Domenico Scarlattin musiikki on ollut osa pianistien opintomateriaalia jo pitkään. Se on tarjonnut sopivan näppäryystestin nuorille pianistinaluille, mutta usein esitysten musiikillinen anti jää pinnalliseksi. Scarlattin sonaatit ovat cembalolle sävellettyjä ja istuvatkin ehkä paremmin barokin ajan soittimille. Tarvitaan Yevgeny Sudbinin kaltainen loistomuusikko herättämään Scarlattin riemukas ja moni-ilmeinen klaveeritaide elämään myös nykypianolla! Sudbinin tarjoilemat herkut maistuvat sitä paremmin, kun niitä vertaa toiseen tuoreeseen Scarlattin sonaattien äänitteeseen—sinänsä kelvolliselta Angela Hewittilta.
Barokin kosketinsoitinmusiikin kohdalla on väännetty peistä siitä, sopiiko sitä esittää nykypianolla. Yhden mielipiteen mukaan esimerkiksi Bach kirjoitti teokset soitettavaksi millä tahansa kosketinsoittimella, joten miksei pianokin kävisi. Tätä näkökulmaa tukee muun muassa se, että Bach oli hyvin kiinnostunut nykyisen pianon esi-isästä, pianofortesta, joka Bachin aikaan eli taaperovaihettaan.
Toiset ovat sitä mieltä, että juurikin, koska Bachin aikaan fortepiano oli vielä lapsenkengissään, eikä se ollut yleistynyt käyttöön, Bach ei säveltänyt teoksiaan sitä silmällä pitäen. Näinpä Bachin kosketinsoitinmusiikkia tulisi soittaa niillä soittimilla, jotka hänellä itsellään oli käytössä: uruilla, cembalolla, klavikordilla ja niin edelleen.
Sama ongelmanasettelu pätee Bachin aikalaiseen, napolilaislähtöiseen Domenico Scarlattiin. Hän oli kosketinsoitinvirtuoosi, joka nuorena mitteli ystävänsä Georg Friedrich Händelin kanssa musiikillisilla kyvyillään, ja asettui sittemmin Espanjaan hovin palvelukseen.
Scarlatti on ollut Bachin tapaan pianistien opintomateriaalia—erityisesti Venäjällä, jossa Yevgeny Sudbin opiskeli. Kymmenisen vuotta sitten Sudbin teki ensimmäisen levynsä Scarlattin sonaatteja Bis:lle, ja tuo levy noteerattiin yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä Scarlatti-äänitteistä. Tuoreella levyllään samaiselle Bis:lle Sudbin palaa Scarlattin pariin, omien sanojensa mukaan kyseessä on kuin kotiinpaluu.
Yevgeny Sudbin soittaa Scarlattia nykypianolla, mutta hänellä on erityislaatuista herkkyyttä musiikin karaktereille, hengelle ja tekstuurille. Oikeastaan Sudbin tekee soittaessaan Scarlattin sonaateista transkriptioita nykypianolle. Hän koristelee, muuntelee, eläytyy, lisää ääniä, rekistereitä, sekä oman soittimensa, konserttiflyygelin, että cembalolle sävelletyn alkuperäistekstin eli Scarlattin ehdoilla. Hän seurailee John Kirkpatrickin neuvoa yhdelle kaikkien aikojen suurimmista Scarlatti-tulkeista eli Vladimir Horowitzille: soittaa vapaasti ja vapauksia ottaen.
Vertailun vuoksi voi mainita, että myös Angela Hewittiltä on vastikään ilmestynyt levyllinen Domenico Scarlattin Sonaatteja Hyperionilta. Niin taitava pianisti kuin Hewitt onkin, Hewittin Scarlatti on kiveen hakattua, mustaa valkoisella, muuttumatonta taidetta, jonka tulkkina soittajan on parempi vain noudattaa säveltäjän ohjeita prikulleen.
Parhaimmillaan Hewitt on nopeissa jaksoissa, joissa on tiettyä viatonta innokkuutta. Angela Hewittin näpeissä Scarlattissa ei vain ole sellaista keksinnän riemua ja yllätyksellisyyttä, johon Yevgeny Sudbin yltää. Hewittin soitto kuulostaa melko perinteiseltä konservatoriotaiteelta, jossa barokkimusiikin nuottikuvaan suhtaudutaan kirjaimellisesti kuin Raamatun sanaan ikään.
Tällaisessa lähestymistavassa on vain se ongelma, että Scarlattin aikana säveltäminen tarkoitti etupäässä materiaalin synnyttämistä muusikoiden—usein säveltäjän itsensä—käyttöön ja kuulijoiden viihteeksi—tai Bachin tapauksessa myös Jumalan kunniaksi. Musiikin esittäjällä on näin suorastaan velvollisuus ottaa säveltäjän teksti, teoksen resepti, oman muusikkoutensa käyttöön, ei suinkaan vain toteuttaa säveltäjän antamia ohjeita, ja laatia siitä herkkuja kuulijoiden nautittavaksi.
Herkkusuu kun olen, pidän Yevgeny Sudbinia parempana kokkina kuin Angela Hewittiä.
”Scarlatti: 18 Sonatas”. Domenico Scarlattin kosketinsoitinsonaatteja. - Yevgeny Sudbin, piano. (Bis, BIS-2138)
”Domenico Scarlatti: Sonatas”. - Angela Hewitt, piano. (Hyperion, CDA67613)
Kuuntele Uudet levyt 1.4.2016, toimittajana Ville Komppa.