Hyppää pääsisältöön

Myöhäisromanttisia pianokonserttoja Satakunnasta

Selim Palmgrenin asema suomalaisen pianomusiikin historiassa on sen verran ainutlaatuinen, että jo yksin sen pitäisi riittää perusteluksi hänen pianokonserttojensa esittämiselle. Harvoin niitä kuitenkaan kuulee: porilaislähtöinen Palmgren on hädin tuskin yltänyt maininnalle yhtenä Sibeliuksen varjoon jääneistä. Epäkohtaa korjaamaan on ryhtynyt Palmgrenin kotikaupungin oma Pori Sinfonietta, yksi perinteisen kaupunginorkesterikenttämme pienemmistä toimijoista. Kulttuurin julkista rahoitusta uhkaavien näkymien keskellä on ilo huomata, että porilaiset tarttuvat kansalliseen tehtäväänsä antaumuksella.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Maailmallakin mainetta niittänyt pianistisäveltäjä oli elinaikanaan hyvin suosittu Yhdysvalloissa, ja hänen konserttojaan esittivät monet maailman huiput Berliinin filharmonikkoja ja Ignaz Friedmannia myöten. Ehkäpä syynä Selim Palmgrenin musiikin aiheettoman heikkoon suosioon on se, ettei hän säveltänyt sinfonioita. Totuus kuitenkin on, ettei tässä maassa 1900-luvun alkuvuosina juuri kukaan säveltänyt pianolle niin hienosti kuin Palmgren.

Palmgrenin heikkoutena voisi toki pitää kiinnostuksen tai kykyjen puutetta sinfonisen suurmuodon ja rakenteiden arkkitehtuurin parissa. Hän oli kuitenkin armoitettu fantisoija, jonka musiikilliset muodot tuntuvat rakentuneen pääasiassa inspiraation varaan. Ja ahkera työnteko palkittiin varsin tiiviinä, ilmaisuvoimaisina teoksina.

Jonkinlaisen kulttuuripalkinnon ansaitsee myös Pori Sinfonietta. Alban julkaisemalla Palmgren-levyllä on yksityiskohtia nimittäin mietitty huolella ja jälki on sen mukaisesti vähintään hyvää, monilta osin erinomaista. Hieman jään kaipaamaan soinnin kiinteyttä, erottelevuutta ja luonnollista syvyysvaikutelmaa orkesterista, mutta musiikilliset onnistumiset tekevät levyn mahdollisista puutteista toisarvoisia.

Kansainväliselle tantereelle Palmgrenin kolmen ensimmäisen pianokonserton levytys nousee juuri omistautumisella. Väsyneestä virkatyöstä ei ole merkkiäkään; suurin kiitos kuulunee häikäisevälle solistille, Henri Sigfridssonille sekä kapellimestari Jan Söderblomille. Palmgrenin myöhäisromanttisen virtuoosinen, impressionistisillakin sävyillä herkutteleva pianismi on kuin omiaan Sigfridssonille. Lisäksi hän antaa lavan soittamalleen teokselle eikä sorru egonsa tai tekniikkaansa esittelyyn. Joskus pinnalliselta korviini kuulostanut Palmgrenin sävelkieli herää Henri Sigfridssonin käsissä henkiin kertomaan omia tarinoitaan.

Pori Sinfoniettan viime vuosien myönteisen kehityksen taustalla on varmasti ollut osaltaan Jan Söderblomin juuri päättyvä nelivuotinen orkesterin johdossa. Söderblom on eittämättä yksi lahjakkaimpia viulistejamme ja kapellimestareitamme, ja viime vuosina lahjakkuus on puhjennut täysiveriseksi taiteilijuudeksi. Ja työtä on varmasti tehty myös miksausvaiheessa: Alban hoviäänittäjän, brittiläisen Simon Fox-Gálin työn jäljellä on merkittävä osuutensa tämänkin levyn onnistumisessa.

Levylle nimen antanut Toinen pianokonsertto, ”Virta” hehkuu myöhäisromanttisen suloisesti, ja heti sen perään, Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa valmistunut Kolmas pianokonsertto, ”Metamorfoosit” todistaa säveltäjänsä kyenneen myös vähintään kelvolliseen muodon rakenteluun. Ne kestävät vertailun oman aikansa konserttokirjallisuuden parhaimmiston rinnalla.

Sokerina pohjalla Sigfridsson ja Söderblom esittävät Palmgrenin viulu-piano-kappaleita. Opuksen 78 seitsemän karakterikappaletta saavat heiltä erinomaisen herkän tulkinnan.

”The River”. Selim Palmgren: Pianokonsertot nro 1–3; Kappaleita viululle ja pianolle op. 78. - Henri Sigfridsson, piano, Jan Söderblom, johtaja ja viulu, Pori Sinfonietta. (Alba, ABCD 385)

Kuuntele Uudet levyt 1.4.2016, toimittajana Ville Komppa.