Hyppää pääsisältöön

Isänmaan puolesta

US actress Claire Danes (L) and British actor Damian Lewis (R) hold the awards for Outstanding Actress and Actor in a Drama Series for their roles in 'Homeland' at the 64th Primetime Emmy Awards in Los Angeles, California, USA, 23 September 2012. The Prim
US actress Claire Danes (L) and British actor Damian Lewis (R) hold the awards for Outstanding Actress and Actor in a Drama Series for their roles in 'Homeland' at the 64th Primetime Emmy Awards in Los Angeles, California, USA, 23 September 2012. The Prim Kuva: EPA / PAUL BUCK Damian Lewis,Claire Danes

Sotilas tulee vankeudesta. Agentti epäilee terroristiksi. Tuloksena on paranoidi rakkaustarina.

Television tiiliskivet, Isänmaan puolesta, keskustelijoina kirjailija ja käsikirjoittaja Katja Kallio ja J.P. Pulkkinen Yle Radio 1:ssä torstaina 31.3. klo 17.20 ja tiistaina 5.4. klo 22.05 - ja Yle Areena.

Kun USA:ssa on presidentinvaalikampanjan yhteydessä pengottu Hillary Clintonin ulkoministerikauden sähköpostiliikennettä, sieltä löytyi republikaaneja innostaneiden Libyan Benghazin lähetystöiskuun liittyvien viestien lisäksi muutakin. Joukossa oli “tyhmä kysymys” - ilmaisu Clintonin - jossa hän halusi tietää, miltä kanavalta saisi Washingtonissa näkyviin Isänmaan puolesta -sarjan uusimman jakson.

Isänmaan puolesta (Homeland) on sarja, jota on vuodesta 2011 lähtien esitetty viisi kautta eli yhteensä 60 jaksoa. Viides kausi esitettiin USA:ssa viime vuoden lopulla eikä ole tietoa katseliko Hillary sitä samalla innolla kuin ulkoministerikaudellaan. Suomessa viimeisin kausi pyörii parhaillaan MTV3:lla.

Syy poliitikkojen mahdolliseen kiinnostukseen sarjaa kohtaan liittyy tietenkin siihen, että Isänmaan puolesta kertoo terroristeista ja heitä jahtaavasta CIA:sta. Sitä kautta se kytkeytyy Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, joka osaltaan on ollut vaikuttamassa terrorismin syntyyn.

Onko televisiolla muslimiongelma?

“Onko televisiolla muslimiongelma?”, kysyi istuva presidentti Barack Obama viime helmikuussa tehdessään ensimmäisen vierailunsa yhdysvaltalaiseen moskeijaan. Obaman puhe Baltimoressa sivusi tv-draamojen asenteita. Viesti oli se, että televisiossa nähdään muslimeja ainoastaan silloin, kun he ovat kytköksissä kansalliseen turvallisuuteen, lue: terrorismiin. Positiivista muslimihahmoa pohtiessa hänelle tuli mieleen vain Aziz Ansarin sarja Master of None.

“Ei se niin vaikeaa ole”, Obama sanoi. “Aikanaan televisiossa ei ollut lainkaan mustia ihmisiä. On mahdollista kertoa hyviä tarinoita ja näyttää samalla yhteisöjen todellisuus sellaisena kuin se on.” Tätä kautta keskustelu muslimihahmoista kytkeytyy myös #oscarssowhite-vääntöön. Elokuvamaailmassa painitaan rodullisen diversiteetin esittämisen kanssa. Televisiossa on ensimmäinen rotujen välinen suudelma löytyy tv-sarjasta Star Trek, kun William Shatner ja Nichelle Nichols suutelivat 60-luvun lopulla. Televisiossa on esitetty mustien tähdittämiä perhesarjoja, mutta myös vahvistettu stereotyyppejä samaan tapaan kuin nyt muslimien kohdalla.

Kuvadraamojen mustiin ja muslimeihin heijastamat asenteet voidaan laajentaa myös sukupuolisiin vähemmistöihin. Oscar-ehdokkaana ollut Carol olikin vallankumouksellinen elokuva siksi, että siinä naispari esitettiin ilman stigmaa, uhriroolia. Esitystapa henki hellyyttä ja lämpöä.

Obaman puheesta on luettavissa piikki nimenomaan sellaisia sarjoja kuin Isänmaan puolesta kohtaan. Muslimit ovat joko kaksinaamaisia vakoojia tai verenhimoisia terroristeja.

Silti Isänmaan puolesta on myös laatusarja, joka kuvaa amerikkalaista kollektiivista psyykettä kymmenen vuotta WTC-iskujen jälkeen. Ja tuo psyyke on vainoharhainen.

Yhdysvallat, New York. World Trade Center (WTC), Manhattan. 1983
Yhdysvallat, New York. World Trade Center (WTC), Manhattan. 1983 Kuva: Juuso Juntunen. Ground Zero (WTC),img_2010_00052021

Sarjan luojat ovat Alex Gansa ja Howard Gordon, jotka olivat mukana tekemässä ajallisesti ja temaattisesti yhteen WTC-iskujen kanssa osunutta sarjaa 24 (2001-2010). Siinä CTU-niminen terrorisminvastainen yksikkö, näkyviä ja näkymättömiä vihollisia vastaan. Kukin 24:n kausi koostui 24 jaksosta, joissa jokaisessa kerrottiin yhdestä vuorokauden tunnista reaaliajassa. Pääroolissa on Kiefer Sutherlandin esittämä agentti Jack Bauer, eräänlainen oikeudentunnoksi maskeeratun vihan ja tehokkuuden ruumiillistuma, jonka tehtävä oli yleensä estää joko presidentin surma tai joukkotuhoaseen käyttö. Tiedonhankintametodina oli myös kidutus, mikä loi sarjalle ikävän auran Irakin sodan, Abu Ghraibin ja Guantánamon myötä.

Gordon on myös ollut tekemässä sarjaa nimeltä Tyrant, jossa keskushenkilö on kalifornialainen lastenlääkäri Bassam Al-Fayeed, ihan mukava muslimi siis. Paitsi että hänen isänsä on verenhimoinen tyranni Lähi-idässä. Missä muslimi, siellä ongelma.

24:ssä ihmiset ovat aikataulun paineessa kuin koneita, Isänmaan puolesta -sarjan psykologia on hienovaraista, siellä esiintyy myös tunnejohtamista, ei pelkkää toimistotyöläisen arkeen kuuluvaa kehittämistä, tehostamista, leikkaamista ja ratkaisukeskeistä muutosjohtamista niin kuin CTU:ssa.

Isänmaan puolesta on paranoidi rakkaustarina

Isänmaan puolesta syventää vainoharhan toiminnasta ja ammattillisista rooleista perheeseen ja ihmissuhteiden syvempiin kerroksiin. Kuten Katja Kallio Television tiiliskivien keskustelussa sanoo, Isänmaan puolesta on “paranoidi rakkaustarina”. Se on psykologinen trilleri, jossa epäily kohdistuu lähimpiin ihmisiin ja sitä kautta myös itseen.

Vainoharhan genre, johon Isänmaan puolesta kytkeytyy, syntyi jo kylmän sodan aikoihin. Film noirin pessimismi loi hyvää pohjaa sen asenneilmastolle. Hitchcockin Notorius on hyvä esimerkki rakkaustarinan ja vakoilun kytkeytymisestä yhteen. Viisikymmenluvun scifi-elokuvat Invasion of Body Snatchers, The Thing - Se toisesta maailmasta, ovat osa samaa jatkumoa.

Mantshurian kandidaatti -kirjassa ja -elokuvassa tuotiin esiin Korean sodasta palanneita aivopestyjä sotilaita, jotka toivat vainoharhan kotirintamalle. Seitsemänkymmenluvulla Nixonin ajan leffoissa (Keskustelu, Ansa - Parallax View, Presidentin miehet, Korppikotkan kolme päivää, Kiina-ilmiö, Musta sunnuntai, Shakaali, Odessan miehet, The Anderson Tapes) oli paljon tätä paranoiaa. Vuoden 2001 tapahtumien, Edward Snowdenin ja Wikileaksien paljastuksien jälkeen genre voi erinomaisesti, kysykää vaikka Jason Bournelta.

Isänmaan puolesta -sarjan juuret ovat israelilaisessa tv-draamassa, mikä on jopa ironista. USA:n ulkopolitiikan yksi kulmakivi on juuri suhde Israeliin. Gideon Raffin luoma Hatufim eli Sodan vangit kertoo israelilaisista sotavankien sopeutumisesta siviilielämään, Teema näytti sarjan vuonna 2013. (Vrt. Be’Tipul, josta amerikkaiset muokkasivat sarjan nimeltä In Treatment, Terapiassa.)

Israelilaiset juuret ovat enemmän kuin oivallinen sattuma

Yksi Obaman puheen kovimmista kriitikoista oli Ben Shapiro, poliittinen kommentaattori ja kolumnisti - ja ortodoksijuutalainen. Israel naulataan esille niin kuin abortti ja aseenkanto-oikeus, joten Isänmaan puolesta -sarjan israelilaiset juuret ovat enemmän kuin oivallinen sattuma.

Kuten Sodan vangit, Isänmaan puolesta lähtee myös liikkeelle sotavankeudessa olleen sotilaan paluusta kotimaahan. Nicholas Brody (Damian Lewis), merijalkaväen sotilas oli kahdeksan vuotta Abu Nazirin vankina Irakissa. CIA-agentti Carrie Mathison (Claire Danes) on saanut vihjeen, että Abu Nazir on aivopessyt amerikkalaisen sotavangin. Carrie epäilee, että juuri Brody on terroriuhka.

Niin israelilainen kuin amerikkalainen sarja kommentoi todellisuutta - tai todellisuus kommentoi sarjoja. Gilad Shalit -niminen sotilas palasi Israeliin 2011, kun hänet vaihdettiin 1,027 palestiinalaisvankiin. Shalit oli ollut viisi vuotta Hamasin vankina.

Amerikkalaissotilas Bowe Bergdahl lähti vuonna 2009 palveluspaikastaan Afganistanissa, talebanit vangitsivat hänet. Viisi vuotta myöhemmin he vapauttivat hänet. Heinäkuussa ‘14 Bergdahl astui takaisin palvelukseen. Viime joulukuussa selvisi, että hän joutuu sotaoikeuteen karkuruudesta.

Todellisuuden tapahtumat voivat olla sarjalle siunaus tai rasite. Kun Donald Trump tuli presidenttikisaan, hän teki House of Cardsin neloskaudesta vanhanaikaisen jo ennen sen esittämistä. House of Cards kertoo maailmasta, jossa totuudenpuhumisella oli merkitystä, jossa väärässä seurassa esiintymisellä oli vaikutusta. Trumpin poliittisesta ohjauksesta irti päässeen vaalikampanjan rinnalla Frank Underwoodin oveluus tuntuu tarpeettomalta, sillä valehtelu on enää vain keino keinojen joukossa. Sen sijaan Isänmaan puolesta ei näytä kärsineen todellisuuden korrosoivasta vaikutuksesta. Paranoia on läsnä yhä todempana.

Television tiiliskivien kaikki vanhat jaksot ovat Yle Areenassa kuunneltavissa ja ladattavissa.

Kommentit
  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri