Hyppää pääsisältöön

"Espanjassa olen futismutsina pulassa - jatkuvaa prässiä ja puolustusta!"

susan wicklund futismutsi espanjassa
susan wicklund futismutsi espanjassa Kuva: Yle/Simo Tynys futismutsiespanjassa

Futismutsi Espanjassa eli Susan Wicklund kirjoittaa Futisvanhemmat-sivuille sarjan blogimerkintöjä vanhemmuudesta ja elämästä jalkapallokulttuurien törmäyskurssilla. "Olisinpa mies, puhuisinpa Andalusian murretta, eikä sekään olisi huono asia jos olisin espanjalainen ex-futari. Unelmoiminen on onneksi sallittua myös futismutsille. Elämää espanjalaisen jalkapallon parissa helpottaisi huomattavasti jos edellä mainitut asiat kävisivät toteen."

Istuessani monesti yksin myöhään illalla stadionin katsomossa ja ollessani ainoa nainen koko paikassa, katselen vähän kadehtien miesporukoiden kovaäänistä keskustelua milloin mistäkin ajankohtaisesta aiheesta. Suosituimpana puheenaiheena on jalkapallo, kansallinen ylpeyden aihe.

Olen seisonut kentän reunalla sekä Suomessa että Espanjassa. Sama pallo pyörii kaiken keskipisteenä molemmissa maissa. Samanlaiset säännöt ja samanlaiset roolit pelaajilla ja muilla toimijoilla. Samat ongelmat ja ilonaiheet, kovaa kilpailua ja kurinalaista toimintaa.

eetu torjuu
Täysillä jokaiseen palloon ja tilanteeseen, paikkaillaan vahingot myöhemmin. Tällä asenteella nuori maalivahti lähtee pelaamaan jokaisen pelinsä. eetu torjuu Kuva: Yle/Rosa Wicklund futismutsiespanjassa

Mikä sitten on erona kahden kovin erilaisen jalkapallokulttuurin välillä? Vastaus välähtää välittömästi futismutsin silmien eteen: kaikki. Ei välttämättä parempaa tai huonompaa, vaan erilaista.

Erilaisuus juontaa juurensa kahden eri kulttuurin yleisistä ominaispiirteistä. Espanjalaisen jalkapallon parissa tuntuu välillä kuin olisi laitettu pikakelaus päälle ja joissain asioissa taas vastaavasti ollaan hitaita kuin hidastetussa filmissä. Välimuotoa ei oikein tunnu löytyvän.

Pelitempo on kovempi verrattuna suomalaiseen jalkapalloon... eikä korvatulpat olisi ollenkaan huono juttu välillä.

Se on kuitenkin täysin selvä asia, että pelitempo on kovempi verrattuna suomalaiseen jalkapalloon. Kovempaa on myös espanjalaisten käyttämä äänenvoimakkuus eikä korvatulpat olisi ollenkaan huono juttu välillä.

Ilmasto määrittelee futiskauden ajankohdan aika pitkälle molemmissa maissa. Karkeasti sanottuna suomalaisen jalkapallokauden loppuessa espanjalainen kausi alkaa ja päinvastoin.

Eetu maalilla
Huolimatta siitä, että jalkapallo on joukkuelaji, maalivahti on yksilöurheilija. Eetu maalilla Kuva: Yle/Rosa Wicklund futismutsiespanjassa

Kunnon taukoa ei Espanjassa pidetä, sillä testikausi alkaa heti kauden loputtua toukokuussa. Kilpailu on armottoman kovaa täällä Andalusiassa, jossa asuu yli kahdeksan miljoonaa ihmistä.

Futisvanhemmat-sarjan ensimmäisessä jaksossa vanhemmat tuskailevat kyseisen kalliiksi tulevan harrastuksen parissa, johon kuluu myös lukemattomia tunteja muutakin työtä kuin pelkkää kuskaamista. Espanjassa vanhemmat eivät osallistu talkootyöhön tai muuhunkaan joukkueen rahoituksen hankintaan. Seurasta riippuen peritään joko kausi- tai kuukausimaksu.

Maksun suuruus voi olla esimerkiksi 100 euroa/kausi tai 20 euroa/kuukausi sisältäen kaiken varusteista ja bussikuljetuksista lähtien.

Sosiaalinen puoli on Espanjassa erittäin tärkeää, ja vanhemmat osallistuvat usein joukkueen yhteisiin ruokailuihin.

Vanhempien tehtävänä espanjalaisessa jalkapallossa on huolehtia pelaajan hyvinvoinnista ja tuoda pelaaja harjoituksiin, peliin tai milloin mihinkin valmentaja heitä käskyttää. Tosin sosiaalinen puoli on Espanjassa erittäin tärkeää, ja vanhemmat osallistuvat usein joukkueen yhteisiin ruokailuihin ja muuhun yhteiseen ajanviettoon.

Ulkomailla pelaavan nuoren maalivahdin futismutsi on monien haasteiden edessä yrittäessään auttaa poikaansa hänen valitsemallaan tiellä kohti ammattilaisuutta. Usko ja luottamus pojan lahjakkuuteen sekä hänen suureen rakkauteensa urheilua kohtaan antaa voimaa taistella myös sitä syyttävää yleistämistä vastaan, ettei ammattiurheilija ole oikea ammatti.

Olosuhteiden erilaisuus tuntuu välillä rikkaudelta ja toisinaan raastavan raskaalta. En voi kuitenkaan muuttaa espanjalaista jalkapallokulttuuria enkä edes haluaisi.

Voin vain muuttaa omaa asennettani sitä kohtaan. Jalkapallo on täällä elämäntapa: se on koti, se on rakkautta ja se on yhteenkuuluvuutta. On suuri kunnia saada olla osana tätä suurta jalkapalloperhettä. Puro amor!

LUE myös esittely - näin Susan Wicklundista tuli Futismutsi Espanjassa: "Kaikki on mahdollista suomalaisillekin"

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."