Henrietan blogin kuudes osa. Kokemuksia elämästä Australiassa ja avautumisia siitä miten arki kaukana kotoa sujuu. "Oon kasvanu tällä matkalla paljon. Normaalisti omaa kasvamista ei huomaa, mut miun elämä on muuttunut täällä tosi radikaalisti. Oon toteuttanut miun unelmia ja päästänyt irti monista asioista."
"Silloin kun tulin tänne, olin aika murskana. Suomessa oli tapahtunu niin paljon asioita, et tuntu etten voi koskaan olla oma itteni enää.
Luulin ennen et miulla oli tosi hyvä itsetunto, mut vasta täällä tajusin, että en oo oikeesti rakastanut itteeni oikeasti.
Täällä huomasin vasta oikeesti, et kuka mie oon. Luulin ennen et miulla oli tosi hyvä itsetunto, mut vasta täällä tajusin, että en oo oikeesti rakastanut itteeni oikeasti.
En rakastanut miun kroppaa ja liikuin vaan sen takia, että sopisin lokeroon, minkä yhteiskunta on luonut. Nykyään vaan rakastan käydä juoksemassa, koska haluun pitää itestäni huolta. Poltin askin röökiä monta vuotta, enkä haluu enää ikinä palata siihen. En haluu jossain vaiheessa huomata että oon aiheuttanut ite itelleni keuhkosyövän.
Mie toivon, että jos tätä lukee joku nuori tyttö tai poika, niin älkää muiden ihmisten taivutuksienkaan takia alkako polttamaan. Jossain vaiheessa heräät ja tajuut, että se on huume ja oot riippuvainen siitä, ja se on koko elämän kestävä prosessi päästä siitä irti.
Yritin muuttaa itteeni ulkonäöllisesti aivan eri ihmiseksi kun mitä olin. Oot niin sokea että et tajua olevasi kaunis just sellaisena mitä oot vaikka muut sanois mitä. Sen kasvun pitää tulla siun pään sisältä.
Käytin piilareita 6 vuotta ja hiustenpidennyksiä 7 vuotta. Niistä irti päästäminen oli huomattavasti vaikeinta. Olit luonu monta vuotta sellasta kuvaa itestäs muille, mitä oli enää hankala palauttaa.
Nyt rakastan itteeni just tälläsenä mitä oon. Totta kai jokainen kattoo peilikuvaa arvostellen ja miettii et joku asia vois olla paremmin, mut kyse on siitä, että siun pitää hyväksyy itessäs myös ne huonot puolet, sitä kautta opit hyväksymään muidenkin ”viat”.
Lopetin täällä myös lihan syömisen, mikä ei oikeesti ollu ees vaikeeta, vaikka pähkäilin sitä viimeiset kaks vuotta. Se merkitsee miulle niin paljon, että annan miun omien arvojen näkyä jokapäiväsissä valinnoissa.
Voin sanoo, et oon nyt miljoona kertaa onnellisempi, kun en enää yritä olla joku muu ja välitän itestäni, just sellaisena mitä oon.
SEURAA Henriettaa Snapchatissa: @henlietta. Au pairit myös Facebookissa ja Instagramissa: @aupairit.
LUE myös muut Henrietan kirjoitukset:
- Ei meistä ikinä tuu ystäviä
- Oon vaan onnellinen
- Oot koko ajan valmiustilassa ja mietit, pitäskö siun tehä jotain
- Täällä siun on pakko avartaa mieltä - muuten jäät yksin
- Toi ranta on ihan jäätävä
- Päivä, jolloin unelmista tuli totta
