Hyppää pääsisältöön

Loukkaantumisen retoriikka

Bocca della Verità, Totuuden suu, marmorista veistetty, kasvoja esittävä reliefi (mahdollisesti pakana-aikaista jumalaa esittävä veistos).
Bocca della Verità eli Totuuden suu (Rooma) Bocca della Verità, Totuuden suu, marmorista veistetty, kasvoja esittävä reliefi (mahdollisesti pakana-aikaista jumalaa esittävä veistos). Kuva: Image Source SKOY/ Herbert Spichtinger Bocca della Verità,totuuden suu

Elämmekö loukkaantumisen aikaa? Ovatko ihmiset entistä hanakampia loukkaamaan toisiaan ja loukkaantumaan itse toisten sanomisista tai tekemisistä. Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen valmistelee filosofian alan väitöskirjaa viisaasta päätöksenteosta, ajattelusta, vuorovaikutuksesta ja sen oppimisesta. Kysytään häneltä.

Markus Neuvosen mukaan yksi aiheeseen kiinteästi liittyvä ja paljon keskustelua herättänyt asia on internetin anonymiteetti. Kun ihmiset kokevat ettei heillä ole kiinni jäämisen riskiä, sanoivatpa he mitä tahansa sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla, niin he alkavat tehdä tyhmyyksiä.

– Kun internetissä ei voi lyödä nyrkillä, niin siellä lyödään sanoilla. Ja kun netin anonyymi villi länsi on ollut olemassa jo sen verran kauan, niin se on alkanut vuotaa myös sen ulkopuolelle. Ihmiset ovat ikään kuin harjaantuneet tökerössä käyttäytymisessä, toteaa Neuvonen.


Sosiaalinen media antaa meille myös aika pöhöttyneen kuvan omasta merkityksestämme.

Ilmiöön liittyvät myös politiikka ja psykologiset tekijät.

– Yksi keskeinen tekijä on viime aikoina keskusteluun noussut kriisitietoisuus ja se miten viime vuosina on toistettu sitä, että meillä on pulaa tärkeistä resursseista ja olemme taistelemassa viimeisistä leivänmuruista. Olemme ikään kuin sodassa kaikkia vastaan.

Kun ihmiset ajetaan tällaiseen mielentilaan, niin he hakeutuvat hyvin nopeasti erilaisiin leireihin, jotka riitelevät keskenään. Käyttäytymisestä tulee tällöin hyvin lyhytnäköistä, epäkohteliasta ja joskus jopa väkivaltaista.

– Toinen ihmisten käyttäytymiseen vaikuttava asia on epävarmuus ja krooninen hallinnan puutteen tunne, johon tämä meidän aikamme ovat lähestulkoon meidät kaikki ajaneet, Neuvonen sanoo.

Poliitikot, ekonomistit ja muut valta-asemassa olevat voivat käyttää kriisipuhetta omien tavoitteidensa ja tarkoitusperiensä ajamiseen. Tällainen strategia on Neuvosen mukaan hyvin lyhytjänteinen ja aiheuttaa lopulta vain apatiaa, kyynisyyttä ja opittua avuttomuutta. Syntyy kierre, joka ruokkii kriisiä ja vaikuttaa myös talouteen lamauttavasti.

Mistä some-raivo kumpuaa?

Sosiaalisessa mediassa ihmiset purkavat tunteitaan ja käyttäytyvät usein helpommin sopimattomasti. Neuvonen uskoo, että ihmisillä on siellä luuloteltu intimiteetin tunne, oma Facebook-tili voi tuntua henkilökohtaiselta tilalta.

– Somen käyttäjät luulevat keskustelevansa vain kavereidensa kanssa, eivätkä ymmärrä että keskusteluista jää jälki ja että ne on helppo jäljittää. Ihmiset ottavat siellä vapauksia ja voivat solvata tai uhkailla toisia ihmisiä omalla nimellään.

Mistä tämä loukkaaminen ja loukkaantuminen sitten johtuvat? Neuvosen mukaan asiamme saattavat olla liiankin hyvin. Kun emme koe mitään todellista, suurta uhkaa, niin uhkareaktiomme heräävät pienemmistäkin syistä ja kanavoituvat sitten vaikkapa some-kirjoitteluun.

– Sosiaalinen media antaa meille myös aika pöhöttyneen kuvan omasta merkityksestämme ja omien mielipiteidemme painoarvosta. Se saattaa tuottaa illuusion siitä, että yhden ihmisen mielipiteellä olisi suurikin merkitys.

Kun luuloteltu vaikutusvalta, krooninen pettymyksen tunne ja kyvyttömyys käsitellä pettymyksen tunnetta kohtaavat, niin käsillä on resepti, josta some-raivo kumpuaa.

Poliitikassa loukkaamisen ja loukkaantumisen retoriikkaa hyödynnetään usein. Jokaisella puolueella on omat ydinkohderyhmänsä, josta he pyrkivät saamaan äänestäjiä. Esimerkiksi Perussuomalaiset hyödyntävät retorista vastakkainasettelua, jossa ylimielinen eliitti sortaa poloista ja kiusattua kansaa.

– Se on tarina, johon ihmisten on helppo mennä mukaan, samaistua siihen ja sen henkilöhahmoihin. Kyse on poliittisesta valtapelistä ja kaikki retoriikan keinot ovat siinä käytössä. Näin politiikka toimii. Joku keksii hyvän tarinan, ryhtyy toistamaan sitä, lopulta uskoo siihen ja yrittää saada muutkin uskomaan. Sitten tarinat kilpailevat keskenään siitä, kenen versioon uskotaan eniten.

Malttia keskusteluun

Markus Neuvonen perää kaikilta julkiseen keskusteluun osallistuvilta malttia ja ymmärrystä myös erilaisia mielipiteitä kohtaan.

– Keskustelun tuoksinassa olemme aika lailla tunteidemme viemiä. Joskus saatamme huomata puolustavamme lopulta aivan älyttömiäkin mielipiteitä ja se suututtaa meitä entisestään. Ennen kuin tällaiseen tilanteeseen ajautuu, pitäisi muistaa ottaa perspektiiviä asiaan, hyväksyä erimielisyydet ja epävarmuus ja olla provosoitumatta.

Myös huumori auttaa, muistuttaa Neuvonen.

– Asioiden näkeminen koomisessa valossa auttaa aina. Erimielisyyttä kannattaa opetella sietämään ja solvauksille voi vaikka nauraa. Se voi olla tie mielenrauhaan.

Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen
Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen Kuva: Markus Neuvonen markus neuvonen,filosofit,tutkijat

Markus Neuvonen

Itsenäinen tutkija, konsultti ja luennoitsija

Valtiotieteen maisteri, valmistelee filosofian alan väitöskirjaa viisaasta päätöksenteosta, ajattelusta, vuorovaikutuksesta ja sen oppimisesta. Aiemmin työskennellyt mm. lääketutkimuksen ja tieteenetiikan parissa ja vetänyt Kriittisen Korkeakoulun Puhujakoulua.

Retoriikan, vuorovaikutus- ja neuvottelutaitojen lisäksi konsultoi ja kouluttaa ajattelun, päätöksenteon ja strategisen suunnittelun taidoissa, jotka soveltuvat erityisesti ennustamattomiin ja epävarmoihin olosuhteisiin.

Kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014)

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.