Hyppää pääsisältöön

Torpparin poika rehki taksvärkissä ja livahti nurkkatansseihin

Loimaan Peltoisten kylässä koko ikänsä asunut Urho Ketola muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan köyhässä torppariperheessä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kun rikkaampien lapset keskittyivät vielä leikkeihin, joutui moni köyhemmän perheen kasvatti jo töihin. Urholla työt alkoivat rippikouluiässä taksvärkin teolla.

Torpparit eli vuokratilalliset maksoivat yleensä torpastaan vuokraa maanomistajalle tekemällä tälle päivätöitä eli taksvärkkiä. Niilo Ihamäen toimittamassa haastattelussa vuodelta 1969 Urho Ketola kertoo, kuinka hän muun muassa rippikouluiässä istutti 150 puuta yhden päivän aikana vain yksi mies apurinaan.

Kyntötöissä Urho ajoi hevosta äkeen perässä ja työpäivä kesti usein aamusta iltaan. Epämieluisin työ oli riihenpuinti, sillä se oli niin raskasta ja nokista.

Koulupakkoa ei Urhon nuoruudessa vielä ollut, mutta hän kävi kiertokoulua, jossa opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Kirkon pitämillä lukukinkereillä Urho muistaa jännittäneensä. Huonoja lukijoita toisinaan tukistettiin. Opettajien ankaruus vaihteli: "niitä oli sellaisiakin mukaviakin luettajia, ettei ollut pahoja", Urho sanoo.

Rahaa ei juuri käytetty, sillä sitä ei ollut. Jos mieli päästä iltamiin, oli pääsylippu 50 penniä, siihen meni päivän palkka. Virallisten tanssipaikkojen ulkopuolella ja ilman lupia järjestetyt ns. nurkkatanssit olivat ilmaisia.

Tanssien lisäksi yksi nuorten kohtaamispaikka oli juna-asema. Urho muistelee, kuinka sinne mentiin iltaisin ihan vain katselemaan junien saapumista.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto