Hyppää pääsisältöön

Loukkaantumisen retoriikka

Bocca della Verità, Totuuden suu, marmorista veistetty, kasvoja esittävä reliefi (mahdollisesti pakana-aikaista jumalaa esittävä veistos).
Bocca della Verità eli Totuuden suu (Rooma) Bocca della Verità, Totuuden suu, marmorista veistetty, kasvoja esittävä reliefi (mahdollisesti pakana-aikaista jumalaa esittävä veistos). Kuva: Image Source SKOY/ Herbert Spichtinger Bocca della Verità,totuuden suu

Elämmekö loukkaantumisen aikaa? Ovatko ihmiset entistä hanakampia loukkaamaan toisiaan ja loukkaantumaan itse toisten sanomisista tai tekemisistä. Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen valmistelee filosofian alan väitöskirjaa viisaasta päätöksenteosta, ajattelusta, vuorovaikutuksesta ja sen oppimisesta. Kysytään häneltä.

Markus Neuvosen mukaan yksi aiheeseen kiinteästi liittyvä ja paljon keskustelua herättänyt asia on internetin anonymiteetti. Kun ihmiset kokevat ettei heillä ole kiinni jäämisen riskiä, sanoivatpa he mitä tahansa sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla, niin he alkavat tehdä tyhmyyksiä.

– Kun internetissä ei voi lyödä nyrkillä, niin siellä lyödään sanoilla. Ja kun netin anonyymi villi länsi on ollut olemassa jo sen verran kauan, niin se on alkanut vuotaa myös sen ulkopuolelle. Ihmiset ovat ikään kuin harjaantuneet tökerössä käyttäytymisessä, toteaa Neuvonen.


Sosiaalinen media antaa meille myös aika pöhöttyneen kuvan omasta merkityksestämme.

Ilmiöön liittyvät myös politiikka ja psykologiset tekijät.

– Yksi keskeinen tekijä on viime aikoina keskusteluun noussut kriisitietoisuus ja se miten viime vuosina on toistettu sitä, että meillä on pulaa tärkeistä resursseista ja olemme taistelemassa viimeisistä leivänmuruista. Olemme ikään kuin sodassa kaikkia vastaan.

Kun ihmiset ajetaan tällaiseen mielentilaan, niin he hakeutuvat hyvin nopeasti erilaisiin leireihin, jotka riitelevät keskenään. Käyttäytymisestä tulee tällöin hyvin lyhytnäköistä, epäkohteliasta ja joskus jopa väkivaltaista.

– Toinen ihmisten käyttäytymiseen vaikuttava asia on epävarmuus ja krooninen hallinnan puutteen tunne, johon tämä meidän aikamme ovat lähestulkoon meidät kaikki ajaneet, Neuvonen sanoo.

Poliitikot, ekonomistit ja muut valta-asemassa olevat voivat käyttää kriisipuhetta omien tavoitteidensa ja tarkoitusperiensä ajamiseen. Tällainen strategia on Neuvosen mukaan hyvin lyhytjänteinen ja aiheuttaa lopulta vain apatiaa, kyynisyyttä ja opittua avuttomuutta. Syntyy kierre, joka ruokkii kriisiä ja vaikuttaa myös talouteen lamauttavasti.

Mistä some-raivo kumpuaa?

Sosiaalisessa mediassa ihmiset purkavat tunteitaan ja käyttäytyvät usein helpommin sopimattomasti. Neuvonen uskoo, että ihmisillä on siellä luuloteltu intimiteetin tunne, oma Facebook-tili voi tuntua henkilökohtaiselta tilalta.

– Somen käyttäjät luulevat keskustelevansa vain kavereidensa kanssa, eivätkä ymmärrä että keskusteluista jää jälki ja että ne on helppo jäljittää. Ihmiset ottavat siellä vapauksia ja voivat solvata tai uhkailla toisia ihmisiä omalla nimellään.

Mistä tämä loukkaaminen ja loukkaantuminen sitten johtuvat? Neuvosen mukaan asiamme saattavat olla liiankin hyvin. Kun emme koe mitään todellista, suurta uhkaa, niin uhkareaktiomme heräävät pienemmistäkin syistä ja kanavoituvat sitten vaikkapa some-kirjoitteluun.

– Sosiaalinen media antaa meille myös aika pöhöttyneen kuvan omasta merkityksestämme ja omien mielipiteidemme painoarvosta. Se saattaa tuottaa illuusion siitä, että yhden ihmisen mielipiteellä olisi suurikin merkitys.

Kun luuloteltu vaikutusvalta, krooninen pettymyksen tunne ja kyvyttömyys käsitellä pettymyksen tunnetta kohtaavat, niin käsillä on resepti, josta some-raivo kumpuaa.

Poliitikassa loukkaamisen ja loukkaantumisen retoriikkaa hyödynnetään usein. Jokaisella puolueella on omat ydinkohderyhmänsä, josta he pyrkivät saamaan äänestäjiä. Esimerkiksi Perussuomalaiset hyödyntävät retorista vastakkainasettelua, jossa ylimielinen eliitti sortaa poloista ja kiusattua kansaa.

– Se on tarina, johon ihmisten on helppo mennä mukaan, samaistua siihen ja sen henkilöhahmoihin. Kyse on poliittisesta valtapelistä ja kaikki retoriikan keinot ovat siinä käytössä. Näin politiikka toimii. Joku keksii hyvän tarinan, ryhtyy toistamaan sitä, lopulta uskoo siihen ja yrittää saada muutkin uskomaan. Sitten tarinat kilpailevat keskenään siitä, kenen versioon uskotaan eniten.

Malttia keskusteluun

Markus Neuvonen perää kaikilta julkiseen keskusteluun osallistuvilta malttia ja ymmärrystä myös erilaisia mielipiteitä kohtaan.

– Keskustelun tuoksinassa olemme aika lailla tunteidemme viemiä. Joskus saatamme huomata puolustavamme lopulta aivan älyttömiäkin mielipiteitä ja se suututtaa meitä entisestään. Ennen kuin tällaiseen tilanteeseen ajautuu, pitäisi muistaa ottaa perspektiiviä asiaan, hyväksyä erimielisyydet ja epävarmuus ja olla provosoitumatta.

Myös huumori auttaa, muistuttaa Neuvonen.

– Asioiden näkeminen koomisessa valossa auttaa aina. Erimielisyyttä kannattaa opetella sietämään ja solvauksille voi vaikka nauraa. Se voi olla tie mielenrauhaan.

Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen
Filosofian ja retoriikan tutkija Markus Neuvonen Kuva: Markus Neuvonen markus neuvonen,filosofit,tutkijat

Markus Neuvonen

Itsenäinen tutkija, konsultti ja luennoitsija

Valtiotieteen maisteri, valmistelee filosofian alan väitöskirjaa viisaasta päätöksenteosta, ajattelusta, vuorovaikutuksesta ja sen oppimisesta. Aiemmin työskennellyt mm. lääketutkimuksen ja tieteenetiikan parissa ja vetänyt Kriittisen Korkeakoulun Puhujakoulua.

Retoriikan, vuorovaikutus- ja neuvottelutaitojen lisäksi konsultoi ja kouluttaa ajattelun, päätöksenteon ja strategisen suunnittelun taidoissa, jotka soveltuvat erityisesti ennustamattomiin ja epävarmoihin olosuhteisiin.

Kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014)

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri