko sukulaisvierailun ajan.
Myös aikuisten kannattaisi ottaa mallia lapsista, jotka oppivat leikkimällä paljon uutta.
Kirjan lopussa on tehtävä, joka kehottaa lukijaa kokeilemaan Tuukka-Omarin ja Paavon merkkikieltä. Innostus kielitaitoon voi alkaa jopa koodikielen opettelusta.
Lähde: Tuukka-Omar ja superkielitaito (Tammi, 2016)
Linkit
Kirjan tiedot ja arvostelu
Yle Tiede: Uskalla puhua vieraalla kielellä
Niina Hakalahden kotisivut
