Hyppää pääsisältöön

Jazzliitto syntyi pelastamaan "Suomen haaksirikkoista jazzia"

Suomen Jazzliitto on vuodesta 1966 alkaen ajanut ehompia edellytyksiä jazzin soimiselle. Alkajaisiksi uusi etujärjestö järjesti haaksirikkoutuneelle suomijazzille surusaaton, mutta voipunut ruumis on sittemmin vironnut hyvinkin eloisaksi. Elävä arkisto teki yhteistyössä liiton kanssa mediakoosteen sen taipaleesta.

Suomen Jazzliiton perustamiskokouksessa 13. syyskuuta 1966 oli paikalla 27 asianharrastajaa. Yleisradion tilaisuudesta tekemällä harvinaisella äänitteellä kuullaan hallitusvaalin tulokset ja julistus uuden järjestön periaatteista. Viimemainitut lukee väliaikainen puheenjohtaja Artto "Atte" Blom, joka myöhemmin samana vuonna oli mukana perustamassa Love Recordsia.

Perustamisjulistuksessaan liitto vaati korjausta viralliseen musiikkipolitiikkaan, joka tuki ainoastaan konserttimusiikin taiteellisia pyrkimyksiä. Yleisön huomiota aiottiin kiinnittää jazziin "järjestämällä erilaisia valistus- ym. tilaisuuksia". Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sokeasti ajaa vain yhden intressiryhmän asiaa. Ylevän loppulauseen mukaan Suomen Jazzliiton asia oli "koko musiikkielämämme asia".

Jazzliiton lyhytikäiset edeltäjät

Suomessa oli viritelty järjestäytynyttä jazztoimintaa aiemminkin. Ensimmäiset jazzkerhot oli perustettu jo ennen sotia. Vuonna 1937 syntyneen Rytmimuusikeriyhdistyksen toiminta katkesi sodan aikana, mutta jazzin henkeä pyrki pitämään yllä esimerkiksi suomenruotsalainen monistejulkaisu Swing. Sotien jälkeen perustettiin Hämeenlinnan Soitannollinen kerho.

Samaan aikaan Helsingissä Paavo Einiö ja kumppanit ryhtyivät organisoimaan jazztilaisuuksia Swing-45- ja The Jive Club -nimikkeiden alla. 1940-luvun lopulla maassa toimi jo epävirallinen Rytmikerhojen liitto, joka tunnettiin yhtyekilpailujen järjestäjänä, mutta senkin toiminta hiipui edellisten tavoin. Helsingissä syntyi viisikymmenluvulla kuitenkin joitakin jamiklubeja, kuten legendaarista mainetta kerännyt Old House Jazz Club eli Mäyränkolo, josta Suomen televisio teki ensimmäisen musiikkifilminsä.

Kerhotoiminta heräsi uudestaan 1960-luvulla. Esimerkiksi Turkuun perustettiin vuonna 1961 Harlem Jazz Club. Helsingissä syntyi seuraavana vuonna opiskelijavetoinen Akateeminen Jazzkerho. Teekkareilla oli oma kerho, ja vuonna 1966 avattiin tärkeä Elannon Jazzkerho eli E-Club, jonka avajaisia Ylen jazztoimittaja Matti Konttinen oli seuraamassa.

Jazzpäivien myötä alkoi Yrjön jako

Kun Suomen Jazzliitto oli saatu perustetuksi, sillä ei vielä vuosikausiin ollut omaa toimistoa eikä omaa henkilökuntaa. Alkuvaiheessa oli järkevintä keskittää voimia ja luoda siten näyttävä tapahtuma, joka toteuttaisi liiton tehtäviä. Näin syntyivät Valtakunnalliset jazzpäivät, joista ensimmäiset pidettiin Helsingissä marraskuussa 1967.
.

Suomen haaksirikkoiselle jazzille pikaista pelastumista toivoen: Suomen Jazzliitto.
― Lauri Karvonen seppeleenlaskussa Haaksirikkoisten patsaalla 1967

Jazzpäivien ennakkosuunnitelmia esiteltiin laajasti radion jazzohjelmassa jo lokakuussa 1967. Vaikkei kaikkia ideoita saatu toteutetuksi, kokonaisuus oli erittäin vaikuttava – lähes festivaalimainen. Se vietiin läpi melkein kokonaan talkoovoimin.

Jazzpäivien tarkoituksena oli esitellä jazzin nykytilaa ja hieman menneisyyttäkin ja kiinnittää samalla huomiota musiikkipoliittisiin epäkohtiin. Ohjelmaan kuului muun muassa DDT Jazzbandin tahdittama paraatimarssi Tähtitorninmäelle. Perillä puheenjohtaja Lauri Karvonen ja tiedottaja Erkki Pälli laskivat Haaksirikkoisten patsaan juureen seppeleen New Orleansissa sijainneen Storyville-klubin lakkauttamisen 50-vuotispäivän muistoksi. Ironisilla hautajais- ja haverivertauksilla haluttiin kuvastaa suomalaisen jazzin tilaa. Päivien päätapahtumassa Kulttuuritalolla oli tarjolla konserttikokonaisuus "Suomalainen jazz kautta aikojen", jossa varsinaisten jazzkokoonpanojen lisäksi esiintyi myös progressiivinen rockyhtye Blues Section.

Ensimmäisillä jazzpäivillä myönnettiin myös Jazzliiton kaikkien aikojen ensimmäinen tunnustuspalkinto. Yrjöksi nimetyn patsaan sai groteskin palkintopuheen säestyksellä Eero Koivistoinen. Jazzin ja oksennuksen rinnastus tuntui herättävän hilpeyttä ainakin jakopaikkana toimineessa Yrjön Grillissä, kuten voi havaita oheisesta Ylen radiotallenteesta.

Tulevina lähivuosina viittaukset mainittuun ruumiintoimintoon toistuivat palkinnon yhteydessä, oli kyse sitten maalauksesta tai reliefistä. Vuonna 1973 Yrjön saaneen Seppo "Paroni" Paakkunaisen palkintoposeeraus tv-kameran edessä ei jättänyt mielleyhtymää epäselväksi.

Sävellyskisasta ultramusiikkiin

Alkuun Jazzliittoa pyöritettiin paljolti talkoovoimin. Rytmi-lehden julkaisemisen lisäksi yhdistys kokeili muun muassa äänilevyjen ja kirjojen julkaisutoimintaa ja toi maahan ulkomaisia jazzmuusikoita. Se ajoi myös järjestelmällisen jazzmusiikkikoulutuksen kehittämistä.

Erilaisia hankkeita viriteltiin. Yhteistyössä opetusministeriön ja Luovan säveltaiteen edistämissäätiön kanssa liitto esimerkiksi järjesti vuonna 1972 jazzsävellyskilpailun, jonka tarkoitus oli "niukan kotimaisen julkaistun jazzsävelaarteiston kartuttaminen". Yle tallensi Pori Jazzin yhteydessä pidetyn loppukilpailun, jonka voitti Jarmo Sermilän teos Odds against Intervals.

Kun valtionavustuksen määrä nousi vuonna 1979, liitolle palkattiin ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja. Julkaisutoiminnan ja koulutuksen lisäksi Jazzliitto halusi vaikuttaa konserttitoimintaan. Myöhempinä vuosikymmeninä liitto tuki jäsenyhdistyksiä niiden konserttijärjestelyissä, mutta alkuvaiheessa se oli usein itse järjestäjänä.

Kun Jazzliitto 1980-luvulla sai valtionavustuksensa tukevammalle pohjalle, se ryhtyi puuhaamaan jopa festivaaleja. Pori Jazzin yhteydessä järjestetyt kokeilevan musiikin tapahtumat, Ultra Music Meetingit, ovat jääneet monien mieleen.

Liiton vakiintuneista toiminnoista Valtakunnalliset jazzpäivät ja vuosittainen Yrjö-palkinto saivat edelleen vahvasti huomiota tiedotusvälineissä. Jazzliiton 20-vuotinen taival noteerattiin mediassa varsin näyttävästi vuonna 1986. Tasavuosia juhlittiin Helsingissä jazzravintola Groovyssa, jossa Ylen Jazzradio haastatteli muun muassa alkuvaiheen toiminnan keskeistä moottoria Pekka Gronowia.

Jazzia maailmalle ja maakuntiin

1990-luvun lopulla erilaiset vientihankkeet nousivat etualalle. Tätä ennenkin Jazzliitto oli toiminut kansainvälisellä otteella. Pohjoismainen yhteistyö käynnistyi jo 1970-luvun alussa Nordjazz-organisaation alla.

Merkittävimpiä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita on vuonna 1996 aloittanut, ranskalaisia ja suomalaisia yhtyeitä esittelevä kiertue-agentuuri Vapaat äänet. Promoottori Charles Gil arvioi hankkeen ensimmäistä kymmenvuotiskautta Ylen Kultakuumessa vuonna 2006.

Jazzliitto on ollut myös mukana organisoimassa useita jazztapaamisia, joista tunnetuin on Helsingissä vuonna 2014 järjestetty Jazz Finland.

Suomalaisille jazzharrastajille liitto on tunnettu kiertueistaan, joita on järjestetty vuodesta 1983 alkaen. Käytännön kiertuejärjestelyistä ovat vastanneet paikalliset jäsenyhdistykset. Lähes kaikki suomalaiset jazzmuusikot ovat jossain vaiheessa uraansa esiintyneet näillä kiertueilla. Jo pelkästään siksi voi väittää, että Suomen Jazzliitto on ollut merkittävä taustavaikuttaja suomalaisen jazzmusiikin ja -kulttuurin kehityksessä. Tuhannes kiertuekeikka heitettiin vuonna 2001 Kuopiossa.

Uusi vuosituhat alkoi muotoutua perinteiden ja muutosten vuoropuheluna. Kiertueet säilyivät toiminnan ytimessä. Yrjöt jaettiin ja Jazzpäivät pidettiin entiseen tapaan. Yhteistyö Vapaiden äänien kanssa jatkui. Nämä toiminnat ovat pysyneet liiton ohjelmassa 2010-luvullakin.

Näiden lisäksi näkyvintä toimintamuotoa ovat edustaneet "Suomen pisin jazzfestivaali", kuukauden mittainen Jazz-Espa Helsingissä sekä pohjoismainen yhtyekatselmus Young Nordic Jazz Comets. Molemmat tapahtumat lanseerattiin vuonna 2000.

Vuonna 2006 liitto vietti 40-vuotisjuhlaansa. Ylen Kultakuume-ohjelmassa muusikot ja liiton aktivistit pohtivat, mikä oli jazzin asema kulttuurin kentällä kuluneiden vuosikymmenten jälkeen.

Teksti Janne Mäkelän historiikin (2016) pohjalta

Artikkelin tekstin pohjana on Jazzliiton luvalla käytetty Janne Mäkelän kirjoittamaa Suomen Jazzliiton 50-vuotishistoriaa ja sen lyhennelmää. Koko artikkeli on luettavissa Jazz Finland -sivustolla. Tämän artikkelin otsikot, ingressi ja viittaukset Ylen mediasisältöihin Elävän arkiston toimituksen.

Kommentit
  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.