Miten paljon näytelmäteksteissä raiskataan? - Katso viisi esimerkkiä

Näyttelijä Anna Paavilaisen Play Rape -esitys on nostanut esiin kysymyksen nuorten naisnäyttelijöiden kokemista teatteriraiskauksista ja stereotyyppisistä uhrirooleista. Hän kertoo tulleensa lavalla raiskatuksi yli sata kertaa. Miten yleisiä raiskaukset näytelmäteksteissä ovat? Miten raiskaukset on teksteihin kirjoitettu? KulttuuriCocktail perkasi näytelmätekstejä, joissa tapahtuu raiskaus.

Tehtävä ei helppo. Teatterialan asiantuntijat kertovat heti alkajaisiksi, että kattavaa listaa aiheesta ei ole. Ei ole myöskään keinoa, miten sellaisen listan voisi tehdä, sillä näytelmiä ei ole luetteloitu sillä tavalla. Lisähaastetta asiaan tuo myös se, että vaikka lavalla tapahtuisi raiskaus, sitä ei välttämättä ole kirjoitettu näytelmään, eikä kaikki tekstiin kirjoitetut asiat päädy lavalle.

Useiden eri teatterialan asiantuntijoiden mainitsemissa näytelmissä nousee esiin William Shakespearen kirjoittamat tekstit: Titus Andronicus, Lucretian raiskaus (The Rape of Lucrece) sekä Othello. Anna Paavilainen esitti Kansallisteatterissa vuonna 2008 Othellon kaunista vaimoa Desdemonaa, jonka Othello lopulta surmaa.

William Shakespeare: Titus Adronicus, n. 1589

Professori Kuisma Korhonen kirjoittaa Titus Andronicuksen esipuheessa, että vaikka Shakespearen tragediat ovat tunnetusti verisiä, Titus Andronicus on niiden joukossa hätkähdyttävä. Perinteisen tikarilla surmaamisen ohella siinä raiskataan, silvotaan kieli, leikataan irti käsiä ja päitä, haudataan elävältä ja harrastetaan ihmissyöntiä.

Korhosen mukaan Antiikin Roomaan sijoittuva näytelmä oli 1500-luvun lopussa suuri menestys, koska julkiset teloitukset, teilaukset ja kidutukset olivat totuttaneet yleisön verisiin huveihin.

Rooman keisarinnaksi kohonnut goottikuningatar Tamora käskee raiskata roomalaisen kenraalin Titus Andronicuksen tyttären Lavinian kostoksi vanhimman poikansa Alarbuksen surmaamisesta ja häpäisystä.

Sitaatti William Shakespearen Titus Andronicus -näytelmästä, WSOY, suomentanut Pentti Saaritsa sitaatti, William Shakespeare, Titus Andronicus, WSOY Kuva: Yle / Mikko Lehtola sitaatti, william shakespeare, titus andronicus, wsoy, raiskaus

Tennessee Williams: Viettelyksen Vaunu, 1947

Teatterialan asiantuntijoiden kommenteissa listoille pääsee myös Tennessee Williamsin vuonna 1947 kirjoittama Viettelyksen vaunu. Näytelmästä on tehty Suomessa 31 ohjausta vuosina 1950 - 2013. Näytelmää on käsitelty myös Teatterikorkeakoulussa omana kurssinaan. Opiskelijat ovat kutsuneet kurssia Kuivapano 2:ksi.

Tennessee Williams on yksi tunnetuimmista yhdysvaltalaisista 1900-luvun näytelmäkirjailijoista. Viettelyksen vaunu sai vuoden ilmestymisensä jälkeen Pulitzer-palkinnon.

Miespäähenkilö Stanley Kowalski raiskaa humalassa vaimonsa siskon sillä aikaa, kun vaimo on synnyttämässä parin esikoista.

sitaatti Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunu -näytelmästä, Näytelmäkulma, suomentanut Reita Lounatvuori sitaatti, tenneessee williams, viettelyksen vaunu, nainen makaa sängyllä Kuva: Yle / Mikko Lehtola sitaatti, tenneessee williams, viettelyksen vaunu, raiskaus, näytelmäkulma

Näytelmästä on tehty Viettelyksen vaunu (A Streetcar Names Desire) niminen elokuva vuonna 1951. Elokuva sai 12 Oscar-ehdokkuutta ja voitti lopulta neljä Oscaria. Elokuvaa pidetään Stanleyta näyttelevän Marlon Brandonin läpimurtoelokuvana.

Sarah Kane: Puhdistetut (Cleansed), 1998

Brittiläisen Sarah Kanen Cleansed (Puhdistetut) herätti kohun tämän vuoden alussa, kun se esitettiin Englannin Kansallisteatterissa. Rajujen kidutus- ja raiskauskohtausten takia useita henkilöitä pyörtyi ja nelisenkymmentä lähti esityksestä kesken pois. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat yliopistoon, joka toimii keskitysleirin tai rangaistuslaitoksen tavoin. Näytelmän henkilöinä ovat sisarukset, homopari sekä eroottinen tanssija. On tulkittu, että Sarah Kanen näytelmissä olisi vaikutteita muun muassa Shakespearen tragedioista.

Sarah Kane kärsi vaikeasta masennuksesta ja tappoi itsensä vuosi näytelmän valmistumisen jälkeen.

Näytelmää on esitetty kerran Suomessa KokoTeatterissa Mikko Kannisen ohjauksena vuonna 2001.

sitaatti Sarah Kanen Puhdistetut -näytelmästä, Näytelmäkulma, suomentanut Tuomas Timonen sitaatti Sarah Kane, Puhdistetut, näytelmäkulma Kuva: Yle / Mikko Lehtola sitaatti sarah kane, puhdistetut, raiskaus, näytelmäkulma

Sofi Oksanen: Puhdistus, 2007

Sofi Oksanen kirjoittaa palkitun Puhdistus-näytelmän esipuheessa, että se syntyi turhautumisesta ja väsymyksestä seksuaalisen väkivallan loputtomaan toistumiseen. Näytelmän jälkeen Oksanen kirjoitti myös kirjan samoista henkilöistä ja teemoista. Raiskauskohtaukset ovat kirjassa kuvattu naturalistisemmin kuin itse näytelmässä. Näytelmässä raiskauksesta kerrotaan muun muassa prostituoiduksi pakotetun Zaran kertomana.

Puhdistuksen ensi-ilta oli Kansallisteatterissa keväällä 2007.

sitaatti Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmästä, WSOY sitaatti, Sofi Oksanen, puhdistus, raiskaus, WSOY Kuva: Yle / Mikko Lehtola sitaatti, sofi oksanen, puhdistus, raiskaus, wsoy

Pirkko Saisio: HOMO!, 2011

Pirkko Saision Kansallisteatterille kirjoittaman HOMO! -musiikkinäytelmän keskiössä on Teräksen perhe: uskovainen kansanedustaja Hellevi, hänen puolisonsa Veijo, yksinäinen geenitutkija tytär Rebecca sekä kaikkien himoitsema ottopoika Moritz. HOMO! on humoristinen musiikkifarssi eikä raiskaus ole siinä keskeisessä roolissa. Perheen älykkötytär Rebecca, jota Anna Paavilainen Kansallisteatterin esityksessä esitti, kuitenkin raiskataan näytelmässä.

sitaatti Pirkko Saisio HOMO! -näytelmästä, Kansallisteatterin kirja sitaatti, Pirkko Saisio, HOMO!, Kansallisteatterin kirja, raiskaus Kuva: Yle / Mikko Lehtola sitaatti, pirkko saisio, homo!, kansallisteatterin kirja, raiskaus

Viime kädessä teoksen ohjaaja tekee päätöksen siitä, millä tavalla raiskaus näyttämölle tuodaan. Miten todenmukaisuuteen pyrkivän hän haluaa raiskauksesta tehdä.

Teatterialan asiantuntijoiden mukaan raiskaus esiintyy myös näissä vuonna 2010 Helsingissä esitetyissä näytelmissä: KokoTeatterin Luksusmuijat, Q-teatterin Aivan kuin minua ei olisi sekä KOM-teatterin John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Mainintoja saivat myös Franca Ramen Raiskaus-teksti, Pierre Ambroise Francois Choderlos de Laclos’n kirjasta Vaarallisia suhteita tehty näytelmäversio sekä Otso Kauton vuonna 2007 Kansallisteatterille ohjaama Kipukynnys.

Keskeisin kysymys teatteriraiskauksista puhuttaessa on siinä, miten tekstiä tulkitaan näyttämöllä. Teoksen ohjaaja tekee viime kädessä päätöksen siitä, millä tavalla raiskaus näyttämölle tuodaan. Miten todenmukaisuuteen pyrkivän hän haluaa raiskauksesta tehdä? Anna Paavilainen on haastattelussa pohtinut, miksi miesohjaajat ovat niin sairaan kiinnostuneita raiskauksista. KulttuuriCocktailin Marjut Tervolan haastettelema ohjaaja Atro Kahiluoto hämmästelee yleistystä ja toteaa että jos keskustellaan stereotypioista, niin keskustelu ei edisty puolin eikä toisin.

- Jos puhutaan naisvihasta, niin eikö tuo ole miesvihan lietsomista, Kahiluoto kysyy.

Atro Kahiluodon mielestä keskeinen ongelma ei ole niinkään itse teko lavalla, vaan sekstistiset asenteet.

- On merkille pantavaa, että yhdenkään pääkaupunkiseudulla toimivan merkittävän teatterin johdossa ei ole naista.

Lisätty linkki 1.4.