Jukka Lindfors
Yle
Suomen Jazzliitto on vuodesta 1966 alkaen ajanut ehompia edellytyksiä jazzin soimiselle. Alkajaisiksi uusi etujärjestö järjesti haaksirikkoutuneelle suomijazzille surusaaton, mutta voipunut ruumis on sittemmin vironnut hyvinkin eloisaksi. Elävä arkisto teki yhteistyössä liiton kanssa mediakoosteen sen taipaleesta.
Suomen Jazzliiton perustamiskokouksessa 13. syyskuuta 1966 oli paikalla 27 asianharrastajaa. Yleisradion tilaisuudesta tekemällä harvinaisella äänitteellä kuullaan hallitusvaalin tulokset ja julistus uuden järjestön periaatteista. Viimemainitut lukee väliaikainen puheenjohtaja Artto "Atte" Blom, joka myöhemmin samana vuonna oli mukana perustamassa Love Recordsia.
Perustamisjulistuksessaan liitto vaati korjausta viralliseen musiikkipolitiikkaan, joka tuki ainoastaan konserttimusiikin taiteellisia pyrkimyksiä. Yleisön huomiota aiottiin kiinnittää jazziin "järjestämällä erilaisia valistus- ym. tilaisuuksia". Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sokeasti ajaa vain yhden intressiryhmän asiaa. Ylevän loppulauseen mukaan Suomen Jazzliiton asia oli "koko musiikkielämämme asia".
Jazzliiton lyhytikäiset edeltäjät
Suomessa oli viritelty järjestäytynyttä jazztoimintaa aiemminkin. Ensimmäiset jazzkerhot oli perustettu jo ennen sotia. Vuonna 1937 syntyneen Rytmimuusikeriyhdistyksen toiminta katkesi sodan aikana, mutta jazzin henkeä pyrki pitämään yllä esimerkiksi suomenruotsalainen monistejulkaisu Swing. Sotien jälkeen perustettiin Hämeenlinnan Soitannollinen kerho.
Samaan aikaan Helsingissä Paavo Einiö ja kumppanit ryhtyivät organisoimaan jazztilaisuuksia Swing-45- ja The Jive Club -nimikkeiden alla. 1940-luvun lopulla maassa toimi jo epävirallinen Rytmikerhojen liitto, joka tunnettiin yhtyekilpailujen järjestäjänä, mutta senkin toiminta hiipui edellisten tavoin. Helsingissä syntyi viisikymmenluvulla kuitenkin joitakin jamiklubeja, kuten legendaarista mainetta kerännyt Old House Jazz Club eli Mäyränkolo, josta Suomen televisio teki ensimmäisen musiikkifilminsä.
Kerhotoiminta heräsi uudestaan 1960-luvulla. Esimerkiksi Turkuun perustettiin vuonna 1961 Harlem Jazz Club. Helsingissä syntyi seuraavana vuonna opiskelijavetoinen Akateeminen Jazzkerho. Teekkareilla oli oma kerho, ja vuonna 1966 avattiin tärkeä Elannon Jazzkerho eli E-Club, jonka avajaisia Ylen jazztoimittaja Matti Konttinen oli seuraamassa.
Jazzpäivien myötä alkoi Yrjön jako
Kun Suomen Jazzliitto oli saatu perustetuksi, sillä ei vielä vuosikausiin ollut omaa toimistoa eikä omaa henkilökuntaa. Alkuvaiheessa oli järkevintä keskittää voimia ja luoda siten näyttävä tapahtuma, joka toteuttaisi liiton tehtäviä. Näin syntyivät Valtakunnalliset jazzpäivät, joista ensimmäiset pidettiin Helsingissä marraskuussa 1967.
.
Suomen haaksirikkoiselle jazzille pikaista pelastumista toivoen: Suomen Jazzliitto.
Jazzpäivien ennakkosuunnitelmia esiteltiin laajasti radion jazzohjelmassa jo lokakuussa 1967. Vaikkei kaikkia ideoita saatu toteutetuksi, kokonaisuus oli erittäin vaikuttava – lähes festivaalimainen. Se vietiin läpi melkein kokonaan talkoovoimin.
Jazzpäivien tarkoituksena oli esitellä jazzin nykytilaa ja hieman menneisyyttäkin ja kiinnittää samalla huomiota musiikkipoliittisiin epäkohtiin. Ohjelmaan kuului muun muassa DDT Jazzbandin tahdittama paraatimarssi Tähtitorninmäelle. Perillä puheenjohtaja Lauri Karvonen ja tiedottaja Erkki Pälli laskivat Haaksirikkoisten patsaan juureen seppeleen New Orleansissa sijainneen Storyville-klubin lakkauttamisen 50-vuotispäivän muistoksi. Ironisilla hautajais- ja haverivertauksilla haluttiin kuvastaa suomalaisen jazzin tilaa. Päivien päätapahtumassa Kulttuuritalolla oli tarjolla konserttikokonaisuus "Suomalainen jazz kautta aikojen", jossa varsinaisten jazzkokoonpanojen lisäksi esiintyi myös progressiivinen rockyhtye Blues Section.
Ensimmäisillä jazzpäivillä myönnettiin myös Jazzliiton kaikkien aikojen ensimmäinen tunnustuspalkinto. Yrjöksi nimetyn patsaan sai groteskin palkintopuheen säestyksellä Eero Koivistoinen. Jazzin ja oksennuksen rinnastus tuntui herättävän hilpeyttä ainakin jakopaikkana toimineessa Yrjön Grillissä, kuten voi havaita oheisesta Ylen radiotallenteesta.
Tulevina lähivuosina viittaukset mainittuun ruumiintoimintoon toistuivat palkinnon yhteydessä, oli kyse sitten maalauksesta tai reliefistä. Vuonna 1973 Yrjön saaneen Seppo "Paroni" Paakkunaisen palkintoposeeraus tv-kameran edessä ei jättänyt mielleyhtymää epäselväksi.
Sävellyskisasta ultramusiikkiin
Alkuun Jazzliittoa pyöritettiin paljolti talkoovoimin. Rytmi-lehden julkaisemisen lisäksi yhdistys kokeili muun muassa äänilevyjen ja kirjojen julkaisutoimintaa ja toi maahan ulkomaisia jazzmuusikoita. Se ajoi myös järjestelmällisen jazzmusiikkikoulutuksen kehittämistä.
Erilaisia hankkeita viriteltiin. Yhteistyössä opetusministeriön ja Luovan säveltaiteen edistämissäätiön kanssa liitto esimerkiksi järjesti vuonna 1972 jazzsävellyskilpailun, jonka tarkoitus oli "niukan kotimaisen julkaistun jazzsävelaarteiston kartuttaminen". Yle tallensi Pori Jazzin yhteydessä pidetyn loppukilpailun, jonka voitti Jarmo Sermilän teos Odds against Intervals.
Kun valtionavustuksen määrä nousi vuonna 1979, liitolle palkattiin ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja. Julkaisutoiminnan ja koulutuksen lisäksi Jazzliitto halusi vaikuttaa konserttitoimintaan. Myöhempinä vuosikymmeninä liitto tuki jäsenyhdistyksiä niiden konserttijärjestelyissä, mutta alkuvaiheessa se oli usein itse järjestäjänä.
Kun Jazzliitto 1980-luvulla sai valtionavustuksensa tukevammalle pohjalle, se ryhtyi puuhaamaan jopa festivaaleja. Pori Jazzin yhteydessä järjestetyt kokeilevan musiikin tapahtumat, Ultra Music Meetingit, ovat jääneet monien mieleen.
Liiton vakiintuneista toiminnoista Valtakunnalliset jazzpäivät ja vuosittainen Yrjö-palkinto saivat edelleen vahvasti huomiota tiedotusvälineissä. Jazzliiton 20-vuotinen taival noteerattiin mediassa varsin näyttävästi vuonna 1986. Tasavuosia juhlittiin Helsingissä jazzravintola Groovyssa, jossa Ylen Jazzradio haastatteli muun muassa alkuvaiheen toiminnan keskeistä moottoria Pekka Gronowia.
Jazzia maailmalle ja maakuntiin
1990-luvun lopulla erilaiset vientihankkeet nousivat etualalle. Tätä ennenkin Jazzliitto oli toiminut kansainvälisellä otteella. Pohjoismainen yhteistyö käynnistyi jo 1970-luvun alussa Nordjazz-organisaation alla.
Merkittävimpiä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita on vuonna 1996 aloittanut, ranskalaisia ja suomalaisia yhtyeitä esittelevä kiertue-agentuuri Vapaat äänet. Promoottori Charles Gil arvioi hankkeen ensimmäistä kymmenvuotiskautta Ylen Kultakuumessa vuonna 2006.
Jazzliitto on ollut myös mukana organisoimassa useita jazztapaamisia, joista tunnetuin on Helsingissä vuonna 2014 järjestetty Jazz Finland.
Suomalaisille jazzharrastajille liitto on tunnettu kiertueistaan, joita on järjestetty vuodesta 1983 alkaen. Käytännön kiertuejärjestelyistä ovat vastanneet paikalliset jäsenyhdistykset. Lähes kaikki suomalaiset jazzmuusikot ovat jossain vaiheessa uraansa esiintyneet näillä kiertueilla. Jo pelkästään siksi voi väittää, että Suomen Jazzliitto on ollut merkittävä taustavaikuttaja suomalaisen jazzmusiikin ja -kulttuurin kehityksessä. Tuhannes kiertuekeikka heitettiin vuonna 2001 Kuopiossa.
Uusi vuosituhat alkoi muotoutua perinteiden ja muutosten vuoropuheluna. Kiertueet säilyivät toiminnan ytimessä. Yrjöt jaettiin ja Jazzpäivät pidettiin entiseen tapaan. Yhteistyö Vapaiden äänien kanssa jatkui. Nämä toiminnat ovat pysyneet liiton ohjelmassa 2010-luvullakin.
Näiden lisäksi näkyvintä toimintamuotoa ovat edustaneet "Suomen pisin jazzfestivaali", kuukauden mittainen Jazz-Espa Helsingissä sekä pohjoismainen yhtyekatselmus Young Nordic Jazz Comets. Molemmat tapahtumat lanseerattiin vuonna 2000.
Vuonna 2006 liitto vietti 40-vuotisjuhlaansa. Ylen Kultakuume-ohjelmassa muusikot ja liiton aktivistit pohtivat, mikä oli jazzin asema kulttuurin kentällä kuluneiden vuosikymmenten jälkeen.
Teksti Janne Mäkelän historiikin (2016) pohjalta
Artikkelin tekstin pohjana on Jazzliiton luvalla käytetty Janne Mäkelän kirjoittamaa Suomen Jazzliiton 50-vuotishistoriaa ja sen lyhennelmää. Koko artikkeli on luettavissa Jazz Finland -sivustolla. Tämän artikkelin otsikot, ingressi ja viittaukset Ylen mediasisältöihin Elävän arkiston toimituksen.
